Kesä tulee ja pihahommat etenee

Tänä keväänä intaannuin puutarhanhoidosta niin, että ostin siemeniä kesäkurpitsan ja punajuuren kasvatusta varten. Kun toukokuu oli jo pitkällä, tyrkkäsin avaamattomat siemenpussit kaappiin odottamaan seuraavaa kevättä ja ostin Hankkijasta valmiit kesäkurpitsan taimet. Enää puuttuu kasvatussäkki, kun totesin että noin vaatimattomalle kasvimaalle ei ehkä tarvita kovin isoa multakasaa.

Mutta hyvä alku, ja hyvä yritys. Ensi keväänä etenen taas pikkuisen pidemmälle hyötykasvitarhurina…

Syksyllä pihaan siirtämistäni ruusupensaista kaikki ovat lähtenet kasvuun, samoin kaikki kolme perinnepionilajiketta.

Nyt sain äidiltä vielä uunituoreen angervopensaan taimen. Lupasin istuttaa sen torpalle, sillä äitini rivitaloasunnon pihalla sitä jo kasvaa entuudestaan. Itseluottamukseni perennojen istuttajana on kohentunut noin 250% kuluneen puolivuotiskauden aikana!

Villiyrttien kanssa mennään sopuisasti satokausikalenteria mukaillen. Vuohenputken paras versokausi meni ohi hujauksessa, mutta ruoanlaiton lisäksi ehdin pikkuisen kerätä myös pakastimeen. Niittämällä tulee toki uusi sato, jos sellaista ehtii tässä muiden kesäkiirujen keskellä enää miettiä…
Maitohorsmaa ehdin paistella pannulla aika monesti (kuten kuvassa), mutta nyt sekin alkaa olla jo kasvanut herkkukauden ohi. Viimeksi salaattiin päätyi lemmikin kukkia ja poimulehteä. Voikukkaa yritän ehtiä keräämään marmeladia varten, jos vain oikeat työt antavat myöten. Nokkonen odottelee myös poimijaansa, joskin viime vuoden nokkosen lehteä löytyy vielä kuivattuna kaapista. Ja syreenit, nekin ovat jo valmiina poimittavaksi..!

Mutta sitten se yksi murheenkryyni: japanintatar. Bambuviidakko oli vuosikymmenien ajan kasvanut melko maltillisesti omalla palstallaan ulkohuussin edustalla, mutta kesälampaani taannoin saivat tatarin jotenkin jännästi leviämään, ja bambua olikin yhtäkkiä tuplasti enemmän. Viime syksynä päätin, että tatar saa lähteä, ja kaunis ajatukseni oli hävittää se lempein luomukeinoin. Se keinohan tuntuukin olevan ihan yhtä tehokas kuin kaikki muurahaisten karkottamiseen kokeilemani luomumetodit eli vaikutus lähellä nollaa… Mutta olen sisukas ja minulla on lapio, joten ihan vielä en luovuta.

Peittelin syksyllä koko tatarpläntin hamppukuitukatteella. Ajattelin tukahduttaa kasvin ikiuneen lempeästi. Mutta pah, parin päivän välein tatar puskee uusia ja yhä tanakampia versoja katepeitteen läpi, ja teloitan niitä sitä mukaan lapiolla poikki. Juurakkoihin en ole vielä koskenut, koska ne ovat sen aika hintavan hampun alla ja haluaisin vielä edes vähän uskoa, että siitä hamppuhankinnasta olisi ollut edes pieni hyöty… Tästä aiheesta lisää toisella kertaa.

Omavaraisuus blogeissa -teema jatkuu…
Olen siis mukana omavaraisuus-blogipostausten sarjassa. Mukana on iso liuta kiinnostavia, innostavia ja minua rutkasti valistuneempia omavaraistelijoita. Muissa somekanavissa aiheesta löytyy hakusanalla #suuntanaomavaraisuus

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Tässä linkit luettavaksi kesäkuun postaussarjaan:

25 thoughts on “Kesä tulee ja pihahommat etenee

  1. Päivitysilmoitus: Satoa kohti – Sorakukka
  2. On sinulla iso homma edessä, että saat ei-toivotun kasvin katoamaan. Sitkeys on noissa hommissa aina valttia. Itse painin loputtoman vuohenputkiviidakon kanssa. Toki sitä voi syödä, mutta tällä hetkellä sitä puukkaa maasta ylös niin paljon, ettei kukaan voi sellaista määrää syödä tai ehdi säilöä. Niinpä haaveilen ajasta, jolloin osa pihasta olisi vuodenputkista puhdas. Haaveeksi saattaa kuitenkin jäädä, sillä ainakaan tällä hetkellä ei into eikä aika riitä riittävän järjestelmälliseen kitkemisoperaatioon. Ehkäpä tässä on ensi vuoden projektini?

    1. Joo, sanoinkin kotona illalla että kasvi on sitkeä mutta niin olen onneksi minäkin. Ja minulla on hyvä lapio :D Saa nähdä sitten, mihin niillä eväillä riitetään tässä taistossa…
      Minua ei vuohenputki ole vielä häirinnyt, ehkä se sulautuu sen verran hyvin voikukkien ja muun rikkakasviston sekaan marjapensaiden ja omppupuiden välissä että menee siellä muiden mukana, ja hyvällä tuurilla ehdin kerran-pari kesässä niittää sen jopa alas :)

      1. Meilläkin meni muutama vuosi sitten siellä muiden mukana vuohenputki, mutta nyt on kyllä jo liikaa. :D Kaunis on kyllä kukkiessaan ja ihan pelkillä lehdilläkin, mutta rontti alkaa peittää alleen niin ison alueen, että se ei nyt vain enää sovi. Voikukan toivoisin sen sijaan levittyvän isommallekin alueelle. Se ei ole ollenkaan ärsyttävä. :D

  3. Auts, toi tatar on lienee niitä hankalimmin hävitettäviä haittakasveja, jotka pitäis peittää kokonaan silleen, ettei ne saa valoa lainkaan. Jotkut on hävittäneet sitä katkomalla putket ja kaatamalla putkiin etikkaaja sitten peittämällä koko kasvualueen pariksi vuodeksi. Toivottavasti saat sen katoamaan pihaltasi :)

    1. Oo, etikka ei vielä tullutkaan mieleen! Suolavettä kyllä jo mietin, jos sitä saisi tuutattua putkiin ja katsoisi mitä sitten tapahtuu :) Ehkä testaan niitä molempia eri kohtiin, niin näen onko mitään vaikutusta tai kumpi voisi toimia paremmin. Kiitos vinkistä!

      1. Suola voi pilata maaperän eli jos aiot samaan kohtaan muuta, niin olisin sen kanssa varovainen. Todella pitkä peittäminen esimerkiksi pressulla voisi toimia. Ja miten olisi jos aluetta kulottaisi tai poistaisi koko pintamaan?

      2. Niin, kulotusta en olekaan vielä edes harkinnut. Mies vähän lupaili lapioida pintamaan lisäksi myös juurakot pois, saa nähdä… Antaa vissiin ensin minun yrittää tällä kitkemis/peittely-menetelmällä aikani :)

  4. Suosittelen torjunnassa kitkentää ja peittämistä, sillä itse olen päässyt niin juolavehnästä kuin ohdakkeestakin eroon. Vuohenputki on vahvajuurinen, jonka juuristo tuottaa haitta-ainetta muille kasveille, siksi se on niin ylivoimainen maan valloittaja. Suolaa en suosittelisi käytettäväksi, se ei tapa ainoastaan sitä kasvia, johon sitä käytät, vaan häiritsee myös mikrobien toimintaa ja on tosi haitallista maan rakenteelle. Siksihän liha ja muu suolataan, että ne säilyisivät, eli että mikrobit eivät eläisi. Etikkakin on tosi hapanta eli siihen perustuu sen säilömisominaisuudet (=torjunta). Vaikka ovatkin keittiökamaa, niin ei tarkoita, että olisivat haitattomia luonnossa.

    1. Joo, peittely ja sinnikäs kitkentä on ne ensimmäiset keinot millä yritän pitää edes aisoissa tattaret tänä kesänä. Torpalla ei ole viljelty/lannoitettu/torjunta-aineistettu niin moneen kymmeneen vuoteen, että nyt haluaisin pitää maaperän luomuna jos vain mahdollista. Suolan ja etikan (tai soodan tms) käytössä on tosiaan kuulemma omat haittapuolensa, eivätkä taida kuulua luontoon nekään… Mutta mietin että jos keveämmät keinot ei auta, ja seuraavaksi ehdotetaan myrkytystä, niin eikö etikka tai suola luulisi olevan jonkin sortin kompromissi ja edes himpun verran parempia vaihtoehtoja kemialliselle torjunta-aineelle..? Yritän ajatella tässä vähän kuten ruokahommissa, että ”riippuu mihin vertaat”. Valitseeko kahdesta huonosta sen pienemmän pahan, jos ei se kaikista luomuin vaihtoehto auta :)

    1. Jaha, no näitä sitten odotellessa :D Tai jos ei helle paista taimia kuoliaaksi, niin koira juoksee niiden yli (melkeinpä se todennäköinen skenaario joka tapauksessa)

    2. Hitsi repesin! :) Mun kasvihuonekurkuille kävi tänä vuonna samat. Viime vuonna oli avomaankurkun taimien kohtalona. Minä laitoin vasta kasvamaan kesäkurpitsan ja avomaankurkun siemenet tälle vuodelle, jos vaikka ne tänä vuonna selviäisivät

      1. Loppukesästä sitten nähdään, miten kunkin taimille on käynyt ja saadaanko satoa vaikka ennusteet ovatkin vähän sekalaisia… :)

  5. Voisin tässä kohtaa tunnustaa, että mulla on niin monelta keväältä jäänyt kaapin perukoille jos mitä siementä, että tänä kevää… jaa ollaan jo kesässä, tungen ne kaikki maahan, iti eli ei. Osassa on nimittäin päiväykset ja vuodet paukkuneet jo ohi.

    1. Joo, voi olla mielenkiintoinen sato minullakin edessä sitten sinä kesänä jolloin ne kaapin perukoilta kaivettavat siemenpussit vihdoin päätyvät maahan ja (ehkä) itämään :)

    1. Hahaa, itseluottamus tässä asiassa on ehkä ihan hyvä mutta esimerkiksi kukkimistuloksiinhan se ei vaikuta :D Ruusuista mikään ei varmasti kuki tänä kesänä, pioneista 1/3 on venähtänyt hyvin pituutta ja siinä on yllätyksekseni jopa pari nuppua. Pioneista pienimmäinen on yhä sellainen 10cm korkuinen rääpäle… Mutta tuleehan niitä kesiä :D

  6. Päivitysilmoitus: Satoa kohti - Sorakukka

Kivaa jos kommentoit!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s