Satokausi 2019 – miten meni torpalla? Nyt kun mietin kulunutta kesää, voin sanoa vilpittömästi että täällä on tapahtunut hurjan paljon kaikkea. Viljelyksen osalta ei ehkä niinkään, mutta ehkä muu aktiivisuus sitäkin kompensoi.
Omavaraisuutta keväällä olivat villiyrtit (eli tuttavallisemmin rikkaruohot pihasta) ja vapun tienoilla hauet omasta katiskasta. Sitten omavaraisuuspuolella siirryttiin enemmänkin toiselle linjalle: polttopuuvaraston kasvattamiseen, lisäeristyksen tekemiseen, uunien säntilliseen lämmitykseen, nurkkien tiivistämiseen, salaojan kaivamiseen. Asumismukavuuden parantamiseen talven varalle. Olosuhteiden kohentamiseen ylipäätään niin, että ensi vuonna voisi huolettomammin keskittyä vaikka sitten siihen viljelyyn, marjastukseen ja säilöntään.
Kesän hyötyviljely käsitti lopulta vain muutaman kesäkurpitsan kasvatuslavalla. En tiedä mitä niiden kanssa meni pieleen, mutta niistä saatiin yksi (!!) iso kurpitsa syötäväksi. Syksyn viime hetkillä oltiin saamassa sentään kolme lisää, mutta viimeisenä yönä ennen pakkasia joku metsän eläin kävi ne nyysimässä. Kaikki kolme.
Viime syksynä istuttamani perennat kärsivät hieman kuivuudesta ja lannoituksen puutteesta. Äidin vanhasta kukkapenkistä siirtämäni pionipistokkaat selvisivät nipin napin hengissä juolavehnän seassa, kunnes ne epähuomiossa ajettiin matalaksi siimaleikkurilla. Mitä luulette, mahtavatko nuo perinnepionit enää ensi keväänä nousta maasta ollenkaan..?
Metsän antimetkin jäivät varsin pienelleen. Mustikkaa keräsin koko kesänä muutaman kourallisen, niin että niistä sai paistettua yhden piirakan. Vadelmat ja metsämansikat jäivät metsään, mansikkaa sentään ostettiin torilta pakastukseen. Kantarelleja löysin pari kourallista, myöhemmin puolikkaan lampaankäävän ja nyt marraskuun alussa pari isoa kulhollista suppilovahveroa. Nekin paistetaan tuoreeltaan ruoaksi, silleen tykkään sienistä enemmän kuin säilöttynä.
Mansikkahilloa ehdin keittää, nekin niistä torilta ostetuista, ja Lapin minilomalla ehdin kerätä puolukkaa ja variksenmarjaa puoli kiloa niin, että sain niistä pari pikku purkkia hilloa talven herkutteluun.
Pyhäinpäivänä sentään laitettiin viime hetkillä maahan pari riviä porkkanaa syyskylvönä. En ole aiemmin moista kokeillut, saapa nähdä mitä keväällä maasta nousee vai nouseeko.
Kesän aikana todellakin keskityttiin muihin asioihin kuin viljelyyn ja ruokavarastoihin. Onneksi ruokaa saa kaupasta, niin ei näännytä nälkään..!
Sen sijaan on viikko ja kuukausi toisensa jälkeen siivottu, raivattu, tyhjennetty varastojen romukasoja, huollettu taloa ja sen eristyksiä. Kaikessa taustalla ajatus, että talven jälkeen olisi edellytykset kunnossa palata taas marjastuksen, sienestyksen ja villiyrttien pariin. Aloitella laajemmin hyötykasvien viljelyä. Rakentaa kasvihuone. Kunnostaa maakellari. Tehdä kaikkea sitä, mitä tänä kesänä ei ehditty. Ensi kesää siis odotellessa… Mutta huojentavaa silti, että sitä ennen voi hiljentää vauhtia ja ja viettää talvea rauhassa.
Omavaraisuus blogeissa -teema jatkuu…
Olen ollut mukana omavaraisuus-blogipostausten sarjassa, tosin kesäkiireet veivät mennessään ja muut kirjoittivat kesän kuulumisia siinä missä minä touhusin muita asioita. Mukana oli kuitenkin iso liuta kiinnostavia, innostavia ja minua rutkasti valistuneempia omavaraistelijoita. (Muissa somekanavissa aiheesta löytyy hakusanalla #suuntanaomavaraisuus)
Tässä linkit luettavaksi marraskuun päätös-postaussarjaan:
Tsajut
Jovelan talopäiväkirja
Harmaa torppa
Puutarha hetki
Sarin puutarhat
Palokankaan pientila
Metsäläisten elämää
Sorakukka
Rakkautta ja maanantimia
Caramellia
Kohti laadukkaampaa elämää
Korkeala
Riippumattomammaksi
Vehkosuo
Pienenpieni farmi
Laura eli Javis
9 Kommentit
[…] Torpan tyttö http://torpantytto.com/2019/11/04/miten-onnistui-omavaraisuus-2019/ […]
Vanhan talon remontoiminen ja polttopuiden tekeminen vie yllättävän paljon aikaa. Onneksi kesiä tulee lisää ja ruokaa saa tosiaan kaupastakin!
Älä sure, pioni on sitkeä…. nousee vielä vuosien yliajojen jälkeen, kun antaa olla rauhassa. Millään ei voi kesäaikaan ehtiä kaikkea mitä pitäisi, kun vanhoissa nurkissa on aina laitettavaa, jossain on pakko joustaa ja eristäminen on kyllä tärkeä homma, tuo sitten säästöä toisessa kohtaa.
Meilläkin katosi viime vuonna yksi kesäkurpitsa, arvelen että joku sorkkajalkainen oli asialla kun oli penkissä jonkintapainen jalanjälkikin. Mutta pionin suhteen olisi toiveikas, niiden pitäisi olla suht sitkeitä jos vaan alkuun pääsevät. Lampaankääpä oli minulle uusi tuttavuus tänä syksynä, sain jopa yhden rasiallisen pakastimeen! Oli tarkoitus mennä samaan paikkaan uudelleenkin parin ämpärin kanssa, mutta sehän sitten toki jäi. Mutta ehkä ensi vuonna muistan vielä mistä ne sienet löytyivät.
Onhan nuo oheistoimetkin tärkeitä ja usein vievätkin sitten paljon aikaa. Sitten kun muut mylläykset ovat hyvällä mallilla, joutaa jo keskittymään puutarhapuuhiinkin. Ei kun uutta satokautta kohti 🙂
Kesäkurpitsa on kyllä omituinen viljeltävä kun viihtyessään satoa tulee pilvin pimein jä välillä taas ei yhtään. Sain kokea tämän omakohtaisesti tänä kesänä kun toisesta taimesta riitti kesäkurppa jaettavaksi ja toinen taimi parin metrin päässä ei tehnyt yhtä ainoata koko kesänä.
Tärkeää työtä olette tehneet tänä vuonna. Eristyksen lisääminen jos jokin on Suomen kylmissä oloissa varsinainen ekoteko. Ensi vuonna on aikaa sitten keskittyä viljelyksiin!
Meillä meni kesä samoissa hommissa, vasara kourassa. Toisaalta, jos ei ole paikkaa, jossa olla, niin onko siitä suurestakaan kasvimaasta niin apua omavaraistelussa?
Tuo varastojen tyhjentäminen edellisten romuista on kyllä hidasta hommaa. Meilläkin se edelleen jatkuu, vaikka sitä on tehty jo ikuisuus. No se toisaalta antaa itselle kimmokkeen pyrkiä pitämään omat kamat järjestyksessä ja laittamaan asiat jotka ovat loppullisen rikki ja käyttökelvottomia heti eteenpäin.
Remppaamiseen saa aikaa kulumaan uskomattoman paljon . Pitää muistaa olla itselleen armollinen ja suoda niitä ”epäonnistumisia” eli esim kasvihuoneen voi aina rakentaa seuraavana kesänä, tai sitä seuraavana 🙂
[…] https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/11/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-8.html Torpan tyttö http://torpantytto.com/2019/11/04/miten-onnistui-omavaraisuus-2019/ Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=880 Rakkautta ja maanantimia […]