Keräilyn ja kokeilujen kesä

Metsamansikka

Luulin, että elokuun saapuminen ei vaikuttaisi minuun mitenkään. Olen jo tottunut jatkuvaan paahteeseen ja aurinkoon, ja arvelin että kun muut palaavat töihin ja kouluun, minä jatkan kesäilyä vielä ainakin syyskuulle asti.

Tänään olen istunut sisällä kahdessa villapuserossa ja villasukat jalassa. Aika radikaali säänmuutos yhdessä yössä, ihan kuin luonto haluaisi kertoa että kesä alkaa hei olla jo lopuillaan, ryhtiä sinne sohvalle!

Vietin kesäkuun alussa neljän päivän miniloman, kun kävin Slovakiassa. Se jälkeen on kesä ollut taas yhdenmoista juoksemista. Väliin on mahtunut varmasti laiskojakin päiviä, mutta kokonaisuudesta jää mieleen nopea tahti, ajan jakaminen monen eri paikan välillä ja pienesti huono omatunto siitä, että en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin kesän aikana tehdä. Mukavaakin on silti ollut, muistaakseni.

Maitohorsma

Vanhempieni iso talo on vielä myynnissä. Minulla on ollut koko ajan tunne, että talo on myyty ennen kuin ensi talvi tulee. Saa nähdä… Myyntiprojekti on kuitenkin aiheuttanut omia kiireitään, kun on esimerkiksi pitänyt tyhjentää taloa. Joka onkin muuten sellainen urakka, että ihan heti ei tule samanlaista vastaan.

Välillä on ollut pieniä hetkiä, jolloin olen paennut kiireitä rantasaunalle. Hypännyt suppilaudalle, katsellut hiljaista maalaismaisemaa ja peilityyntä järveä, käynyt saunassa ja syönyt makkaraa. Välillä olen viettänyt torpalla ihan vaan hidasta aikaa ystävien kanssa. Enimmäkseen kalenteri on kuitenkin täyttynyt kaikenlaisella muulla. Töilläkin tietysti.

Mozzarellasalaatti

Ja vimmaisella keräilyllä, säilömisellä ja ruokakokeiluilla. Tänä kesänä, ekaa kertaa ikinä, olen muun muassa

  • tehnyt syreenimehua
  • ja horsmankukkamehua
  • ja louhisaaren juomaa mustaherukan lehdistä
  • syönyt syreenin kukkia
  • kerännyt mesiangervoa kuivatukseen
  • ja kuusenkerkkää pakastimeen
  • tehnyt kuusenkerkkäsiirappia
  • kuivannut mansikan kantoja talven teehetkiä varten

Louhisaaren juoma

Ja vaikka viime kesä kului pienellä hiljaiselolla, ja torpan remonttiasioiden näkökulmasta tämä kesä myös, niin nyt olen taas virinnyt suunnittelemaan tulevia projekteja. Jospa kesällä 2019 alkaisin muokata torpan puutarhaa!

Kesän päättymisen haistaa myös siitä, että alan muutenkin haaveilla ajasta kesän jälkeen. Haaveilen muun muassa

  • kasvihuoneen rakentamisesta
  • äidin perennojen siirtämisestä torpalle
  • ulkohuussin edustalla villiintyneen tatar-viidakon taltuttamisesta
  • kanoista
  • kissojen ulkoiluhäkistä
  • vierasmökin korjaamisesta (tai uuden rakentamisesta)
  • autokatoksesta
  • aittojen siivoamisesta kesähuoneiksi
  • uuden nuotiopaikan rakentamisesta pihapiiriin
  • matkasta Färsaarille ja Lofooteille

Tuo viimeinen yllätti tänään itsenikin. Ehkä se on tämä elokuu. Villiinnyttää haaveilemaan.

 

 

Pariisin Kevät (ja kun kaikesta on jo 20 vuotta aikaa)

PariisinKevat3 Kerttu Malinen

On jonkinlainen juhlavuosi. 20 vuotta sitten pääsin ylioppilaaksi. Ajoin mintunvihreällä Corollalla ylettömän onnellisena siitä, että ajokortti oli avannut koko maailman pienen sivukylän tytölle. Ajoin myös kissan päälle autolla, mistä en ole vieläkään päässyt ihan yli. Muutin Lahteen opiskelemaan. Olin kesän töissä paikallisessa Alabama-kuppilassa.

Nyt Alabaman paikalla on ravintola Kellari, mutta seinät ovat samat kuin silloin. Ne oranssilla, ruskealla ja myrkynvihreällä maalatut tiiliseinät, preeria ja vankkurit seinämaalauksessa, samat jyrkät portaat ja jykevä puuovi kellarikuppilaan.

Kesätyöstä baarimikkona ja tarjoilijana on pyöreät 20 vuotta. En haluaisi uskoa vanhettuneeni, mutta jotenkin muut kanssaihmiset näyttävät aikuisemmilta. Oma peilikuvakin on vähemmän pyöreäposkinen kuin 18-vuotiaana. 20 vuotta tuntuu nostalgiselta ja haikealta. Pitkä aika, monta välietappia elämässä.

PariisinKevat5 Kerttu Malinen Sony

Alabamassa sain kerran 1000 markan tipin. Se teipattiin seinälle, siltä varalta jos tipin lahjoittaja tulisi myöhemmin katumapäälle. Ei tullut, ja kesän loputtua seteli siirtyi ehkä firman kassaan. Elin sen kesän tupakansavun keskellä, savu oli ainainen vieras baarissa ja baarintyöläisen vaatteissa. Joskus olin yövuoron jälkeen niin väsynyt, että nukuin hetken nurkkapöydän sohvalla ennen kuin ajoin kotiin.

Nyt olen iloinen, että pääsin opiskelemaan lehtimieheksi. Ravintola-ala olisi ollut toisenlainen tie, luultavasti paljon kuluttavampi.

Ja nyt, 20 vuoden jälkeen, Kellariin tulee esiintymään Pariisin Kevät. Olen monta vuotta toivonut, että paikallinen kesäfestarimme Joutsan Joutopäivät saisi esiintyjälistoilleen tuon artistin. Toiveeni täyttyy viikon kuluttua, kun Pariisin Kevät nousee lavalle Kellari Garden Partyssa, ravintolan takapihalla.

Silloin 20 vuotta sitten Arto Tuunelakin olisi ollut vasta 18-vuotias. Nyt ollaan molemmat jo vähän aikuisempia. Odotan innolla.

kellari garden party

Pariisin Kevään kuvat: Kerttu Malinen

Vanha puutalo etsii uusia asukkaita

Rantala Pihamaa 4

Suuri talo, jossa asuin lapsuudestani kymmenen vuotta ja vanhempani kolmekymmentä, hiljeni reilu vuosi sitten helmikuussa. Siitä lähtien talo pidettiin käynnissä sähkölämmityksellä ja pienellä lämmöllä vesikiertoisissa pattereissa. Hakelämpökeskus käännettiin nollille. Käyttövesi kytkettiin päälle vain silloin, kun kävimme talossa. Muutoin talo oli autio.

Tiesimme, että näin ei voi jatkua loputtomiin – vanha puutalo tarvitsee asukkaita, elämää ja energiaa pysyäkseen kunnossa.

Itselläni oli omiakin haaveita: talo on kahteen otteeseen historiansa aikana toiminut majoituskäytössä – miksei se voisi herätä kukoistamaan vielä kerran bed&breakfast-majatalona tämän sympaattisen kylämiljöön keskellä? Mutta aika ja yhden ihmisen resurssit ovat rajallisia. Minulla on rakas torppa, josta haluan pitää huolta ja joka vaatii huomiota. On aika monta muutakin asiaa, jotka vaativat eri suuntiin aikaa, huomiota ja venymistä. Kaikkia unelmia ei ehkä ole tarkoitettu toteutettavaksi yhden eliniän aikana.

Viime viikolla teimme lopullisen ratkaisun: talo laitettiin myytäväksi. Isäni viimeinen urotyö, massiivisen puutalon kunnostus perheeni kodiksi, on nyt yksi päätökseen tullut tarina lisää tämän talon historiassa. Ja nyt talo on etsimässä uusia asukkaita.

Ulko ovi

Talo on suuri ja uuden remontin edessä. Tällaiseen taloon ei ole helpointa löytää ostajaa. Mutta eihän oikeastaan tarvitse löytää kuin se yksi, joka näkee talossa itselleen sen oikean. Sen potentiaalin, millaiseksi kartanoksi historiallinen talo parhaimmillaan taas voi muuttua. Sen käyttötarkoituksen, mikä näin suurella talolla ja pihapiirin navettarakennuksella voisi olla.

Joten siellä se nyt on, myynti-ilmoitus on Etuovi.com-sivustolla ja talo myytävänä. Nyt sitten odotellaan, että se yksi ja oikea uusi asukas näkee ilmoituksen ja tietää, että jokin etsimänsä on nyt löytynyt.

Rantala Pihamaa 3_2

 

Pörröiset eläinystävät

Bumblebee mug

Kuinka moni on jo käärimässä sanomalehteä rullalle, kun näkee kevään ensimmäisen kimalaisen raahustamassa mökin lattialla? Äkkiä sanomalehti takaisin lehtikoriin ja kimalainen turvaan, ulos aurinkoon.

Sen lisäksi että kimalainen on söpö ja pörröinen, sillä on juuri nyt siinä lattialla, jäykistyneitä jalkojaan oikoessaan, tärkeä tehtävä joka vaikuttaa myös meihin ihmiseläimiin.

Kimalaisista vain kuningatar talvehtii (muut yhdyskunnasta ovat siis kuolleet jo syksyllä,  kovan kesäduunin jälkeen). Vain kuningatar voi luoda kesäksi uuden yhdyskunnan, joka pölyttää kasvit metsässä, puutarhassa ja pelloilla. Ja jos lätkäiset kimalaisen keväällä kuoliaaksi, menee sen mukana koko tuleva yhdyskunta – ei siis ihan pikku juttu!

HM Home

Savon Sanomien jutussa (jonka SS oli lainannut Helsingin Sanomilta, mutta en viitsi sitä juttua linkittää tähän koska lukemista rajoittaa maksumuuri) on konkretisoiva esimerkki:

”Peltolan mukaan kimalainen on suomalaisten luonnonmarjojen tärkein pölyttäjä. Hänen mukaansa yhden kuningattaren menetys voi tarkoittaa 10–20 kilon menetystä marjasadossa.”

Savon Sanomien koko juttuun viime keväältä pääset tästä linkistä.

Kimalaismuki

H&M Homen ihastuttava kimalaismuki sykähdytti, ja ostin sen muistuttamaan torpasta, kimalaisista itsestään ja ehkä tärkeimmästä – siitä kuinka isäni harrasti mehiläistarhausta vuosia sitten torpan niityillä. Niiden vuosien jälkeen olen tuntenut suurta sympatiaa ja arvostusta tasapuolisesti mehiläisiä ja kimalaisia kohtaan (ja vähän jopa ampiaisiakin, vaikka niiden pölyttämistehtävä ei olekaan niin merkittävä)

Huraa kimalaiset ja huraa mehiläiset! Tärkeää työtä teette. Ja ootte aika söpöjä ja pörröisiä.

Wonder Woman

Paasiaismuna

Lapsena säästettiin siskon kanssa kaikenlaista tärkeää ja arvokasta. Kuten pääsiäisen suklaamunien koristeelliset foliopäälliset.

Kerroin tästä siskon lapsille, ja he katsoivat minua ehkä vähän säälivästi. Omituinen täti.

Kinder muna

Muistan myös joskus keränneeni lätkäliiga-karkkien papereita ja yritin saada kaikki liigamerkit kasaan. Tuloksetta, koska Lauantai-pussissa oli aika vähän lätkäkarkkeja ja lauantaikin oli aika harvakseltaan.

Kinder Wonderwoman

Mutta pari viikkoa sitten kävin lomaretkellä Valko-Venäjällä. Ostin Minskistä sikasiistin Wonder Woman -pääsiäismunan. Ehkä sen päällispaperi päätyy vielä muistomappiin, onhan se sen verran hieno ja spessu..!

Aprillimerkkipäiviä

Maalatut munat

Pääsiäinen oli ja meni, melkein huomaamatta. Ja aprillipäiväkin, joka sattuu olemaan oman pienen ja armaan yritykseni 3-vuotispäivä.

Kulunut viikonloppu piti sisällään aika monta sosiaalista kohtaamista, työn ja vapaa-ajan merkeissä. Tärkeimmäksi muistikuvaksi jäi kuitenkin vain iso unen tarve ja Netflixin tuijottaminen iltaisin. Perinteinen kevään väsymys tahtoo näemmä taas ottaa vallan.

Paasiaismunat

Aprillipäivä oli muuten myös Joutsaan paluumuuttoni 1-vuotispäivä! Vuosi sitten aloin olla taas joutsalainen ihan kunnolla. Hirveesti merkkipäiviä kerralla. Millähän näitä kaikkia oikein juhlistaisi..?

Kahvi, mustana

Kahvimustana

Sain viime viikolla kirjan. Bändipäiväkirjan ja runokokoelman hybridi. Sadan kappaleen käsinnumeroidusta ensipainoksesta nro 56.

”Kunhan itsestään ei päästä irti liian pitkäksi aikaa.

JuskaKuhanen

Tykkään siitä miltä tuo kirja tuntuu, ja miltä se näyttää.

Ja millaisia ajatuksia Juskan esikoiskirja minussa herättää. Runot osuvat välillä melkein liikaa.

Juska Kuhanen

Ja miksi kirjoitan nyt yhtäkkiä jostakin runojournaalista? Siksi että

  1. kirja on hyvä ja
  2. helposti lähestyttävä vaikkei lukijana olisikaan varsinaisesti runoihminen. Tai jos ei olisi edes lukijaihminen. Ja siksi että
  3. Juska Kuhanen on joutsalaislähtöinen nuorimies. Monta syytä olla iloinen. Myös siitä, että tästä kylästä löytyy vaikka minkälaista lahjakkuutta.

Tätä vallan oivaa esikoisteosta myyvät ainakin Levykauppa Äx ja Teen Wolf Records, vinkkinä :)