Paluu Torpalle

Kelttikorut Torpan Tyttö

Ehkä tiedätte miltä tuntuu juurettomuus. Tai se tunne, kun palaa omille juurilleen ja tietää että on palannut kotiin.

Joskus juurettomuuden ja eksyneen olon tunnistaa vasta myöhemmin, kun katsoo omaa elämäänsä vähän taaksepäin.

Antiikki aterimet

Olen sanonut, että juureni ovat kasvaneet syvälle torpan peltoon. Enkä siinä edes liioittele: täällä mieli hiljenee ja hengitys syvenee. Tiedän selkeämmin mitä haluan, kuulemma näytänkin erilaiselta.

On ollut vähän kaikenlaista, kuluneet pari vuotta. Tai ehkä ne 15 vuotta, jotka ovat vierineet siitä kun muutin Helsinkiin. On ollut välillä levotontakin poukkoilua ja oman paikan hakemista. Näkymättömyyttä ja näkyväksi tulemisen yritystä. Unelmia ja niiden jalostumista, välillä menemistä väärään suuntaan ja sitten taas paluuta takaisin omalle tielle. Moni asia tuntuu nyt jälkeenpäin ajatellen kaukaiselta ja jopa itselle vähän vieraalta.

Syreeni silmu

Ja lopulta päätinkin, että minä tyttö muutan takaisin maalle.

Joutsaan muutosta on nyt jo pari vuotta, ja senkin jälkeen on ollut vähän kaikenlaista. On pitänyt kasata välillä itsensä ja välillä eräskin muuttokuorma paikasta toiseen, järjestellä omia ja toisten asioita. Hakea paikkaani paluumuuttajana ja siirtää yrityksen toiminta uusiin ympyröihin.

Torppa on saanut olla muuttolaatikoiden logistiikkakeskus ja päävarasto, ja asuminen kaiken kaaoksen keskellä täällä on ollut välillä mahdotonta.

Takkatuli Fireplace

Mutta onpa vaan ihanaa, että nyt alkaa selkiytyä! Muuttolaatikot on kannettu pois, ja pääsen viimein asettumaan taas taloksi. Kuluneet pari viikkoa onkin ollut aika mukavaa: olen saanut painaa jalkapohjat vasten torpan puulattiaa, kulkea pellolla saappaat jalassa ja villasukat makkaralla, huokailla kevätluonnon kauneutta ja jännätä kelpaako uusi linnunpönttö kirjosiepoille.

Tänään draamaan kaarta taivutti myös uljas kurki, joka lensi puutarhan yli kuusenlatvoja viistäen. Ja jänis, joka talven jäljiltä kirjavana pomppi alapellon halki omissa ajatuksissaan. Minä puolestani löysin ensimmäiset horsman versot, jännitystä luvassa siis myös huomiseen lounaskokkailuun.

Täällä lintujen ja metsän eläinten keskellä tiedän taas oman paikkani, juuret pellossa ja mieli kirkkaana tähtitaivasta kohti. Täällä tiedän olevani minä, tiedän oikean suunnan ja tiedän että täällä on hyvä.

 

 

 

 

 

 

Villiyrttejä, järvikalaa ja kevätjuttuja

Järvikala omavaraisuus

Kevään tunnistaa muun muassa siitä, että kellonajasta riippumatta minut löytää usein konttaamasta pitkin pihamaata vuohenputken taimia keräämässä. Niinpä iltakymmeneltä kyykin tälläkin kertaa herukkapensaan juurella ja poimin vasun täyteen tuota vihreää vitamiiniherkkua piirasta varten. Vuohenputken sadonkorjuukausi on alkanut!

376A1088

Toukokuu alkoi yllättävänkin omavaraisesti vuohenputkella, järvikalalla, kompostorin virittelyllä ja maakellarin kuntotarkastelulla.

Yritin myös etsiskellä maitohorsman versoja parsan korvikkeeksi, mutta en vielä löytänyt yhtään. Tai sitten sen kanssa on sama juttu kuin suppilovahveroissa: ensin ei löydy yhtään, kunnes huomaa seisovansa kokonaisen sienimaton päällä.

Ensi vuotta silmälläpitäen olen hieman jo mittaillut paikkaa kasvihuoneelle. Sellaisen teko ei taida ihan tämän vuoden ohjelmistoon enää mahtua.

Hauki järvikala

Vappupäivän lounaskattaus koostui osin kaupan antimista, mutta tärkein oli omasta rannasta: järvestä tuoreeltaan nostettu hauki! Katiska heitettiin useamman vuoden tauon jälkeen kotirannassa matalaan rantaveteen, ja sen ansiosta on jo pari keskikokoista haukea päätynyt lähiruokana paistinpannulle. Takaisin vapaille vesille päästettiin pienemmät hauet sekä iso jengi sorvaa.

Jos muuten on hyviä vinkkejä sorvan käytöstä ruoanlaitossa, otan mielelläni vastaan. Sorva viihtyy perinteisesti kotirannassani, tuppaa mielellään katiskaan ja sillä on hieman epämääräinen maine ruokakalana. Voisiko sen yhtälön jotenkin ratkaista kotikeittiön hyödyksi..?

Vuohenputki verso torpan tytto

Omavaraisuus blogeissa -teema jatkuu…
Olen siis mukana omavaraisuus-blogipostausten sarjassa. Mukana on iso liuta kiinnostavia, innostavia ja minua rutkasti valistuneempia omavaraistelijoita. Muissa somekanavissa aiheesta löytyy hakusanalla #suuntanaomavaraisuus

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Tässä linkit luettavaksi toukokuun postaussarjaan:

 

Huhtikuu: kevättä kohti

Metsamansikka

Maaliskuussa keskityin pakastimen harvennushommiin. Mansikoita on vielä jonkin verran, samoin metsämansikkaa joka pakastettuna ei ole parhaimmillaan, ainakaan ilman sokeria. Mustikat alkavat vihdoin olla lopussa.

Kuusenkerkkää on vielä iso rasiallinen – en ole osannut sitä oikein mihinkään käyttää.

Ja muutoin omavaraisuusrintamalla ollaankin vielä talviunilla.

_B1B3675 2

Torpan pihamaa on vielä paksun lumivaipan alla, joten en pääse tutkailemaan edes onnistuiko syksyllä tekemäni perennasiirrot isolta talolta torpalle. Syksyllä tartuin myös vihdoin toimeen ison tatarpusikon hävittämisessä: tilasin ison kasan hamppukatepaaleja torpan pihaan, ja peittelin tatarit kuitukatteella kauttaaltaan. Mielenkiintoista nähdä, miten paljon tatar puskee katteen läpi vai saanko kasvustoa sillä hillittyä. Tavoitteena olisi päästä tatarista jossain vaiheessa kokonaan eroon, ja mieluiten ilman torjunta-aineita.

Mutta hei: pelargoniat ovat heränneet! 8 ruukkua uinui pöydällä, niistä 2-3 näyttää kuolleen mutta lopuissa vielä pihisee henki ja pieniä vihreitä lehtiä. Ja kolme on jo nupuillaan! Miten suuri ilo pienistä kukkanupuista :)

Pelargonia Torpan Tytto

Tässä vielä vinkki katsottavaksi, mikäli ei ole jo tuttu: jos Strömsö ja Tanskalainen maajussi on jo katsottu, Yle Areenasta löytyy tämä symppis Fem-kanavan tv-sarja: Kekseliäs nikkari! Suositus :)

Sain kutsun osallistua tänä vuonna omavaraisuus-blogipostausten sarjaan, jota voitte seurata vuoden mittaan monessa kiinnostavassa ja innostavassa blogissa. Muissa some-kanavissa aihetta voi seurata merkinnällä #suuntanaomavaraisuus

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Tässä linkit luettavaksi huhtikuun postaussarjaan:

  1. Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/04/mita-maa-merkitsee-ruuantuotannolle-ja.html
  2. Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2019/04/omavaraisuutta-vuonna-2019-osa-3.html
  3. Tsajut https://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-3/
  4. Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2019/04/hyotytarhan-suunnittelu-omavaraisuus.html
  5. Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=1918
  6. Jovelan talopäiväkirja https://jovelassa.blogspot.com/2019/04/hektinen-huhtikuu.html
  7. Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/04/suuntana-omavaraisuus-3-osa.html
  8. Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/04/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html
  9. Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2019/04/2019-suunnitelmien-eteneminen-14.html
  10. Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/04/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-3.html
  11. Sorakukka https://sorakukka.com/?p=159
  12. Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/04/01/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-3-esikasvatus
  13. Maatiaiskanasen Elämää https://maatiaiskananen.blogspot.com/2019/04/varikasta-omavaraistelua.html
  14. Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/04/omavaraistelevaa-elamaa-2019-osa-3.html
  15. Palokankaan pientila https://palokankaanpientila.blogspot.com/2019/04/yhteispostaussarja-suunnitelmien.html?
  16. Alussa oli Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/04/saajarki-ja-jaa-sarki.html
  17. Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html
  18. Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=508
  19. Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=1948
  20. Villa Koira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/03/kevat-keikkuen-tulevi-ja-pari-muutakin.html
  21. Mrs Sinn https://mrssinn.blogspot.com/2019/03/pienin-askelin-with-small-steps.html
  22. Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2019/04/01/omavaraisuuteen-liittyva-kirjallisuus/
  23. Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkkisuunnitelma-etenee-lumesta-huolimatta/
  24. Saman otavan alla https://www.samanotavanalla.fi/?p=1975
  25. Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuun-kirjavinkit/
  26. Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2019/03/kohti-omavaraisempaa-elamaa-osa-3.html
  27. Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=1366

Perennapuutarhan paikka?

Samettikukka ruukussa

Jos olisi kaksi vaihtoehtoa kukkaistutuksille, kumman valitsisit?

A) Talon takana valmis, tasainen pellon laita, johon ei tarvitse muuta kuin vaikka heti huomenna kaivaa kukkapenkit ojoon ja perennat maahan odottamaan talvea

B) Aitan vieressä oleva pellonkulma, joka on kasvanut puolillensa parimetrisiä kuusia, välissä on isoja kiviä, yläpuolella kulkee vielä toistaiseksi torpan sähkölinja ja kasvuston perusteella maakin on vähäravinteista

Niin… Mutta kun haluaisin ne kukat tuohon torpan pihapuolelle, aitan viereen.

Olen jo mielessäni kuvittanut pihamaan silleen, että aitan vieressä olisi semmoinen soma kukkatarha. Sen keskellä sitten joutilaana kivettyä polkua maleksin, ihastelen pioneja ja ruusuja, ja perhosetkin ehkä siinä ilokseni lepattelevat. Ja aurinko paistaa tietysti koko kesän kauniisti. (Saatan vähän mielikuvitelmissani kaunistella arkirealismia)

Ruusupensas

Äitini ehdotti järki-ihmisenä, että ne kukat voisi istuttaa ihan siihen torpan pihaan, nurmikon reunaan. Minun ehdotelmani kun kuulostavat vähän työläiltä. Mutta kun sehän ei taas sovi ollenkaan minun ajatukseeni siitä, miten piha pitäisi sommitella. Ei, vaikka vaihtoehto ei olisi ehkä kovin hölmö sekään.

Pitää ehkä miettiä pari päivää. Voittaako järki vai estetiikka, hmmm…

Näissä kahdessa jälkimmäisessä kuvassa on muuten juurikin niitä kukkia, joita olisi tarkoitus siirtää äidin puutarhasta torpalle. Pitäkääpä peukkuja, että esimerkiksi noiden vanhojen perinnepionien jakaminen ja siirto onnistuu!

Pionit

Kohtaaminen metsän siimeksessä

pikku kettu logo

Tasan vuosi sitten kohdattiin ensimmäistä kertaa tämän pikku tyypin kanssa. Aika valloittava tapaus!

Olin kuvaamassa metsässä isäni vanhaa autoa, zoomailin sisään enkä huomannut, että hattuhyllyllä on jotain muutakin kuin kangasmytty. Kunnes se liikahti.

Niin taisin liikahtaa minäkin – koska luonnollisesti ensi reaktio on että nyt siellä on hiiri, ja hiiren nähdessään täytyy aina horjahtaa vaistomaisesti vähän taaksepäin. Mutta kun alkujärkytyksestä toivuttiin, jäimme katselemaan toisiamme pitkäksi aikaa. Enkä arvannutkaan, että hänen koko perheensä tulisi asumaan kanssani torpalla koko kesän…

Oi liian nopeasti etenevä toukokuu

Keltavuokko kukka

Toukokuu on yksi iso, näyttävä ja nopea humahdus. Lumet ovat sulaneet, pakkasyöt alkavat vähentyä, ihan kuin maassa jo joku ensimmäinen heinä vähän hennosti vihertäisi.

Ja kun seuraavan kerran räpäytät silmiäsi, joka paikassa kukkii, livertää, viheriöi, tuoksuu ja värittyy. Miksi pitkän talven jälkeen kaiken pitää tapahtua yhtä aikaa? Tiedä mihin suuntaan katsoisi ja mitä fiilistelisi – ja ihan liian nopeasti ne ensimmäiset hetket, ne mitä haluaisi fiilistellä eniten ja huokailla ihastuksesta, ne hetket menivät jo.

lemmikki kukka

Tänä vuonna tilanne on ollut tavallistakin hankalampi. Leskenlehtiä en ehtinyt juuri edes vilkuilla, nyt ne ovat jo menneet. Suosikkiyrttini vuohenputki on kohissut jo aikuisen mittaan torpan pihassa, koivun lehdet ovat isoja.

Ja juuri nyt torpalla kukkivat yhteen soittoon lemmikit, leinikit, metsäorvokit, ketunleipä, rentukka, vaahtera, voikukka, valkovuokko, pihan vuorenkilpi sekä jokunen vuosikymmeniä vanha narsissi, jotka näyttävät vähän myöhäisherännäisen pöllähtäneiltä kaikkien niittykukkien keskellä.

Vaahtera kukka

En tahdo pysyä perässä näiden kaikkien kukkien kanssa! Kevätähky.

Leskenlehti kukka

Arvonnan voittaja ja taas uusi aurinkoinen päivä

Pelargonia terassi

Vähän epäuskottava maanantai, kun voi istua terassilla hellemekossa, juoda  mehua (hienosta viinilasista, koska sitten ainakin tuntuu melkein sunnuntailta) ja naputella työviestejä sähköpostiin auringon kuumottaessa iholla.

Terassilla

Kiitos kaikille La Pâtisserie -kirjan arvontaan osallistuneille! Voittaja on JennaO.
Vaihdetaan yhteystietoja, niin kirja lähtee pian sinulle :)