Perennapuutarhan paikka?

Samettikukka ruukussa

Jos olisi kaksi vaihtoehtoa kukkaistutuksille, kumman valitsisit?

A) Talon takana valmis, tasainen pellon laita, johon ei tarvitse muuta kuin vaikka heti huomenna kaivaa kukkapenkit ojoon ja perennat maahan odottamaan talvea

B) Aitan vieressä oleva pellonkulma, joka on kasvanut puolillensa parimetrisiä kuusia, välissä on isoja kiviä, yläpuolella kulkee vielä toistaiseksi torpan sähkölinja ja kasvuston perusteella maakin on vähäravinteista

Niin… Mutta kun haluaisin ne kukat tuohon torpan pihapuolelle, aitan viereen.

Olen jo mielessäni kuvittanut pihamaan silleen, että aitan vieressä olisi semmoinen soma kukkatarha. Sen keskellä sitten joutilaana kivettyä polkua maleksin, ihastelen pioneja ja ruusuja, ja perhosetkin ehkä siinä ilokseni lepattelevat. Ja aurinko paistaa tietysti koko kesän kauniisti. (Saatan vähän mielikuvitelmissani kaunistella arkirealismia)

Ruusupensas

Äitini ehdotti järki-ihmisenä, että ne kukat voisi istuttaa ihan siihen torpan pihaan, nurmikon reunaan. Minun ehdotelmani kun kuulostavat vähän työläiltä. Mutta kun sehän ei taas sovi ollenkaan minun ajatukseeni siitä, miten piha pitäisi sommitella. Ei, vaikka vaihtoehto ei olisi ehkä kovin hölmö sekään.

Pitää ehkä miettiä pari päivää. Voittaako järki vai estetiikka, hmmm…

Näissä kahdessa jälkimmäisessä kuvassa on muuten juurikin niitä kukkia, joita olisi tarkoitus siirtää äidin puutarhasta torpalle. Pitäkääpä peukkuja, että esimerkiksi noiden vanhojen perinnepionien jakaminen ja siirto onnistuu!

Pionit

Kohtaaminen metsän siimeksessä

pikku kettu logo

Tasan vuosi sitten kohdattiin ensimmäistä kertaa tämän pikku tyypin kanssa. Aika valloittava tapaus!

Olin kuvaamassa metsässä isäni vanhaa autoa, zoomailin sisään enkä huomannut, että hattuhyllyllä on jotain muutakin kuin kangasmytty. Kunnes se liikahti.

Niin taisin liikahtaa minäkin – koska luonnollisesti ensi reaktio on että nyt siellä on hiiri, ja hiiren nähdessään täytyy aina horjahtaa vaistomaisesti vähän taaksepäin. Mutta kun alkujärkytyksestä toivuttiin, jäimme katselemaan toisiamme pitkäksi aikaa. Enkä arvannutkaan, että hänen koko perheensä tulisi asumaan kanssani torpalla koko kesän…

Oi liian nopeasti etenevä toukokuu

Keltavuokko kukka

Toukokuu on yksi iso, näyttävä ja nopea humahdus. Lumet ovat sulaneet, pakkasyöt alkavat vähentyä, ihan kuin maassa jo joku ensimmäinen heinä vähän hennosti vihertäisi.

Ja kun seuraavan kerran räpäytät silmiäsi, joka paikassa kukkii, livertää, viheriöi, tuoksuu ja värittyy. Miksi pitkän talven jälkeen kaiken pitää tapahtua yhtä aikaa? Tiedä mihin suuntaan katsoisi ja mitä fiilistelisi – ja ihan liian nopeasti ne ensimmäiset hetket, ne mitä haluaisi fiilistellä eniten ja huokailla ihastuksesta, ne hetket menivät jo.

lemmikki kukka

Tänä vuonna tilanne on ollut tavallistakin hankalampi. Leskenlehtiä en ehtinyt juuri edes vilkuilla, nyt ne ovat jo menneet. Suosikkiyrttini vuohenputki on kohissut jo aikuisen mittaan torpan pihassa, koivun lehdet ovat isoja.

Ja juuri nyt torpalla kukkivat yhteen soittoon lemmikit, leinikit, metsäorvokit, ketunleipä, rentukka, vaahtera, voikukka, valkovuokko, pihan vuorenkilpi sekä jokunen vuosikymmeniä vanha narsissi, jotka näyttävät vähän myöhäisherännäisen pöllähtäneiltä kaikkien niittykukkien keskellä.

Vaahtera kukka

En tahdo pysyä perässä näiden kaikkien kukkien kanssa! Kevätähky.

Leskenlehti kukka

Arvonnan voittaja ja taas uusi aurinkoinen päivä

Pelargonia terassi

Vähän epäuskottava maanantai, kun voi istua terassilla hellemekossa, juoda  mehua (hienosta viinilasista, koska sitten ainakin tuntuu melkein sunnuntailta) ja naputella työviestejä sähköpostiin auringon kuumottaessa iholla.

Terassilla

Kiitos kaikille La Pâtisserie -kirjan arvontaan osallistuneille! Voittaja on JennaO.
Vaihdetaan yhteystietoja, niin kirja lähtee pian sinulle :)

Kevätvillit

Touho vaanii

Kevät villiinnyttää näköjään kaikki muut paitsi minut. Viime yö meni jo niin jännäksi, että meidän kodissa ei paljon nukuttu.

Kun minä tein kirjoitustöitä pitkälle aamuyöhön työpöydän ääressä, olkkarissa pidettiin perinteistä, rauhallista yövahtia ikkunan äärellä. Ja ihan yhtäkkiä pimeässä olohuoneessa yksi kissa putosi tikkailta, toinen muuttui isoksi lamppuharjaksi, pyörittiin pitkin huonetta, vilkuiltiin välillä minuun ja sitten taas painettiin nenät kiinni ikkunaan.

Kissat vahtii

Terassille oli ilmestynyt jokin suuri, musta möykky. Ja siitä lähti omituinen, vähän huhuileva venyvä ääni. Minä en nähnyt mitään, koska oli pimeää. Piti hakea kännykkä ja sen taskulampun valossa alettiin yhdessä tiirailla lasin läpi tunkeilijaa.

Terassin oven takana istui valtavankokoinen, pitkäkarvainen mustankirjava kissa. Olisi vissiin mielellään tullut sisään, se katseli minua odottavasti oven takana ja me katsoimme häntä. Nappi ja Touho olivat edelleen kuin kaksi lamppuharjaa, yrittivät varmaan olla yhtä isoja kuin tulokas.

Touho vahtii

Ei laskettu sisään, joten aikansa odoteltuaan kissa lähti hiipimään kohti seuraavana naapurin terassia. Meillä valvottiin vielä pitkään. Pieni epäilys on, että saatetaan valvoa vielä monena muunakin yönä.

Elämäni sauna

Saunakamari

Tässä saunassa olen todennäköisesti saunonut elämäni ensimmäisen kerran. Hyvällä tuurilla voin kylpeä myös tulevan viimeiseni, sitten joskus.

Sauna

Lähes kaikki torpan tummahipiäisessä saunassa on ihan samanlaista kuin on ollut viimeiset 40 vuotta. Paitsi kiuas, koska vanha tynnyristä tehty oli pakko siirtää eläkkeelle kesällä 2010.

Harvian Legend 240 oli tuolloin rakkautta ensi silmäyksellä. Edelleen olen iloinen että uskalsin investoida vähän järeämpään kiukaaseen: hidas lämmittää, mutta löylyt ovat ihanat ja kiuas ilahduttaa joka kerta kun sen näen. Ja siis kuinka usein voi sanoa, että ”kylläpä tulin iloiseksi nähdessäni saunan kiukaan”..?

Puusauna

Kylpyvesi piti tällä kertaa sulattaa lumesta, koska vesipumppu meni rikki tammikuussa eikä uutta ole vielä saatu paikalleen.

Oletteko muuten huomanneet, miten säälittävän pieni vesitilkka syntyy kukkurasangollisesta lunta? Aika monta sangollista höttölunta sain lappaa vanhaan Kastorin vesipataan. Onneksi sitä materiaalia riittää, vielä vaikka vähän useampaankin saunakertaan…

Hiihtoloman kunniaksi saunoin kokonaisen tunnin. Sen jälkeen paistoin lettuja.

Hiihtolomalla

Valkoinen kissa

Moi. Me ollaan asuttu Ilonan kanssa kirkonkylän talvikodissa nyt 4 kuukautta. Eilen se toi meidät ekan kerran tänne torpalle.

Meitä aluksi pelotti täällä kaikki: ilmalämpöpumppu humisee, eteisessä rapisee välillä joku. Uunista tuli illalla vähän savua sisään ja me mentiin sängyn alle piiloon. Hiekkalaatikkokin on kauhean pieni.

Torppa

Tultiin siis meidän omalle pienelle hiihtolomalle keskelle metsää! Uunit eivät vedä, vesipumppu rikki ja suklaa lopussa. Muilta osin lomailu sujuu hyvin – minä teen töitä koneen ääressä, teen vuosisuunnitelmaa yritykselleni ja kissat nukkuvat. Vihdoin!

Kissat nukkuu

20 tuntia niillä menikin levottomaan vaelteluun mökissä, mutta nyt nuo kaksi karvakäpälää tuhisevat sikeässä unessa. Kyllä tästä vielä hyvä loma saadaan :)

_B1B0299