Olin päättänyt maalata tänä kesänä tuvan lattian. Tietenkin jätin urakan kesäloman viimeisiin päiviin, sillä en halunnut pitää koko torppaa sekaisin lomani aikana. Ehtisihän sitä nopeasti tyhjentää tuvan, hioa lattian ja maalata. Huonekalujen siirto kävikin joutuisasti, mutta kaikki muu on ollut ollut aikamoista hiki&kyyneleet-osastoa.
Maalisävyn valinta vei monta päivää (lopulta päädyin Permo Puulattiamaalien sävyyn 0401), hiomisen aloittaminen vei pari päivää ja sen jälkeen onkin ollut vähän kiireempää. Nyt on lauantai, se päivä jolloin lattia pitää viimeistään maalata. Kuva on viime yöltä, jolloin hioin lattiasta vanhan maalipinnan himmeäksi. Ja ehdin nukkumaan klo 04.30 – jonka vuoksi tietysti nukuin pitkälle yli puoleenpäivää. Viisasta.
Tänään olenkin sitten hirmuisella kiireellä pessyt lattiaa maalipesulla, sitten harjan kanssa, sitten huuhteluvedellä. Veikkaan että koko maalipesun olisi voinut skipata, tai ainakin päästä vähemmällä mutta tulipahan nyt tehtyä.
Sitten teippailin maalausrajoja, pursottelin Sikacryl-massaa pahimpiin laudanrakoihin, sitten rapusttelin kynsilläni ne akryylimassan ylitursottelut pois, imuroin kaiken muun välillä varmaan kolmeen kertaan, ja pääsin aamiaiselle klo 16.
Nyt laiskottelua auringossa aamiais-lounas-päivällisellä onkin kulunut jo pari tuntia, eli liian pitkään. Veikkaan, että nyt se alkuun pääsevä itse maalaaminen sillä ihanasti käryävällä Betoluxilla verottaa tätä iltaa vielä pikkutunneille…
Ei kommentteja