Koto, Ruoko ja Kaiko, uusia kavereita

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässäpä teille vinkki Jyväskylän kaupunkivisiittiä varten! Koto Designmarket, oman määritelmänsä mukaan ”designmerkkien kyläkauppias Jyväskylän sydämessä”.

Jyväskylä on tätä nykyä minulle se lähin isompi kaupunki johon mennään jos tarvitaan jotain mitä Joutsasta ei saa. Ja onhan se toki joskus ihan kiva istua kivassa kahvilassa, syödä jätskiä kävelykadun varrella tai mennä vaikka kangaskauppaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun kauppakeskus Seppä avattiin Seppälän alueelle, mietin miten keskusta jaksaa pitää pintansa. Ketjuliikkeet tuntuvatkin minun mielestäni panostavan nyt Sepän myymälöihin enemmän, mutta onhan täällä kaupungin ytimessäkin onneksi vielä nähtävää. Kuten nyt tämä Koto Designmarket, josta ostin pari uutta kaveria kotiin: Kaiko ja Ruoko Design, kotimaisia vaatemerkkejä molemmat.

Kaikon vihreä Wild Dots -mekko on ylimmässä kuvassa; se toi ihan ensinnä mieleen mummoni suosimat kuosikankaat, mutta yhtäkkiä mekko olikin Essin kannustuksesta (kiitos myös kuvan otosta!) minun päälläni ja sitten jo huomasin ostaneeni sen itselle. Tässä alla on puolestaan keskisuomalaisen Ruoko Designin teepaita.

Ruoko Design Torpan Tytto

Koto on täynnä eri vaatebrändejä, sisustustuotteita, koruja ja laukkuja. Kotokulmassa voi istahtaa myös juomaan kupin kahvia tai teetä. Tuotteet ovat kaikki vastuullisesti tuotettuja ja siten ihan hyvä valinta, jos shoppailla haluaa/tarvitsee. Omalle porukalle voi halutessaan varata private shopping -illan myymälään. Olipa ihan mainio paikka, suositus tälle!

Ja koska pääsin täällä käymään osana Visit Jyväskylän Ihannaiset-retkeä, saatiin vielä alennus jaettavaksi blogin lukijoille: www.kotodesignmarket.fi -verkkokaupasta 15.10.2019 saakka 10% alea kaikista normaalihintaisista tuotteista, kun kirjoitat tilauksen oheen koodin IHANNAISET10. Minimitilaus 20€, tarjouksen voi hyödyntää myös jos tilaat tuotteen verkkokaupasta ja noudat liikkeestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(Ja jos joku näitä alekoodeja miettii – minä saan tällaisen koodin vinkkaamisesta itselleni hyvän mielen. Käyttäkää siis ihmeessä pian hyväksi ennen kuin koodi vanhenee)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Retkemme Jyväskylässä jatkoi Kotossa nautitun teekupillisen ääreltä Frans & Sandra Bistroon, joka osoittautuikin ihan tosihyväksi lounaspaikaksi. Rennon ja fiinin välimaastoisesta bistrosisustuksesta erityismaininta! Myskikurpitsakeitto oli erinomaista, siitä kiitosta myös.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Iltapäivällä jatkoimme kierrosta Puttipajaan, jyväskyläläiseen kynttilätehtaaseen jossa on kynttilöitä tehty käsityönä jo yli 40 vuotta. Torpan Tytön lempparijuttuja syksyssä ovat kynttilät, ja nytkin ostin muutaman kotiin. Lahjaksi ja testattavaksi sain lisäksi kauniin läpikuultavan oliivivaha-kynttilän, joka on uusinta uutta – Puttipaja valmistaa näitä vegaanisia Oliva-kynttilöitä ensimmäisenä Suomessa.

Osoite on muuten muuttunut: Puttipajan upea liiketila Vaajakosken Naissaaressa on vaihtunut nyt tehtaanmyymälään Talsanniementielle, tosin ihan lähelle edellistä sijaintia. Nykyisellään putiikki on aiempaa pienempi, mutta samat tuotteet täältä löytyy edelleen. Kannattaa piipahtaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos Visit Jyväskylä vielä tästäkin kierroksesta, ja kiitos matkaseurasta Ihannaiset bloggaajat: Katja/Optimismia ja energiaa, Maarit/Pää pilvissä, Marika/Teehetkien koti, Minna/Tyttö sinä olet vahva, Essi/Piece by Piece. Ja oppaamme Emmi! :)

* Visit Jyväskylän järjestämä pr-matka *

 

Pelastakaamme kaikki maailman tavarat

Olkalaukku Pesu

Terveiset pyykkituvasta! Muutaman viikon projektina on ollut musta nahkainen olkalaukku, ja täytyy myöntää että olen vähän ylpeä itsestäni: se on vihdoin taas hengissä ja käyttökunnossa.

Suolarajat

Tiesittekö, että tältä näyttää musta pintanahka sen jälkeen kun se on pesty ja kuivattu?

Suolatahra poistaminen

Nahkalaukku on kanssa niitä esineitä, joiden pinnassa oli paksu kerros savua ja tervan tuntuista likaa. Haju oli sitä luokkaa, että voisi kuvitella tuon kassin polttaneen ketjussa norttia muutaman vuosikymmenen.

Mutta näköjään ei pidä lannistua isommankaan haasteen edessä. Mietin pahinta skenaariota: jos pesu epäonnistuu, laukku menee ehkä roskikseen. Ilman pesemistä sen paikka olisi ollut roskalaatikossa joka tapauksessa. Siispä tuumasta toimeen:

Kenkälankki nahkalaukku

  1. Hankaa koko laukku käsidesillä ja talouspaperilla. Irtoava lika lähtee tälleen näppärästi pois.
  2. Sullo laukku pesuvatiin, lisää pyykinpesujauhetta ja pese.
  3. Ripusta koivun oksalle kuivumaan.
  4. Yritä saada sinisenmusta väri irti käsistä. Kärsi seuraavan viikon ajan hiekkapaperin kuivista käsistä. (Jälkiviisautena: osta seuraavaa kertaa varten kumihanskat)
  5. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Tulkitse saippuajäämiksi.
  6. Pese uudelleen.
  7. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Ja että laukusta on tullut kuiva korppu.
  8. Googlaa.
  9. Opi, että valkoinen onkin nahasta itsestään nousevia mineraaleja, kuin kenkien suolarajat räntäsateessa uittamisen jälkeen.
  10. Osta suolarajojen poistoon tarkoitettua kenkien puhdistusvaahtoa. Käsittele kauttaaltaan vaahdolla ja sienellä.
  11. Osta mustaa kenkälankkia ja käsittele kauttaaltaan. Ja tarvittaessa uudelleen.
  12. Huomaa että laukku ei ole enää kuiva korppu.
  13. Kiillota vanhalla nilkkasukalla (tai fiinimmin jollain säämiskäliinalla)

Nahkalaukku Pieces

Lopputulos: laukku ei ole ihan kuin uusi, mutta hurjan paljon parempi kuin uskalsin toivoa. Ja se on puhdas, hajuton ja täysin käyttökelpoinen.

_B1B8922

Lisäksi kassiin sisältyy nyt enemmän psykologista arvoa kuin koskaan: tykkäsin laukusta ennenkin, mutta nyt olen nähnyt sen eteen vaivaa, tuonut sille vuosia tai vuosikymmeniä lisää käyttöikää, muistan aina missä se on ollut ja mitä muistoja sekin kantaa nyt mukanaan.

Nahkalaukku Puhdistaminen

PS. Operaatio kansallispuvun puhdistus on vielä kesken. Tilannekatsauksena kerrottakoon, että esiliina ja huivi ovat aika hyvät jo nyt, hirmuisen sappisaippua-juuriharja-käsittelyn jälkeen. Ostin vetyperoksidia, kokeilen vielä sillä viimeistellä. Puseroa en jaksanut vielä aloittaa, sillä kuuraaminen on yllättävänkin raskasta hommaa ja käsien kanssa on muutenkin ollut vähän ongelmia kun hartiat (koko Ilona) on niin jumissa. Mutta projekti jatkuu, ja raportoin sitten miten kävi.

Jos se ois helppoo kaikki tekis niin

Tulipalo

Olen melkein kolme kuukautta jynssännyt vaatteita, astioita, kenkiä ja muita tavaroita puhtaaksi savusta, liasta ja tervasta. Alan oppia. Tänä iltana työn alla on niinkin vaatimaton projekti kuin kansallispuku.

Alan oppia myös, mitä kannattaa puhdistaa ja mikä ei lähde puhtaaksi millään. Kansallispuvun valkoinen pellavapusero ja esiliina ovat luultavasti sitä sarjaa. Mutta yritän silti.

Kansallispuku Kokkola

Perusluonteeni on kaiketi karjalaisen ja itähämäläisen geeniperimän tuloksena sitkeä ja jääräpäinen. Jos asian voi korjata, se korjataan. Tai paikataan tai parsitaan tai ainakin saadaan toimimaan. Periksi ei pidä antaa koskaan tai missään, jos vielä voi yrittää.

Niinpä jynssään ja kuuraan ensimmäistä kansallispukua (niitä on kolme vielä odottamassa) Torpan pikkuruisessa vessassa sappisaippualla ja juuriharjalla. Eikä tää työ ihan täysin turhaa ole: puvun otsanauha näyttää pesun jäljiltä nimittäin jo ihan hyvältä! Alku sekin.

Villahamevahinko

Noolan tuubi

Kun mökillä tulee kylmä, käärin itseni villaan ja vällyihin perhosentoukka-tyyppisesti. Muutama päivä sitten lämmike löytyi satunnaisotannalla yhdestä Helsingin-muuttolaatikosta: Noolanin keittovillainen kauluri. Josta tulikin yhtäkkiä ihan hyvä hame.

Ruskeat maiharit

Kauluri on vanhan blogini mukaan ostettu Helsingistä, Noolanin myymälästä maanantaina 24.1.2011. Se onkin ollut varsinainen järkiostos, ottaen huomioon että olen muistini mukaan käyttänyt kauluria kaulassa ehkä kaksi kertaa.

Noolan kauluri

Mutta kun iltakoleassa torpassa kiskoin kaulurin jalkojen peitoksi, totesin että sehän istuu paremmin hameena kuin kaulurina minulle koskaan. Niinpä siitä tuli hame. Ja ihanan lämmin sellainen.

Mokkanilkkurit

Turhamaisuuttani meinasin muuten laittaa kuvaan nuo mokkanilkkurit, jotka myös löytyivät muuttolaatikosta kun yritin etsiä vedenkeitintä. Jota ei löytynyt vaikka kolusin viitisenkymmentä laatikkoa läpi kolmeen kertaan.

Mutta niin. Nilkkuri olisivatkin 12 sentin piikkikorkoineen olleet tosi uskottavat märällä, kelirikkoisella torpan pihalla… Mutta huikkaa hep, jos haluat ostaa ne minulta parempaan miljööseen. Vaikka jonnekin missä on asfalttia :)

Talvi, kaunein vuodenaika

horsma-talvi

Pakkaspäivänä on aika kiva kurkata peiton alta ikkunaan: millaisia ovat puiden oksat? Pitääkö jo ennen aamiaista hypätä huopikkaisiin ja kiirehtiä kameran kanssa ikuistamaan luonnon oma, nopeasti muuttuva taide?

Vaikka kesä on suloinen ja ihana, on tämä talvi sentään jotain ihan muuta. Tällaisina pakkaspäivinä kaikki on niin kaunista, sokerilla tai tomusokerilla huurrettua ja puhdasta. Ollapa joskus vain loputtomasti joutilasta aikaa ja kamera käytettävissä yhtä aikaa!

kaislikko-talvella

Ja koska tosiaan välillä on pakko vain kiirehtiä ulos ja kuvaamaan, ei silloin tule mieleenkään miettiä mitä vaatteita olen päälleni kiskonut. Niinpä kylänraitin ohikulkijat näkevät välillä aamupäivisin aika mielenkiintoisia vaateyhdistelmiä, joiden keskeltä pilkottaa punainen nenä ja pörröisiä hiussuortuvia.

Ehkä tyylikkäintä pukeutumistani edustavat 25 vuotta vanhat satiinipyjaman housut yhdistettynä mummon perintöhuopikkaisiin. Viimeksi sentään oli niiden pyjamahousujen sijasta maltillisemmat harmaat collegehousut ja pinkit kumisaappaat. Jätän kuvat näistä outfit of the day -kokonaisuuksista nyt ihan vain mielikuvan tasolle, koska tuo talvi itsessään on aika paljon kuvauksellisempi juttu.

Talven lempikengät (taas yhdet)

tyttömaiharit

Näin talviskaudella olen saanut jättää kumpparit nurkkaan, ja huopikkaatkin ovat vaihtelevassa säässä jääneet harmillisen vähälle käytölle. On tarvittu jotain näiden kahden kenkämallin välimaastosta, joten ostin Slovakiasta (taas) uudet kengät. Mutta kivat ja hyvät, noin niinkuin perusteluksi ostokselle!

Ennen matkaa ajattelin, että jos reissusta löydän harmaat maiharit, olisi se aika napakymppi. Oheistoiveena kenkien tulisi olla aitoa nahkaa, hetivalmiiksi mukavat jalassa, ja niiden pitää vielä näyttääkin kivalta.

Ja kas – sen jälkeen kun olin kaikki kenkäkaupat Bratislavassa kiertänyt läpi, sellaiset löytyi. Kiitos, itselleni kärsivällisyydestä ja kiertämisestä. Kiitos, Bratislavan kenkäliikkeet joissa on valtavan paljon enemmän valikoimaa kuin Suomessa. Ja kiitos matkalaukkuni, joka kuuliaisesti venyi niin että uudetkin shoppailut mahtuivat paluumatkalla yhteen matkalaukkuun. Vieläpä käsimatkatavaroihin (kiitos vain Finnaririn uuden ”halpa”matkustusluokan, jonka vuoksi piti kuitenkin ostaa kamerajalustalleni erillinen paikka ruumaan ja kaikki muu oli saatava mahtumaan käsimatkatavaroihin).

Mutta niin – uudet kengät. Ovat olleet käytössä siitä lähtien melkein päivittäin. Hyvät on!

Lumihiutale iholla

kelttikorut

Tämä koru on ollut kaulallani pari kuukautta. Se on mielenkiintoista, sillä en muista käyttäneeni kaulakoruja enää vuosiin juuri lainkaan. Myös tämän kohdalla arvelin, että koru tulisi lähinnä juhlakäyttöön. Olin väärässä – riipus onkin ollut käytössä miltei päivittäin.

lumihiutale-kelttikorut

Olen kuullut sanottavan, että ihminen ei valitse korua, vaan koru valitsee kantajansa. Jos väittämässä on mitään perää, niin ainakin korun valinta sujui minulta ihan yhtä hitaasti kuin kaikki muutkin asiat.

Kun lahtelainen perheyritys Kelttikorut otti yhteyttä kysyen, haluaisinko jonkin hopeakorun itselleni, jouduin hauduttelemaan asiaa koko syksyn. Selailin silloin tällöin nettikauppaa, odotin että jokin koruista puhuttelisi erityisesti. En tahtonut vain jotakin random-korua, jolle ei olisi oikeasti käyttöä. Halusin korun joka tuntuu omalta.

hopeakoru-kelttikorut

Ja sitten se löytyi: hopeinen lumihiutale. Siihen tiivistyi yhtäkkiä koko paketti: torppa, talvi ja metsä. Ikkunaruutuun piirtyvät jääkiteet ja kuusen oksille hiljalleen kerrostuva lumi. Torpan Tytön talvikoru.

Kaulakoru / Kelttikorut, saatu blogin kautta