Villahamevahinko

Noolan tuubi

Kun mökillä tulee kylmä, käärin itseni villaan ja vällyihin perhosentoukka-tyyppisesti. Muutama päivä sitten lämmike löytyi satunnaisotannalla yhdestä Helsingin-muuttolaatikosta: Noolanin keittovillainen kauluri. Josta tulikin yhtäkkiä ihan hyvä hame.

Ruskeat maiharit

Kauluri on vanhan blogini mukaan ostettu Helsingistä, Noolanin myymälästä maanantaina 24.1.2011. Se onkin ollut varsinainen järkiostos, ottaen huomioon että olen muistini mukaan käyttänyt kauluria kaulassa ehkä kaksi kertaa.

Noolan kauluri

Mutta kun iltakoleassa torpassa kiskoin kaulurin jalkojen peitoksi, totesin että sehän istuu paremmin hameena kuin kaulurina minulle koskaan. Niinpä siitä tuli hame. Ja ihanan lämmin sellainen.

Mokkanilkkurit

Turhamaisuuttani meinasin muuten laittaa kuvaan nuo mokkanilkkurit, jotka myös löytyivät muuttolaatikosta kun yritin etsiä vedenkeitintä. Jota ei löytynyt vaikka kolusin viitisenkymmentä laatikkoa läpi kolmeen kertaan.

Mutta niin. Nilkkuri olisivatkin 12 sentin piikkikorkoineen olleet tosi uskottavat märällä, kelirikkoisella torpan pihalla… Mutta huikkaa hep, jos haluat ostaa ne minulta parempaan miljööseen. Vaikka jonnekin missä on asfalttia :)

Lamppuja, lamppuja

_B1B0672

Rautakaupassa, Ikeassa, Tarjoustalossa tai nettikaupassa – missä hyvänsä käynkin, haluan aina vilkaista myös lamppuvalikoiman. Koskaan ei tiedä, milloin joku kiva yksilö osuu kohdalle. Ja jos niin käy (melko harvoin), on tartuttava tilaisuuteen heti eikä myöhemmin.

Torpan valaistus on rakentunut hyvin hitaasti, valaisin kerrallaan, usean vuoden aikana. En huoli valaisimeksi mitä tahansa, näetsen. Mutta nyt kesäkuun aikana on ehkä astrologiset tähtikuviot olleet sopivassa ristikulmassa keskenään, sillä tänne on ilmestynyt viisi uutta valaisinta. Nyt ne makaavat tuvan lattialla kuuliaisesti rivissä, odottamassa jatkosijoituspaikkaa.

_B1B0676

Tykkään kauniista valaisimista, sitä ei voine kieltää. Keittiön kattovalon raahasin Tukholmasta risteilyreissulla vuosia sitten, nämä hienot pihavalaisimet bongasin valaisinliikkeestä Jyväskylästä pitkän etsinnän jälkeen ja olen niin enemmän kuin tyytyväinen. Tähän maisemaan täydelliset, suoraan sanottuna. Clas Ohlsonin tyylitellyt roikkavalot asennutin saunan pukuhuoneeseen, nyt ostin kolmannen (yllä) joka pääsee ehkä viereiseen navetan ikkunaan.

Joskus tuunaan valaisimia vähän itse paremmaksi, kuten tämän valkoisen vieraskamariin. Eteiseen sain viikko sitten vihdoin ostettua simppelin plafondin, toinen eteisen valopiste vielä odottaa sopivaa lamppulöytöä…

_B1B0687

Viimeisin putkahti Elloksen paketista tänään. Nostalginen, musta seinälamppu oli niin soma että se oli ihan pakko ostaa, vaikken vielä tiedä mihin sen laittaisin. Paikka löytyy kuitenkin ihan varmasti, täytyy vain hetken aikaa (ehkä vuosi, pari) haudutella.

 

DIY Seinävalaisin

_MG_4081

Varsinaisesti tekeminen tässä valaisimessa oli aika vähäistä. Mutta ainakin oli pitkissä kantimissa ennen kuin lamppu oli valmis ja kiinni seinässä… En edes muista, milloin olin ostanut tuon valaisimen haitarirungon. Ehkä Mokosta, ehkä joskus vuosia, vuosia sitten.

_MG_5296

Varjostin on sekin ikivanha, Ikean pöytälampusta ylijäänyt rottinkinen. Johto katkaisimineen on Clas Ohlsonilta, ja maalin sain joskus testiin Sugar Helsinki -pr-toimistosta.

Itse asiassa kaikki tarvikkeet ovat roikkuneet to do -varastoissani niin kauan että en enää varmaksi muista, milloin ne ovat minulle edes päätyneet. Mutta niinpä tästäkin lopulta tuli valmista.

_MG_2535

Siis maalia varjostimen pintaan (ja sisäpuolelle myös, jotta valo on puhtaan väristä), johto ruuvarin avulla kiinni valaisimen taustalevyssä olevaan sokeripalaan ja valaisin vierashuoneen seinään. Voilaa!

Vinoon se tietysti meni, niin kuin minulla aina. Mutta se ei onneksi kovin paljon näy, kun haitarikin on usein vähän vinossa…

Pihavalot!

_MG_3283web

En muistanut kertoa näistä aiemmin: sopivasti syntymäpäivien alla, elokuun alussa, torpan pihaan syttyivät ihan oikeat, sähköllä toimivat pihavalot!

Olin etsinyt sopivaa valaisinmallia pitkään, ihan kohtuuttoman pitkään, mutta onneksi olin nirso enkä huolinut mitä tahansa. Lopulta kesällä 2014 törmäsin näihin valoihin lamppukaupassa Jyväskylässä, ja vuotta myöhemmin kävin ostamassa niitä mukaani yhden ostoskärryllisen verran (no siis 4 kpl). Tein hyvän valinnan, nämä istuvat torppani tyyliin kuin olisivat olleet paikoillaan jo vuosikymmeniä. Sopivasti ruostuneen näköisiäkin.

Eikä kai tarvinne sanoa, miten hienolta tuntui sytyttää nämä uudet ja pitkään odotetut valot elokuisena iltana. Nauratti, ja vähän itketti, ja taas nauratti. Tunneskaala on sittemmin valoja sytyttäessä tasoittunut, alan ilmeisesti jo tottua.