Kesä tulee ja pihahommat etenee

Tänä keväänä intaannuin puutarhanhoidosta niin, että ostin siemeniä kesäkurpitsan ja punajuuren kasvatusta varten. Kun toukokuu oli jo pitkällä, tyrkkäsin avaamattomat siemenpussit kaappiin odottamaan seuraavaa kevättä ja ostin Hankkijasta valmiit kesäkurpitsan taimet. Enää puuttuu kasvatussäkki, kun totesin että noin vaatimattomalle kasvimaalle ei ehkä tarvita kovin isoa multakasaa.

Mutta hyvä alku, ja hyvä yritys. Ensi keväänä etenen taas pikkuisen pidemmälle hyötykasvitarhurina…

Syksyllä pihaan siirtämistäni ruusupensaista kaikki ovat lähtenet kasvuun, samoin kaikki kolme perinnepionilajiketta.

Nyt sain äidiltä vielä uunituoreen angervopensaan taimen. Lupasin istuttaa sen torpalle, sillä äitini rivitaloasunnon pihalla sitä jo kasvaa entuudestaan. Itseluottamukseni perennojen istuttajana on kohentunut noin 250% kuluneen puolivuotiskauden aikana!

Villiyrttien kanssa mennään sopuisasti satokausikalenteria mukaillen. Vuohenputken paras versokausi meni ohi hujauksessa, mutta ruoanlaiton lisäksi ehdin pikkuisen kerätä myös pakastimeen. Niittämällä tulee toki uusi sato, jos sellaista ehtii tässä muiden kesäkiirujen keskellä enää miettiä…
Maitohorsmaa ehdin paistella pannulla aika monesti (kuten kuvassa), mutta nyt sekin alkaa olla jo kasvanut herkkukauden ohi. Viimeksi salaattiin päätyi lemmikin kukkia ja poimulehteä. Voikukkaa yritän ehtiä keräämään marmeladia varten, jos vain oikeat työt antavat myöten. Nokkonen odottelee myös poimijaansa, joskin viime vuoden nokkosen lehteä löytyy vielä kuivattuna kaapista. Ja syreenit, nekin ovat jo valmiina poimittavaksi..!

Mutta sitten se yksi murheenkryyni: japanintatar. Bambuviidakko oli vuosikymmenien ajan kasvanut melko maltillisesti omalla palstallaan ulkohuussin edustalla, mutta kesälampaani taannoin saivat tatarin jotenkin jännästi leviämään, ja bambua olikin yhtäkkiä tuplasti enemmän. Viime syksynä päätin, että tatar saa lähteä, ja kaunis ajatukseni oli hävittää se lempein luomukeinoin. Se keinohan tuntuukin olevan ihan yhtä tehokas kuin kaikki muurahaisten karkottamiseen kokeilemani luomumetodit eli vaikutus lähellä nollaa… Mutta olen sisukas ja minulla on lapio, joten ihan vielä en luovuta.

Peittelin syksyllä koko tatarpläntin hamppukuitukatteella. Ajattelin tukahduttaa kasvin ikiuneen lempeästi. Mutta pah, parin päivän välein tatar puskee uusia ja yhä tanakampia versoja katepeitteen läpi, ja teloitan niitä sitä mukaan lapiolla poikki. Juurakkoihin en ole vielä koskenut, koska ne ovat sen aika hintavan hampun alla ja haluaisin vielä edes vähän uskoa, että siitä hamppuhankinnasta olisi ollut edes pieni hyöty… Tästä aiheesta lisää toisella kertaa.

Omavaraisuus blogeissa -teema jatkuu…
Olen siis mukana omavaraisuus-blogipostausten sarjassa. Mukana on iso liuta kiinnostavia, innostavia ja minua rutkasti valistuneempia omavaraistelijoita. Muissa somekanavissa aiheesta löytyy hakusanalla #suuntanaomavaraisuus

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Tässä linkit luettavaksi kesäkuun postaussarjaan:

Keräilyn ja kokeilujen kesä

Metsamansikka

Luulin, että elokuun saapuminen ei vaikuttaisi minuun mitenkään. Olen jo tottunut jatkuvaan paahteeseen ja aurinkoon, ja arvelin että kun muut palaavat töihin ja kouluun, minä jatkan kesäilyä vielä ainakin syyskuulle asti.

Tänään olen istunut sisällä kahdessa villapuserossa ja villasukat jalassa. Aika radikaali säänmuutos yhdessä yössä, ihan kuin luonto haluaisi kertoa että kesä alkaa hei olla jo lopuillaan, ryhtiä sinne sohvalle!

Vietin kesäkuun alussa neljän päivän miniloman, kun kävin Slovakiassa. Se jälkeen on kesä ollut taas yhdenmoista juoksemista. Väliin on mahtunut varmasti laiskojakin päiviä, mutta kokonaisuudesta jää mieleen nopea tahti, ajan jakaminen monen eri paikan välillä ja pienesti huono omatunto siitä, että en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin kesän aikana tehdä. Mukavaakin on silti ollut, muistaakseni.

Maitohorsma

Vanhempieni iso talo on vielä myynnissä. Minulla on ollut koko ajan tunne, että talo on myyty ennen kuin ensi talvi tulee. Saa nähdä… Myyntiprojekti on kuitenkin aiheuttanut omia kiireitään, kun on esimerkiksi pitänyt tyhjentää taloa. Joka onkin muuten sellainen urakka, että ihan heti ei tule samanlaista vastaan.

Välillä on ollut pieniä hetkiä, jolloin olen paennut kiireitä rantasaunalle. Hypännyt suppilaudalle, katsellut hiljaista maalaismaisemaa ja peilityyntä järveä, käynyt saunassa ja syönyt makkaraa. Välillä olen viettänyt torpalla ihan vaan hidasta aikaa ystävien kanssa. Enimmäkseen kalenteri on kuitenkin täyttynyt kaikenlaisella muulla. Töilläkin tietysti.

Mozzarellasalaatti

Ja vimmaisella keräilyllä, säilömisellä ja ruokakokeiluilla. Tänä kesänä, ekaa kertaa ikinä, olen muun muassa

  • tehnyt syreenimehua
  • ja horsmankukkamehua
  • ja louhisaaren juomaa mustaherukan lehdistä
  • syönyt syreenin kukkia
  • kerännyt mesiangervoa kuivatukseen
  • ja kuusenkerkkää pakastimeen
  • tehnyt kuusenkerkkäsiirappia
  • kuivannut mansikan kantoja talven teehetkiä varten

Louhisaaren juoma

Ja vaikka viime kesä kului pienellä hiljaiselolla, ja torpan remonttiasioiden näkökulmasta tämä kesä myös, niin nyt olen taas virinnyt suunnittelemaan tulevia projekteja. Jospa kesällä 2019 alkaisin muokata torpan puutarhaa!

Kesän päättymisen haistaa myös siitä, että alan muutenkin haaveilla ajasta kesän jälkeen. Haaveilen muun muassa

  • kasvihuoneen rakentamisesta
  • äidin perennojen siirtämisestä torpalle
  • ulkohuussin edustalla villiintyneen tatar-viidakon taltuttamisesta
  • kanoista
  • kissojen ulkoiluhäkistä
  • vierasmökin korjaamisesta (tai uuden rakentamisesta)
  • autokatoksesta
  • aittojen siivoamisesta kesähuoneiksi
  • uuden nuotiopaikan rakentamisesta pihapiiriin
  • matkasta Färsaarille ja Lofooteille

Tuo viimeinen yllätti tänään itsenikin. Ehkä se on tämä elokuu. Villiinnyttää haaveilemaan.

 

 

Pariisin Kevät (ja kun kaikesta on jo 20 vuotta aikaa)

PariisinKevat3 Kerttu Malinen

On jonkinlainen juhlavuosi. 20 vuotta sitten pääsin ylioppilaaksi. Ajoin mintunvihreällä Corollalla ylettömän onnellisena siitä, että ajokortti oli avannut koko maailman pienen sivukylän tytölle. Ajoin myös kissan päälle autolla, mistä en ole vieläkään päässyt ihan yli. Muutin Lahteen opiskelemaan. Olin kesän töissä paikallisessa Alabama-kuppilassa.

Nyt Alabaman paikalla on ravintola Kellari, mutta seinät ovat samat kuin silloin. Ne oranssilla, ruskealla ja myrkynvihreällä maalatut tiiliseinät, preeria ja vankkurit seinämaalauksessa, samat jyrkät portaat ja jykevä puuovi kellarikuppilaan.

Kesätyöstä baarimikkona ja tarjoilijana on pyöreät 20 vuotta. En haluaisi uskoa vanhettuneeni, mutta jotenkin muut kanssaihmiset näyttävät aikuisemmilta. Oma peilikuvakin on vähemmän pyöreäposkinen kuin 18-vuotiaana. 20 vuotta tuntuu nostalgiselta ja haikealta. Pitkä aika, monta välietappia elämässä.

PariisinKevat5 Kerttu Malinen Sony

Alabamassa sain kerran 1000 markan tipin. Se teipattiin seinälle, siltä varalta jos tipin lahjoittaja tulisi myöhemmin katumapäälle. Ei tullut, ja kesän loputtua seteli siirtyi ehkä firman kassaan. Elin sen kesän tupakansavun keskellä, savu oli ainainen vieras baarissa ja baarintyöläisen vaatteissa. Joskus olin yövuoron jälkeen niin väsynyt, että nukuin hetken nurkkapöydän sohvalla ennen kuin ajoin kotiin.

Nyt olen iloinen, että pääsin opiskelemaan lehtimieheksi. Ravintola-ala olisi ollut toisenlainen tie, luultavasti paljon kuluttavampi.

Ja nyt, 20 vuoden jälkeen, Kellariin tulee esiintymään Pariisin Kevät. Olen monta vuotta toivonut, että paikallinen kesäfestarimme Joutsan Joutopäivät saisi esiintyjälistoilleen tuon artistin. Toiveeni täyttyy viikon kuluttua, kun Pariisin Kevät nousee lavalle Kellari Garden Partyssa, ravintolan takapihalla.

Silloin 20 vuotta sitten Arto Tuunelakin olisi ollut vasta 18-vuotias. Nyt ollaan molemmat jo vähän aikuisempia. Odotan innolla.

kellari garden party

Pariisin Kevään kuvat: Kerttu Malinen

Kaikki merkit viittaavat Joutsaan

Neliapila

Merkkejä joltain ylemmältä taholta? Kun Joutsa alkoi toistua puheissa ja paperilla yhä useammin, ei kai voinut muuta kuin antaa magneetin vetää ja joutua Joutsaan.

Lauantaina lähdin taas vaihteeksi Helsinkiin kuvausreissulle. Oli häät Helsingissä, morsian lapsuuden kirjeystävä jonka olin nähnyt vain kerran aiemmin koskaan. Joutsassa vuonna 1995.

Nyt juhlimme tämän ystävän hääjuhlaa. Juhla on kansainvälinen: puolet vieraista on Ranskasta, välillä voi kuulla espanjaa ja saksaakin. Kirkon pihassa kaaso tulee juttelemaan ja kertoo, että meillä on varmaan yhteisiä tuttuja. He ovat Joutsasta.

Ketunleipa

Pari tuntia myöhemmin kännykkään tulee viesti. Sonja ja Noora ovat päättäneet lähteä ex tempore  -kesäretkelle jonnekin maalle, ja matkakohteeksi oli sattumoisin päätynyt tanssilava Joutsassa. Niinpä hyppään illalla tyttöjen autoon ja lähdemme yhtä matkaa maalle. Onneksi en ostanut bussilippua aiemmin – oli ollut tunne että ei ehkä vielä kannata.

Matkalla pidetään huoltotauko Heinolassa. Noora haluaa mennä torin snägärille syömään. Käymme kuitenkin rantaravintolassa, koska siellä on maisema, ilta-aurinko ja muutkin ihmiset. Selaamme ruokalistaa, pohdimme, lähdemme pois. Viime hetkellä päätämme mennä sittenkin sinne nakkikioskille. Kioskin emäntä on kuulemma kotoisin Joutsasta. Samoin seuraavaksi paikalle tulleet asiakkaat. No tietenkin niin.

_B1B6495

Jatkamme ABClle ruokaostoksille. En edes ylläty enää, että lehtihyllystä randomisti nappaamani sisustuslehti on julkaissut ison jutun Joutsasta.

Puoli tuntia myöhemmin saan viestin kaverilta, jonka kanssa emme koskaan pidä mitään yhteyttä.

Hei! Olen mökissä Pyhällä, kaivoin täällä olleesta lehtipinosta lehden ja aloin selailla. Sattui olemaan Meidän Mökki 11/12, jossa sun juttu Joutsasta. Hauska sattuma!

Tämä mikään sattuma ole.

Matkan aikana viestittelen kahden ihmisen kanssa. Toinen on vastikään ollut kyläilemässä Joutsassa ja toinen on sieltä kotoisin. Ja jos joskus, niin juuri tänä iltana voi olla oikea hetki Joutsan toimia cupidona! Just saying: Joutsan vaakunassa on jousi ja nuoli. En olekaan ennen ajatellut, mitä ne mahtavatkaan symboloida…

Vaihdan yhteystietoja näiden kahden välillä. Ehkä siitä tulee heille uusi kesäromanssi. Joutsa – connecting people? Ainakin keinotekoisia deittisovelluksia luomumpi mahdollisuus.

Joutsan vaakuna

Pääsemme Torpalle, vaihdan vaatteet ja ajamme kansallispuiston halki lavatansseihin. Letkaliiterin tanssilavalle päädytään lopulta klo 00.15. Ehditään vielä. Parkkipaikalle kuuluu musiikki. Sisäänkin päästään ilmaiseksi tähän aikaan. Pyörähdämme lavalla pariin kertaan, juomme kannatuksen vuoksi oluet Rysä-baarissa ja syömme makkarat ulkogrillistä. Kesäyön hämärässä palaamme takaisin torpalle. Heti aamulla lähdettäisiin katsomaan lampaita Röykkälän lammastilalle.

Mikä päivä ja ilta! Liekö kuun asento ja vuorovesi olleet nyt sellaisessa asemassa, että Joutsan vetovoima tuntui ja näkyi Helsinkiin asti.

PS. Tässä blogitekstissä mainitaan Joutsa 16 kertaa. Joutsan Matkailu- ja markkinointiyhteistyökampanja-asioissa voitte ottaa yhteyttä blogin kirjoittajaan ;)

 

Matonpesupäivä

Matonpesu

Maanantaina piti urakoida hirmuisesti valokuvia tietokoneella asiakkaille valmiiksi. Mutta kun aurinko paistoi, hyppäsin bikineihin ja päätin ihan nopsaan pestä yhden räsymaton aamun alkajaisiksi. Ihan pienen vain, niin ei tarvitse edes aurinkovoiteen kanssa läträtä.

Kuusi tuntia ja viisi mattoa (ja monta muuta pihahommaa) myöhemmin totesin, että se aurinkosuoja olisi voinut olla kuitenkin ihan hyvä.

Rasymatto

Vielä näin tiistai-iltana selkä muistuttaa siitä miten ihana aurinkoinen kesäpäivä eilen oli. Mutta sainpa aloitettua urakan, joka on odottanut toteutumistaan jo seitsemän vuotta… Osa torpan räsymatoista on nyt siis vihdoin pesty. Ensimmäinen matonpesuni ikinä – ei vaan ole ollut muka koskaan aikaa semmoiseen aiemmin.

Mattopyykki

Eihän nytkään olisi aikaa oikeastaan ollut, mutta ne kuvankäsittelyhommat ehti tehdä kyllä sitten yömyöhälläkin. Ensin pihatyöt, sitten tietokonehuvi. Selkä punaisena.

Ja tuolla kastelukannulla tietysti kastelin matot ennen mäntysuopaa ja kuuraamista. Joku vesiletku olisi ollut ihan liian koneellista.

Juhannus ja ei enää niin kaoottinen tilanne

Kukkaseppele

Kas, juhannus on kuljettu jo kohta läpi tyynen rauhallisesti – ilman, että olen edes ajatellut miten paljon torpasta on siivoamatta tai mikseivät pelargoniat ole vieläkään istutettu kunnollisiin ruukkuihin.

Flower wreath

Niiden sijaan olen muun muassa istunut portailla kietomassa jättimäistä kukkaseppelettä, jossa on 11 eri kasvilajiketta. Käynyt eräretkellä, nukkunut pitkälle aamupäivään, kokannut onnistuneesti kasvisruokaa, kuvannut suloisia ja uteliaita eläinlapsia.

Bonfire

Ja polttanut niin täydellisen, symmetrisen ja tottelevaisen juhannuskokon että taisin mainita siitä ääneen aika monta kertaa: ”En voi käsittää miten tää kokko voi palaa näin kauniisti, olen niin onnellinen!”

Juhannuskokko

Torpalla siis kaikki hyvin.

Juhannus ja kaoottinen tilanne

Lilac

Eilen kävin ystävän luona kylässä, jossa juhannusta varten oli leivottu vimmatusti, pöydällä oli punaruutuinen liina, kesäkukat ja puutarhakalusteet pihamaalla valmiina vastaanottamaan juhannuksen vieraat. Pullan tuoksu täytti talon. Ihanaa ja tunnelmallista, huokailin.

Minä palasin juuri äsken Helsingistä työreissulta, juhannusvieraani tulee huomenna ja torppa on hävityksen kauhistus ja pahempaa.

Valkoinen syreeni

Onneksi vieraani on käynyt täällä jo niin monesti, että ehkä hänelläkin alkaa silmä tottua… Tavoitteeni on raivata vierashuoneen sänky esiin muuttolaatikoiden alta ja lattiapintaa sen verran että mahtuu kulkemaan. Sitä ennen taidan juoda kupin teetä ja nostaa jalat hetkeksi pöydälle.

Juhannus menee onneksi pian ohi eikä ensi vuonna enää muistakaan, oliko torppa siivottu ja parhaat kristallit pöydässä, vai juotiinko kuohujuomat pahvimukista.

Syreeni

Ja hei, vein sentään yöpöydälle lasipurkissa kimpun koiranputkea. On oikein panostettu!