Vuoden 2016 yhteenveto on tässä.
Nousussa: Hajamielisyys ja unohtelu. Onnellisuus ja yleinen tyytyväisyys elämään. Luottavaisuus ja uteliaisuus tulevaisuutta kohtaan.
Laskussa: Päänsärkyjen määrä, surullisuus, liikunnan määrä, lihasmassa, kengänkorot.
Muisti
Alan ehkä muuttua inhimilliseksi: en enää muista kaikkia keskusteluja sanatarkasti niin että voin toistaa ne parin viikon kuluttua ja vedota siihen että ”mutta kun sinä sanoit silloin että…” Oma hajamielisyys lisää ymmärrystä muita kanssaihmisiä kohtaan, joilla on vielä huonompi muisti. Tuntuu myös, että oma elämä on kaiken kaikkiaan keveämpää kun ihan kaikkea ei muista eikä jää muistelemaan. Katse eteenpäin ja keskittyminen hyvään, varsinkin huonot äänensävyt ja urpot lauseet on hyväkin unohtaa.
Tyytyväisyys
Muutama vuosi kului aika nihkeissä yleisfiiliksissä, oli surua ja hammastenkiristelyä ja epävarmuutta. Nyt kun pysähdyn kesken kirjoittamisen ja kuulostelen itseäni, niin kyllä – olo on jo pidemmän aikaa ollut enimmäkseen tällainen kuin juuri nytkin: levollinen, yleistyytyväinen. Vaikka vastoinkäymisten määrä elämässä lienee vakio ja huolia on aina, olo on silti parempi kuin vuosiin ja mieli luottavainen.
Uni ja hyvinvointi
Jokunen vuosi sitten tein ja havainnon, että kroppani haluaisi nukkua 10h vuorokaudessa. Koska olen iltavirkku, se tietää usein myöhään nukuttuja aamuja. Mutta kas: olen yrittäjä, ja nukun koska voin. En pode edes huonoa omaatuntoa, että pidän puhelimen yleensä äänettömällä vielä silloin kun innokkaimmat aamuvirkut jo soittelevat asioitaan aamuyhdeksältä.
Liikunta ja lihasmassa ovat vähentyneet molemmat viime vuoden aikana. Se on miinusta, joten siihen kiinnitän tänä vuonna enemmän huomiotani. Joogaa ja/tai pilatesta olisi kiva päästä kokeilemaan.
Ja se päänsärky! Jokaisella meistä on omat vaivansa, niistä ei ehkä nuorempana vaan puhuta kaveripiirissä. Minulla tyyppivika on niskaperäiseksi diagnosoitu, pitkin päivää paheneva päänsärky, johon ei auta muu kuin nukkuminen tai Treo-poretabletti. (Ne on muuten apteekissa usein laatikossa eikä hyllyssä, ehkä ei ole se särkylääkehyllyn hittituote)
Mutta jännä juttu: vaikka en ole juurikaan niskaa hellinyt enkä voimistanut, vaikka fysioterapeutin ohjeet ovat toki olemassa, olisiko sittenkin syynä yleinen stressitason lasku? Päänsärkyjä on nimittäin ollut hyvin vähän viime kuukausien aikana. Ehkä voisi sanoa että koko vuoden aikana. Ja se. on. ihanaa. Elämänlaatuun tällä on valtavan iso merkitys.
#NoFear 2016
Kun ihanat, suloiset ja symppikset Saara ja Meri (Aalto&Sopanen) lanseerasivat vuosi sitten hashtagin #nofear2016, vähänpä kukaan taisi arvata mihin se pelottomuus kuljettaa Saaran, saati mihin suuntaan se kuljettaa minua.
Monesti epävarmuuden hetkinä olen itselleni muistuttanut tuota mantraa. Se on paitsi tuonut mielenrauhaa, myös auttanut pysymään omissa tavoitteissa ja pitämään oman linjan hankalassakin paikassa. Vaikka ystävien neuvot ovat välillä olleet vastahankaan, ja vaikka äiti on varoitellut.
Olen antanut ajan selvittää asioita, katsellut, kuulostellut ja tehnyt omia linjauksia nofear-hengessä. Ja nyt uuden vuoden alkajaisiksi tuntuu, että seison edelleen päätösteni takana. Pelko pois ja omaa tähteä kohti, te kaikki muutkin! <3
Ei kommentteja