Oikukkaat vanhat rouvat

Puuliesi

Torpan puuhella. Vetää vasta sitten, kun leivinuuni vetää ensin. Molemmille on omat hormit, mutta silti isommassa pitää olla kunnon veto ennen kuin tämä pienempi, vähän rapistunut liesi suvaitsee toimia.

Mutta sitten kun toimii, se onkin vallan viehättävä laitos. Oikukkaat vanhat rouvat!

Jos muuten käytätte Instagramia, torpan löytää sieltä käyttäjänimellä @torpantytto. Insta on viime aikoina ollut aktiivisempi ja kuviakin löytyy enempi sieltä!

Näyttökuva 2018-2-11 kello 11.35.14

 

Toppatakkikesä?

_MG_9675 2Leivinuunissa rätisee tuli, minulla mökin perusvaatetus eli pitkät kalsarit, villasukat, puseroita pari kappaletta. Tyypillinen kesäkuu meneillään!

Kolea sää ei vielä juurikaan haittaa, sillä nyt voin rauhassa keskittyä tekemään ns. oikeita töitä läppärin äärellä. Ehkä myös purkamaan matkalaukut jossain välissä, ja järjestämään kesämuuttokuormani niin että ei tarvitse jatkuvasti loikkia lattialla lojuvien matkapakaasien yli päästäkseen ulko-ovelle.

Taidan siirtää ruohonleikkuunkin vasta ensi viikkoon, nurmikko on jo nyt niin pitkää että ensimmäinen parturointi on joka tapauksessa aika hikinen urakka. Muutama lisäpäivä ei enää haittaa.

Tupa ja sen sisustaminen

tupa

Nykyistä remonttia on tehty nyt liki viisi vuotta. Vaikka modernisaatio on tähänkin torppaan iskenyt vesijohtojen ja muiden mukavuuksien myötä, yleisilmeen olen halunnut säilyttää tuttuna. Ei liikaa nykyaikaa; sopivasti uuden ja vanhan sekoitusta.

Huonekaluja mökkiin muuttaa hiljalleen – sitä mukaa kun löydän jotain mikä kokonaisuuteen sopii. 40-luvun nojatuolin vieressä on nyt Ellokselta tilaamani mekanismi-lepotuoli, ja ikkunan edessä jalkalamppu, samasta postimyynnistä hankittu.

Tänä jouluna pystytin tupaan kuitenkin myös pinkin muovikuusen, kokeeksi. Ainakin siinä oli kontrastia, arvokkaan leivinuunin kyljessä.

Kynttilän valossa mökillä

Jouluvalot

Tällä mökillä on aina kynttilöitä. Jouluna saapui aito muovihirvi niitä ihmettelemään tuvan pöydälle.

Taustalla pilkottaa myös muovinen, pinkki joulukuusi, yli 80-vuotiaan leivinuunivanhuksen kyljessä.

Kontrasteja tähän jouluun – kenties ensi vuonna joulu näyttää hieman erilaiselta. Ehkä etsin pinkille muovikuuselle hyvän kodin jostain muualta (jos raaskin siitä luopua, vaikkei sille niin käyttöä olekaan).

 

.

Maalattu lankkulattia

Lankkulattia

Joulun kunniaksi, tässä vielä kuva maalatusta lankkulattiasta. Maalausurakka kesti lopulta useamman tunnin, mutta noudatin ystävältä saatuja maalausohjeita ja tein huolellista työtä, kaikessa rauhassa. Lopputulos olikin aika hyvä, jo yhdellä maalikerroksella.

Olin kärsivällinen, annoin Betoluxin kuivua useamman viikon ennen kuin kalusteet nostettiin takaisin tupaan.

Uusi vaaleanharmaa lattiani on kaunis. Sen alta näkyvät iäkkään, elämää nähneen puun kolot, painaumat ja uurteet – ja hyvä niin. Siinä saakin näkyä sukuni eletty elämä.

 

.

Lankkulattiasta ja sen maalaamisesta

hiontapolya

Olin päättänyt maalata tänä kesänä tuvan lattian. Tietenkin jätin urakan kesäloman viimeisiin päiviin, sillä en halunnut pitää koko torppaa sekaisin lomani aikana. Ehtisihän sitä nopeasti tyhjentää tuvan, hioa lattian ja maalata. Huonekalujen siirto kävikin joutuisasti, mutta kaikki muu on ollut ollut aikamoista hiki&kyyneleet-osastoa.

Maalisävyn valinta vei monta päivää (lopulta päädyin Permo Puulattiamaalien sävyyn 0401), hiomisen aloittaminen vei pari päivää ja sen jälkeen onkin ollut vähän kiireempää. Nyt on lauantai, se päivä jolloin lattia pitää viimeistään maalata. Kuva on viime yöltä, jolloin hioin lattiasta vanhan maalipinnan himmeäksi. Ja ehdin nukkumaan klo 04.30 – jonka vuoksi tietysti nukuin pitkälle yli puoleenpäivää. Viisasta.
Tänään olenkin sitten hirmuisella kiireellä pessyt lattiaa maalipesulla, sitten harjan kanssa, sitten huuhteluvedellä. Veikkaan että koko maalipesun olisi voinut skipata, tai ainakin päästä vähemmällä mutta tulipahan nyt tehtyä.
Sitten teippailin maalausrajoja, pursottelin Sikacryl-massaa pahimpiin laudanrakoihin, sitten rapusttelin kynsilläni ne akryylimassan ylitursottelut pois, imuroin kaiken muun välillä varmaan kolmeen kertaan, ja pääsin aamiaiselle klo 16.
Nyt laiskottelua auringossa aamiais-lounas-päivällisellä onkin kulunut jo pari tuntia, eli liian pitkään. Veikkaan, että nyt se alkuun pääsevä itse maalaaminen sillä ihanasti käryävällä Betoluxilla verottaa tätä iltaa vielä pikkutunneille…

Unelmia ja farmihommia

12_8_2011

Viikko töissä kaupungissa oli sen verran kiirettä ja häsäämistä täynnä, että perjantai-iltana mökille saapuminen tuntui ehkä maailman parhaalta jutulta.

Ilta täysikuuta ja kesän revontulia (kyllä vaan) tuijotellen on mainio viikonlopun aloitus. Ja koska se olen minä, kuvioon kuuluu tietysti myös virtuaalifarmi, kamera ja tietokone.

.