Liput salkoon ja marssille halki kaupungin – tänään oli yrittäjän päivä! Torpan Tyttö vietti merkkipäivää Helsingissä, kävi palaverissa sopimassa uudesta vakkariasiakkaasta, illallisella ystävän kanssa ja käsitteli päätteeksi kuvia Helsingin-kodin sohvalla.
Olen ajatellut tänään moneen otteeseen, mitä yrittäjyys on minulle tuonut, mitä se on vienyt pois, mahdollistanut tai hankaloittanut.
Vapaus, itsenäisyys, omat aikataulut.
Luovuus ja ideointi: mikä vaan on mahdollista.
Pitkään nukutut aamut. Myöhään valvotut työillat.
Vastuu toimeentulosta ja kaikesta, omissa käsissä.
Krooninen kiire, rästit, stressi.
Ei lomaa, ei sairauslomaa, ei lomarahoja.
Ei ansiosidonnaista jos ei huvitakaan enää.
Työpiste missä vaan.
Torppa luovuuden lähteenä, työpaikkana ja oivallisena kuvausmiljöönä.
Yksinyrittäjälle nämä kaikki ovat mahdollisia. Jos olisin työnantajayrittäjä, vastuu-sanalla olisi entistä isompi painoarvo, ja vapaat aikataulut eivät olisi enää ihan itsestäänselvyys. Mutta ainakin toistaiseksi olen yksinyrittäjä, eli työllistän itse itseni ja nautin tästä vapaudestani täysin palkein.
Lisäksi tänään olen haaveillut vaikka parin päivän yhtäjaksoisesta vapaasta, jonka ehdin hyvässä lykyssä viettää ehkä jo lokakuussa. Sehän on jo ihan pian!
Ei kommentteja