Pörröiset eläinystävät

Bumblebee mug

Kuinka moni on jo käärimässä sanomalehteä rullalle, kun näkee kevään ensimmäisen kimalaisen raahustamassa mökin lattialla? Äkkiä sanomalehti takaisin lehtikoriin ja kimalainen turvaan, ulos aurinkoon.

Sen lisäksi että kimalainen on söpö ja pörröinen, sillä on juuri nyt siinä lattialla, jäykistyneitä jalkojaan oikoessaan, tärkeä tehtävä joka vaikuttaa myös meihin ihmiseläimiin.

Kimalaisista vain kuningatar talvehtii (muut yhdyskunnasta ovat siis kuolleet jo syksyllä,  kovan kesäduunin jälkeen). Vain kuningatar voi luoda kesäksi uuden yhdyskunnan, joka pölyttää kasvit metsässä, puutarhassa ja pelloilla. Ja jos lätkäiset kimalaisen keväällä kuoliaaksi, menee sen mukana koko tuleva yhdyskunta – ei siis ihan pikku juttu!

HM Home

Savon Sanomien jutussa (jonka SS oli lainannut Helsingin Sanomilta, mutta en viitsi sitä juttua linkittää tähän koska lukemista rajoittaa maksumuuri) on konkretisoiva esimerkki:

”Peltolan mukaan kimalainen on suomalaisten luonnonmarjojen tärkein pölyttäjä. Hänen mukaansa yhden kuningattaren menetys voi tarkoittaa 10–20 kilon menetystä marjasadossa.”

Savon Sanomien koko juttuun viime keväältä pääset tästä linkistä.

Kimalaismuki

H&M Homen ihastuttava kimalaismuki sykähdytti, ja ostin sen muistuttamaan torpasta, kimalaisista itsestään ja ehkä tärkeimmästä – siitä kuinka isäni harrasti mehiläistarhausta vuosia sitten torpan niityillä. Niiden vuosien jälkeen olen tuntenut suurta sympatiaa ja arvostusta tasapuolisesti mehiläisiä ja kimalaisia kohtaan (ja vähän jopa ampiaisiakin, vaikka niiden pölyttämistehtävä ei olekaan niin merkittävä)

Huraa kimalaiset ja huraa mehiläiset! Tärkeää työtä teette. Ja ootte aika söpöjä ja pörröisiä.

Wonder Woman

Paasiaismuna

Lapsena säästettiin siskon kanssa kaikenlaista tärkeää ja arvokasta. Kuten pääsiäisen suklaamunien koristeelliset foliopäälliset.

Kerroin tästä siskon lapsille, ja he katsoivat minua ehkä vähän säälivästi. Omituinen täti.

Kinder muna

Muistan myös joskus keränneeni lätkäliiga-karkkien papereita ja yritin saada kaikki liigamerkit kasaan. Tuloksetta, koska Lauantai-pussissa oli aika vähän lätkäkarkkeja ja lauantaikin oli aika harvakseltaan.

Kinder Wonderwoman

Mutta pari viikkoa sitten kävin lomaretkellä Valko-Venäjällä. Ostin Minskistä sikasiistin Wonder Woman -pääsiäismunan. Ehkä sen päällispaperi päätyy vielä muistomappiin, onhan se sen verran hieno ja spessu..!

Aprillimerkkipäiviä

Maalatut munat

Pääsiäinen oli ja meni, melkein huomaamatta. Ja aprillipäiväkin, joka sattuu olemaan oman pienen ja armaan yritykseni 3-vuotispäivä.

Kulunut viikonloppu piti sisällään aika monta sosiaalista kohtaamista, työn ja vapaa-ajan merkeissä. Tärkeimmäksi muistikuvaksi jäi kuitenkin vain iso unen tarve ja Netflixin tuijottaminen iltaisin. Perinteinen kevään väsymys tahtoo näemmä taas ottaa vallan.

Paasiaismunat

Aprillipäivä oli muuten myös Joutsaan paluumuuttoni 1-vuotispäivä! Vuosi sitten aloin olla taas joutsalainen ihan kunnolla. Hirveesti merkkipäiviä kerralla. Millähän näitä kaikkia oikein juhlistaisi..?

Kahvi, mustana

Kahvimustana

Sain viime viikolla kirjan. Bändipäiväkirjan ja runokokoelman hybridi. Sadan kappaleen käsinnumeroidusta ensipainoksesta nro 56.

”Kunhan itsestään ei päästä irti liian pitkäksi aikaa.

JuskaKuhanen

Tykkään siitä miltä tuo kirja tuntuu, ja miltä se näyttää.

Ja millaisia ajatuksia Juskan esikoiskirja minussa herättää. Runot osuvat välillä melkein liikaa.

Juska Kuhanen

Ja miksi kirjoitan nyt yhtäkkiä jostakin runojournaalista? Siksi että

  1. kirja on hyvä ja
  2. helposti lähestyttävä vaikkei lukijana olisikaan varsinaisesti runoihminen. Tai jos ei olisi edes lukijaihminen. Ja siksi että
  3. Juska Kuhanen on joutsalaislähtöinen nuorimies. Monta syytä olla iloinen. Myös siitä, että tästä kylästä löytyy vaikka minkälaista lahjakkuutta.

Tätä vallan oivaa esikoisteosta myyvät ainakin Levykauppa Äx ja Teen Wolf Records, vinkkinä :)

Lauantai-illan huumaa

Ikitie

On ollut ihan tavallinen päivä. Tai kun tarkemmin miettii, niin aika kiva päivä. Huoleton ja harmiton, ja sellaisia päiviä ei ole aina.

Iltakymmeneltä syön lontoorae-suklaata sängyssä, kissa nukkuu jaloissa ja kömpii välillä vaivihkaa viereen katsomaan kun surffaan netissä. Katsotaan yhdessä kissavideoita. Toinen kissoista on olohuoneessa ja kurisee sieltä välillä terveisiä meille muille. Tunnen olevani melkein tarpeellinen noille kahdelle karvatassulle. Luen vähän matkaa Antti Tuurin Ikitietä.

Sain illalla yhden ison ja työlään lehtijutun kirjoitettua. Neljä vastaavaa vielä työn alla lähiviikoille, muiden töiden ohessa, mutta yksi valmis on jo hyvä alku ja se huojensi mieltä huomattavasti. Ehkä seuraava juttu valmistuu jo ketterämmin, kun pää on tästä urakasta saatu auki.

Vaaterekki 2 copy

Kävin ystävän kanssa syömässä Kellarissa.

Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että Kellari on baari ja ravintola, johon vien kaikki kyläilemään tulevat kaverini syömään. Viimeksi kaupungista tullut vieraani halusi heti seuraavana päivänä uudestaan samaan paikkaan eikä muita edes harkittu – minusta se on jo ihan hyvä meriitti Kellarin keittiölle!

Aamupäivällä nukuin sopimattoman pitkään. Lepäsin pois arkipäivien univelkoja ja tein sen ilolla. Pihalla nautin lempeästä ilmasta ja talitinttien sirkutuksesta; tuntui kuin maaliskuulta.

Kirja

Valmistelin sunnuntain reissua Petäjävedelle, jossa on tarkoitus toimia mallina valokuvauksissa. Olen iloinen, että minä en ole huomenna kuvaajana – hartiat ovat taas aika jumissa kameroiden kantamisesta, ja kroppa vaatii nyt lepoa.

Kuvauksien kannalta olisi ollut toki viisasta jättää päivän myöhemmät vaiheet tekemättä, kuten suklaan ylensyönti ja burgeriähky ravintolassa, mutta noh… Kadun sitä ehkä sitten huomenna kun tänään en viitsi :)

Kiitos 2017, en tiedä jäänkö kaipaamaan

Ilona_ulkona030

Olen kiitollinen nyt, kun vuosi 2017 on lopussa. Ristiriitaisin ajatuksin, osaamatta päättää sanoisinko että onneksi tästä vuodesta päästään vihdoin eroon – vai että kiitos kaikesta.

Ilona_ulkona082

Siitä lähtien kun äitini sairastui vakavasti vuosi sitten joulun alla, lähtivät perheessäni asiat vähän sivuluisuun. Äidin lisäksi huolenpitoa tarvitsi myös isä, joten minä jäin lennosta kotiin isän luokse enkä palannutkaan Helsinkiin joulunpyhien jälkeen.

Äiti jäi sairaalaan määrittelemättömäksi ajaksi. Pelkäsimme pahinta mutta kohtalo päättikin muuta: yllättäen isäni menehtyi, samoin kissat, oli tulipalo. Minä seisoin lumihangessa ja mietin miten tässä nyt näin kävi.

Järjestettiin hautajaisia, perunkirjoituksia, vakuutusasioita, äidin kuntoutusta, äidin uutta asuntoa, tulipalossa vahingoittuneita tavaroita, isän virallisia asiakirjoja, ajanvarausten perumisia, äidin papereita, äidin hoitosuunnitelmia, kuntoutusohjelmia, lääkärikäyntejä, valtakirjoja, sukulaisten yhteydenottoja, perhetuttujen yhteydenottoja.

Selittämistä, kertomista, kyselyitä, ihmettelyä, surunvalitteluja, pahoitteluja, lisää kysymyksiä, paljon vanhojen asioiden muistelua yksin ja yhdessä. Kauppareissulla, viesteissä, puhelimessa, baaritiskillä.

Samaan aikaan pyöritin omaa yritystä. Asuin vielä kahdella paikkakunnalla mutta valmistelin muuttoa pois Helsingistä. Podin kaiken muun keskellä omia sydänsurujani ja kriiseilin elämäni merkityksettömyyttä, ihan oman perheen puuttumista, vanhenemista ja muita traumoja,  hain keskusteluapua. Mietin uudestaan ja yhä uudestaan, olisinko voinut tehdä jotain toisin jotta edes tulipalolta olisi vältytty.

Samoihin aikoihin ostin itselleni asunnon, teetin siellä remontin, muutin kahdesti – ensin Helsingistä Torppaan ja sitten taas kirkonkylän uuteen asuntoon, pidin kuukauden lepoloman jossain välissä ja jatkoin taas. Hoidin siskon kanssa äidille kaksi muuttoa asunnosta toiseen. Kannoin hautausmaalle kassikaupalla kynttilöitä. Opin tietämään mihin aikaan iltamyöhällä kirkkomaan valot sammutetaan. Opin myös vuoden aikana niin paljon ikäihmisten lääkkeistä ja niiden annostelusta, säryistä, ruoansulatusvaivoista, yksinäisyydestä ja kuolemanpelosta, että voisin varmaan ruveta hoitoalalle tai vähintäänkin kokemusasiantuntijaksi lehtihaastatteluihin.

Ilona_ulkona072

Tein paljon hääkuvauksia kesän aikana. Loppukesästä aloin olla niin turta toisten onnesta ja omista murheistani, että kun hääsesonki päättyi, ei ollut oikein mitään annettavaa mihinkään tai kenellekään. Vaikka ilo ja kovin isot muistikuvat kesästä jäivät puuttumaan, arki ja kiireet jatkuivat. Rakkaat ystävät maalla ja kaupungissa olivat kullanarvoisia.

Ja lopulta alkoi vuosi olla loppusuoralla. Asiat alkoivat asettua uomiinsa ja myräkkä laantua. Asuminen, työ, vapaa-aika, oma aika, uudet kissat, äidin vointi, tulipalon jälkimainingit, yksityiselämäkin, läheiset, ystävät. Hyvät asiat hiipivät taas lähelle. Joulukuussa makasin sohvalla lukemassa kirjaa ja huomasin ajattelevani, että tällaistako se onkin, kun vähän varovaisesti uskaltaa taas nauttia elämästä; pienistä hetkistä ja hyvistä asioista.

Nyt mietin, että vuonna 2018 voisin nauttia elämästä lisää. Tervetuloa uusi vuosi: tuo minulle rauhaa ja tasamaata, ja jos saa toivoa niin onnellisia asioita lisäksi. Määrällisesti ei ole niin tarkkaa, vaikka jotain kohtuullisen ja ylenpalttisen väliltä.

Ilona_ulkona006

Valokuvat: Jarmo Hämäläinen

 

Joulurauhaa, ystävät!

Joulutonttu

Tapaninpäivä 2017. Luminen joulu. Perhejoulu siskon luona. Ensimmäinen joulu Napin ja Touhon kanssa. Ensimmäinen joulu Joutsan kirkonkylällä asuessa.

Tuulinen jouluaatto, hautausmaalla kynttilät sammuivat sitä mukaa kun niitä sai syttymään. Lapaset märkänä, kun kaivelin lumikinoksista esiin läheisten hautakivet ja kanervat.

Kovaääninen joulupäivä lasten kanssa pulkkamäessä. Vaatteet kastuivat. Mäki viljakuivurin rinteessä oli jyrkempi kuin Purnuvuori.

Joulukissa

Rauhallinen joulupäivän ilta kotisohvalla. Katsoin viimeisimmän jakson Walking Dead -zombieeposta, luin yhden kirjan (Elokuvankertoja, Hernán Rivera Letelier 2012) ja join pari lasia punaviiniä.

Herkkäsieluinen Touho asettui ensimmäisen kerran syliin kehräämään, hetkeksi vain mutta kuitenkin. Melkein jokaiseen valokuvaan ehtivä kipakka kissaneiti Nappi sai taas uuden lisänimen: Nappi Lilli Pippuri.

Tonttutytto

Tämä on ollut ihan hyvä joulu. Erilainen kuin aiemmat, ja silti aika samanlainen. Pian päättyy koko vuosi, monella tavalla erilainen kuin aiemmat.