Hieroja ehdotti, että uiminen voisi tehdä käsien ja olkapäiden kipuiluun hyvää. Niinpä päätin että alan uimaan.
Uimataito on hankittu Pappisten kylän uimakoulussa 80-luvulla, mutta tekniikka on kehnonlainen. Niinpä päätin, että opettelen samalla pikkuisen paremmaksi uimariksi.
Onneksi on google, ja netti pullollaan ammattilaisten ohjeita.
Liikunta tehnee muutenkin hyvää; siinä missä pari vuotta sitten kävin parhaimmillaan 5 kertaa viikossa parin tunnin lihaskuntoa vaativissa ja koko kehoa kuorimittavissa tanssitreeneissä, on tämän vuoden aikana urheilua kertynyt noin kaksi tuntia yhteensä. Se alkaa tuntua kropassa, joka ei ole enää ihan parikymppinen.
Joutsassa on kiva uimaranta, uudet laiturit ja hyppytorni josta kävin viime kesänä synttäripäiväni kunniaksi hyppimässä järveen. (Korkeita paikkoja kammoavalle ihmiselle se on aika iso saavutus)
Tämän kesän alku on vaan ollut sen verran ailahtelevainen, että olen saanut pulikoida uimalassa melkeinpä yksikseni.
Vesi on sentään ollut ihan kohtuullisen miellyttävää (ainakin jos vertaa avantouintiin), usein on paistanut vähän myös aurinko. Osalla kerroista pukukopit ovat olleet auki, joskus olen vaihtanut vaatteet rannalla tai parkkipaikalla. Kerran sain jonkin aikaa odotella autossa, että sade ja ukkosen jyrinä väistyivät järven päältä kauemmas jotta pääsin edes sinne järveen.
Mutta onhan se aika ylellistä, olla ainoa ihminen koko biitsillä.
Juhannuspäivän kännykkäselfie tuolta, Uikin laiturilta uiskentelujen jälkeen. Vesilämpömittari näytti +14, vesisadetta hetkeä ennen uimista ja taas parkkipaikalle ehdittyäni.
