Tältäkö tuntuu miesflunssa? Kun kovin harvoin sairastaa, pienikin vilustuminen tuntuu kamalan raskaalta!
Nyt olen oireillut pari päivää erilaisia vilustustaudin oireita. Alkaen eiliseltä Helsingin-työreissulta, jossa nautittu kurkumatee ei tainnut enää estää taudin iskemista. Harmillista erityisesti on, että vasta puolitoista viikkoa sitten pidin jo yhden saikkupäivän nukkumalla vällyjen välissä. Miksi nyt taas?
Yöllä en taas nukkunut kunnolla, koska päähän sattui. Ja koska Luther yritti koko ajan kiivetä kirjahyllyyn ja sain ehkä kymmenen kertaa nousta sängystä komentamaan kissan alas hyllystä. Miksi juuri yöllä siellä kirjahyllyn ylähyllyllä on jotain ihan vastustamatonta, kysyn vaan? Vastauksena näen kehräävän kissan, joka roikkuu etukäpälillään hyllyn reunassa ja katsoo vuoroin minua, vuoroin hyllyä. ”Voisitko ihminen vähän jeesata, pitäisi päästä tuonne ylös. Tää on tosi tärkeetä.”
Nyt pitäisi levätä, se olisi kai se viisain teko minkä voin tehdä. Mutta ei kai vilustuminen voi suuremmin pahentua, jos ihan vähän täällä peiton alla makaillessa tekisin töitä samalla..?
Ei kommentteja