Villiyrttejä, järvikalaa ja kevätjuttuja

Järvikala omavaraisuus

Kevään tunnistaa muun muassa siitä, että kellonajasta riippumatta minut löytää usein konttaamasta pitkin pihamaata vuohenputken taimia keräämässä. Niinpä iltakymmeneltä kyykin tälläkin kertaa herukkapensaan juurella ja poimin vasun täyteen tuota vihreää vitamiiniherkkua piirasta varten. Vuohenputken sadonkorjuukausi on alkanut!

376A1088

Toukokuu alkoi yllättävänkin omavaraisesti vuohenputkella, järvikalalla, kompostorin virittelyllä ja maakellarin kuntotarkastelulla.

Yritin myös etsiskellä maitohorsman versoja parsan korvikkeeksi, mutta en vielä löytänyt yhtään. Tai sitten sen kanssa on sama juttu kuin suppilovahveroissa: ensin ei löydy yhtään, kunnes huomaa seisovansa kokonaisen sienimaton päällä.

Ensi vuotta silmälläpitäen olen hieman jo mittaillut paikkaa kasvihuoneelle. Sellaisen teko ei taida ihan tämän vuoden ohjelmistoon enää mahtua.

Hauki järvikala

Vappupäivän lounaskattaus koostui osin kaupan antimista, mutta tärkein oli omasta rannasta: järvestä tuoreeltaan nostettu hauki! Katiska heitettiin useamman vuoden tauon jälkeen kotirannassa matalaan rantaveteen, ja sen ansiosta on jo pari keskikokoista haukea päätynyt lähiruokana paistinpannulle. Takaisin vapaille vesille päästettiin pienemmät hauet sekä iso jengi sorvaa.

Jos muuten on hyviä vinkkejä sorvan käytöstä ruoanlaitossa, otan mielelläni vastaan. Sorva viihtyy perinteisesti kotirannassani, tuppaa mielellään katiskaan ja sillä on hieman epämääräinen maine ruokakalana. Voisiko sen yhtälön jotenkin ratkaista kotikeittiön hyödyksi..?

Vuohenputki verso torpan tytto

Omavaraisuus blogeissa -teema jatkuu…
Olen siis mukana omavaraisuus-blogipostausten sarjassa. Mukana on iso liuta kiinnostavia, innostavia ja minua rutkasti valistuneempia omavaraistelijoita. Muissa somekanavissa aiheesta löytyy hakusanalla #suuntanaomavaraisuus

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Tässä linkit luettavaksi toukokuun postaussarjaan:

 

16 thoughts on “Villiyrttejä, järvikalaa ja kevätjuttuja

  1. Mitä teet vuohenputkesta? Itse olen joskus tehnyt pestoa ja käyttänyt jossain piiraissa. Mutta en oikein keksi, mitä muuta siitä voisi tehdä tai käyttää.

  2. Minä maistelin viime viikolla ensimmäistä kertaa vuohenputkea. Oli ihan hyvää. Ajattelin kyllä tehdä siitä vielä jotain piirakkaa. Nokkostakin täällä kasvaisi, mutta sen suhteen tarvitsisin ihan käytännönohjeita miten kerätään ja käsitellään ettei tule polttovaurioita 😅

  3. Täällä Tampereen korkeudellakaan ei ole vielä maitohorsma”parsoja” näkynyt. Mahtava kalansaalis, itsekalastettua ateriaa maittavampaa herkkua ei olekaan! :) Katiska olisikin ihan näppärä vekotin, meillä vain rannassa pyörii ja pesii niin hirveästi vesilintuja, että pelkään laittaa katiskaa veteen jotteivat linnut sukella niihin vahingossa. Muksuna mummolassa katiskojen tarkistus oli kuitenkin mitä jännittävintä hommaa.

  4. Sorva on itselleni tuntematon kala, mutta jos sen jauhaisi ja tekisi kalapullia tms tai frittaisi taikinassa? Mausteilla siitä saisi varmasti hyvän, mikäli kalan maku itsessään ei ole sellainen.

  5. Ei ole horsmaa meilläkään vielä, eilen näin pari todella pientä nokkosta. Tuota vuohenputkea kyllä riittää jo, vaikka miten. Sorva kuulosti ihan oudolta ja piti oikein googlelta kysellä… jotain osumia tulikin, että kyllä sitä ihen syödä voi. Meillä kun ei kalastusmahdollisuutta juuri ole, mutta kuvittelisin, että kala kuin kala käy sitten kalapulliin jos ei niistä muuta keksi :)

  6. Meillä on sitten justiinsa toisinpäin! vuohenputkea ei ole, mutta horsma on noussut jo parhaimmillaan lähemmäs 30 cm korkeuteen.

    Tuosta sorvasta. Tuttavan rannassa on sitä ja hän kypsentää sorvat joko hitaasti uunissa hauduttamalla tai jauhamalla sorvan kalapulliin/-murekkeeseen. Vissiin niin ruotoisa kala, että pehmennyskypsennyt toimii parhaiten?

  7. Vuohenputki. Tuo maukas ja aliarvostettu kasvi. Ilokseni löysin liudan taimia vanhasta kukkapenkistä ja arvata saattaa että kukkapenkin uusimista edeltää ”pelasta vuohenputki” – operaatio.

    Monessa blogissa vihertää hirmuisesti mutta meillä vielä sulatellaan loppuja lumia.

    1. Huhti-toukokuussa on kyllä melkoiset erot lumirajan ja vehreyden osalta, ei tarvita kuin siirtyä se 100 kilometriä pohjoiseen tai etelään ja maisema voi olla jo ihan erilainen! :)

    1. Voi hyvinkin olla :D Yhdessä yössä lehahti myös pihaan voikukkaviidakko, ja pellot vaihtoivat väriä ruskeasta ylivuotisesta heinikosta vihreäksi. Luonto on kyllä melkoinen yllättäjä ja nopeiden liikkeiden mestari, vaikka sitä luulee osaavansa varautua :)

Kivaa jos kommentoit!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s