Katso tähtiä

376A1703

Katso tähtiä
tänä yönä
ja sä tiedät
missä mä olen

Lauantai-ilta, on jo syyskuu ja pimeä. Palaan taas kerran työreissulta Helsingistä, kävelen bussipysäkiltä kotiin. Asfaltilla on paljon kiviä, mutta niillä onkin sarvet. Ehkä kaikki Joutsan etanat ovat hitaalla matkallaan jalkakäytävän yli kohti suurta tuntematonta.

Huomaan vasta nyt, että jalassa onkin kumisaappaat. Olin lauantaipäivän Espoon metsissä valokuvaamassa, näköjään sen jäljiltä unohdin vaihtaa kengät.

Kiirehdin matkalaukkuni kanssa kotiin, marketti tien toisella puolella on vielä 10 minuuttia auki. Kävellessä puntaroin, tekeekö mieleni olutta vai ehkä sittenkin Pepsi Maxia. Olut olisi noista kahdesta terveellisempi, mutta viime aikoina olen syönyt aika paljon sokeria ja makea esanssi voittaa vertailun.

376A1721

Harpon yli kotipihan, tienristeyksen halki, nurmikon yli ja kauppaan.

Taivas on täynnä tähtiä, tiellä keltaisia lehtiä. Ohitseni menee yksi tyhjä taksi, muita ihmisiä ei näy missään. Helsingissä niitä olikin ihan riittävästi. Tästä hiljaisuudesta aika kovasti tykkään.

376A1726

Kotona menen vielä terassille tuijottamaan taivasta. Maailmanloppu ei tainnut tänään vielä tulla, tähdetkin ovat omilla paikoillaan.

Elokuu, tervetuloa

clarionhotel

Joka kesä on ihan omanlaisensa, mutta tämä ehkä hipoo jo jonkinlaista ennätystä. Kun mietin kulunutta kesää, en muista siitä kovin paljon. Mitähän tässä on tullut tehtyä viimeiset pari kuukautta?

Töitä, kivoja juttuja, rientoja tai jotakin muuta, mitä? Varmaan kaikkea kohtuudella tai vähän, mutta mikään tekeminen tai toiminta ei varsinaisesti nouse ylitse muiden.

HotelliClarion

Heinäkuussa istuin tietokoneen äärellä ehkä vähemmän kuin yleensä – ainakin päätellen siitä että en mukamas ehtinyt päivittää tärkeitä tilannekatsauksia blogiin. Mutta nyt kun illat pimenevät, sekin luultavasti taas korjaantuu.

Juuri nyt olen Helsingissä, uuden ja uudelta haisevan hotelli Clarionin kymppikerroksen huoneessa. Ikkunasta on näkymä merelle ja Jätkäsaaren rantapenkereelle, ilmastointi puhaltaa niskaan.

Olin aikeissa mennä jonkun kaverin nurkkiin yhdeksi yöksi tällä työreissulla. Mutta viime hetkellä monasti käyttämäni hotellivarausjärjestelmä tarjosikin Clarionista huonetta mukiinmenevään hintaan, ja päätin keskittyä hetkeksi itseeni ja lepoon hotellissa. Ja siis, työmatkallahan tässä ollaan joten hotellimajoitus on kai ihan paikallaan vaikka itselleni sen yrittäjänä maksankin.

helsinkihotelli

Siinä missä joku ehkä viihtyy kosmetologilla tai investoi merkkilaukkuihin (tekeekö joku vielä niin vai onko se mennyt jo pois muodista?), minulle pikkuisen heikko kohta taitaa olla hotellihuone.

Kun tarjoutuu tilaisuus päästä hotellin pehmoisten vällyjen alle nukkumaan ja syömään valmiiksi katettu hotelliaamiainen, minua ei tarvinne kovin kauan houkutella. Ja hei, tässä huoneessa on myös kylpyamme! Ja reunalla kylpyankka! Tai sellainen musta norpanpoikanen, mutta ilmeisesti kylpyankan korvike. Arvatkaa meenkö seuraavaksi kylpemään.

Kaikki merkit viittaavat Joutsaan

Neliapila

Merkkejä joltain ylemmältä taholta? Kun Joutsa alkoi toistua puheissa ja paperilla yhä useammin, ei kai voinut muuta kuin antaa magneetin vetää ja joutua Joutsaan.

Lauantaina lähdin taas vaihteeksi Helsinkiin kuvausreissulle. Oli häät Helsingissä, morsian lapsuuden kirjeystävä jonka olin nähnyt vain kerran aiemmin koskaan. Joutsassa vuonna 1995.

Nyt juhlimme tämän ystävän hääjuhlaa. Juhla on kansainvälinen: puolet vieraista on Ranskasta, välillä voi kuulla espanjaa ja saksaakin. Kirkon pihassa kaaso tulee juttelemaan ja kertoo, että meillä on varmaan yhteisiä tuttuja. He ovat Joutsasta.

Ketunleipa

Pari tuntia myöhemmin kännykkään tulee viesti. Sonja ja Noora ovat päättäneet lähteä ex tempore  -kesäretkelle jonnekin maalle, ja matkakohteeksi oli sattumoisin päätynyt tanssilava Joutsassa. Niinpä hyppään illalla tyttöjen autoon ja lähdemme yhtä matkaa maalle. Onneksi en ostanut bussilippua aiemmin – oli ollut tunne että ei ehkä vielä kannata.

Matkalla pidetään huoltotauko Heinolassa. Noora haluaa mennä torin snägärille syömään. Käymme kuitenkin rantaravintolassa, koska siellä on maisema, ilta-aurinko ja muutkin ihmiset. Selaamme ruokalistaa, pohdimme, lähdemme pois. Viime hetkellä päätämme mennä sittenkin sinne nakkikioskille. Kioskin emäntä on kuulemma kotoisin Joutsasta. Samoin seuraavaksi paikalle tulleet asiakkaat. No tietenkin niin.

_B1B6495

Jatkamme ABClle ruokaostoksille. En edes ylläty enää, että lehtihyllystä randomisti nappaamani sisustuslehti on julkaissut ison jutun Joutsasta.

Puoli tuntia myöhemmin saan viestin kaverilta, jonka kanssa emme koskaan pidä mitään yhteyttä.

Hei! Olen mökissä Pyhällä, kaivoin täällä olleesta lehtipinosta lehden ja aloin selailla. Sattui olemaan Meidän Mökki 11/12, jossa sun juttu Joutsasta. Hauska sattuma!

Tämä mikään sattuma ole.

Matkan aikana viestittelen kahden ihmisen kanssa. Toinen on vastikään ollut kyläilemässä Joutsassa ja toinen on sieltä kotoisin. Ja jos joskus, niin juuri tänä iltana voi olla oikea hetki Joutsan toimia cupidona! Just saying: Joutsan vaakunassa on jousi ja nuoli. En olekaan ennen ajatellut, mitä ne mahtavatkaan symboloida…

Vaihdan yhteystietoja näiden kahden välillä. Ehkä siitä tulee heille uusi kesäromanssi. Joutsa – connecting people? Ainakin keinotekoisia deittisovelluksia luomumpi mahdollisuus.

Joutsan vaakuna

Pääsemme Torpalle, vaihdan vaatteet ja ajamme kansallispuiston halki lavatansseihin. Letkaliiterin tanssilavalle päädytään lopulta klo 00.15. Ehditään vielä. Parkkipaikalle kuuluu musiikki. Sisäänkin päästään ilmaiseksi tähän aikaan. Pyörähdämme lavalla pariin kertaan, juomme kannatuksen vuoksi oluet Rysä-baarissa ja syömme makkarat ulkogrillistä. Kesäyön hämärässä palaamme takaisin torpalle. Heti aamulla lähdettäisiin katsomaan lampaita Röykkälän lammastilalle.

Mikä päivä ja ilta! Liekö kuun asento ja vuorovesi olleet nyt sellaisessa asemassa, että Joutsan vetovoima tuntui ja näkyi Helsinkiin asti.

PS. Tässä blogitekstissä mainitaan Joutsa 16 kertaa. Joutsan Matkailu- ja markkinointiyhteistyökampanja-asioissa voitte ottaa yhteyttä blogin kirjoittajaan ;)

 

Täällä on hyvä.

takkatuli

Vuosi sitten olen kirjoittanut Facebookiin:

Lähdin aamulla 08.25 Helsinkiin työreissulle. 17.50 olin jo takas Joutsassa, jossa on nyt tulet uunissa, raparperihillo tekeytymässä liedellä, nokkospiirakkaa lautasella ja lampaat niityllä. Täällä on melko hyvä.

Tänään oli melkein sama. Ilman lampaita ja hilloa. Mutta tunne oli samanlainen, kun nousin autosta torpan pihalla. Täällä oli satanut paljon, niitty on laossa ja ilma kostean kuuma. Ja minä olin taas kotona.

Nyt kuuntelen tulen rätinää kamarin uunissa ja yritän totutella ajatukseen, että ihan oikeastiko tämä kaikki on minun elämää nyt. Ei ole enää vain kesäretki maalle, ei tule syksy jolloin täytyy palata kaupunkiin. Tämä ei ole mikään väliaikainen ratkaisu eikä välivaihe odottaen jotain muuta. Tässä on nyt se kaikki mitä olen haaveillut koko työurani ajan.

Tänään oli kiva käydä työmatkalla Helsingissä. Erityisen mukavaa oli kuitenkin palata illalla takaisin maalle. Kotiin.

Uusi liikuntaharrastus

Raidalliset bikinit

Hieroja ehdotti, että uiminen voisi tehdä käsien ja olkapäiden kipuiluun hyvää. Niinpä päätin että alan uimaan.

Uimataito on hankittu Pappisten kylän uimakoulussa 80-luvulla, mutta tekniikka on kehnonlainen. Niinpä päätin, että opettelen samalla pikkuisen paremmaksi uimariksi.

Onneksi on google, ja netti pullollaan ammattilaisten ohjeita.

Bikinis

Liikunta tehnee muutenkin hyvää; siinä missä pari vuotta sitten kävin parhaimmillaan 5 kertaa viikossa parin tunnin lihaskuntoa vaativissa ja koko kehoa kuorimittavissa tanssitreeneissä, on tämän vuoden aikana urheilua kertynyt noin kaksi tuntia yhteensä. Se alkaa tuntua kropassa, joka ei ole enää ihan parikymppinen.

Joutsassa on kiva uimaranta, uudet laiturit ja hyppytorni josta kävin viime kesänä synttäripäiväni kunniaksi hyppimässä järveen. (Korkeita paikkoja kammoavalle ihmiselle se on aika iso saavutus)

Tämän kesän alku on vaan ollut sen verran ailahtelevainen, että olen saanut pulikoida uimalassa melkeinpä yksikseni.

Bikinit

Vesi on sentään ollut ihan kohtuullisen miellyttävää (ainakin jos vertaa avantouintiin), usein on paistanut vähän myös aurinko. Osalla kerroista pukukopit ovat olleet auki, joskus olen vaihtanut vaatteet rannalla tai parkkipaikalla. Kerran sain jonkin aikaa odotella autossa, että sade ja ukkosen jyrinä väistyivät järven päältä kauemmas jotta pääsin edes sinne järveen.

Mutta onhan se aika ylellistä, olla ainoa ihminen koko biitsillä.

Uikilla 2

Juhannuspäivän kännykkäselfie tuolta, Uikin laiturilta uiskentelujen jälkeen. Vesilämpömittari näytti +14, vesisadetta hetkeä ennen uimista ja taas parkkipaikalle ehdittyäni.

Juhannus ja ei enää niin kaoottinen tilanne

Kukkaseppele

Kas, juhannus on kuljettu jo kohta läpi tyynen rauhallisesti – ilman, että olen edes ajatellut miten paljon torpasta on siivoamatta tai mikseivät pelargoniat ole vieläkään istutettu kunnollisiin ruukkuihin.

Flower wreath

Niiden sijaan olen muun muassa istunut portailla kietomassa jättimäistä kukkaseppelettä, jossa on 11 eri kasvilajiketta. Käynyt eräretkellä, nukkunut pitkälle aamupäivään, kokannut onnistuneesti kasvisruokaa, kuvannut suloisia ja uteliaita eläinlapsia.

Bonfire

Ja polttanut niin täydellisen, symmetrisen ja tottelevaisen juhannuskokon että taisin mainita siitä ääneen aika monta kertaa: ”En voi käsittää miten tää kokko voi palaa näin kauniisti, olen niin onnellinen!”

Juhannuskokko

Torpalla siis kaikki hyvin.

Oo, kesäyö

376A2998

Lauantaiyö Onnibussin keinonahkaisella penkillä, matkalla töistä kotiin. Kesän eka hääkuvaus takana, edessä enää paluu takaisin maalle josta lähdin aamulla kahdeksalta. Perillä puoli kolmelta aamuyöllä. Spotify valikoi kuulokkeisiin musiikkia On every street -hengessä katkeamattomana virtana (miten kätevä automaatti tuo kappaleradio-toiminto) ja nukuin sen ansiosta melkein koko matkan.

Huoltoaseman baarista valui samaan aikaan juhlakansaa parkkipaikalle odottamaan taksia. Ehkä ystäviäni.

Minä menin kotiin, keitin teetä, siirsin valokuvia koneelle. Käyn nukkumaan nyt kun makuuhuoneen ikkunasta kajastaa jo aamuauringon ensimmäinen kajo.

376A3070

Yrittäjän arki on monenlaisia asioita. Joskus yöpymistä kivassa hotellissa, joskus kuvauskamppeiden roudaamista loputtomalla mukulakivikadulla niin että hiki valuu norona lapaluiden välissä. Joskus ehtii nukkumaan työpäivän päätteeksi vasta kun toiset jo alkavat selailla aamun sanomalehteä. Jonain aamuna taas itse istuu Torpan terassilla ja miettii miten onnekas onkaan kun saa yrittäjänä valita itse missä asuu.

Mutta hei, vielä ehdit osallistua kesäarvontaan, täällä näin! Palataan arvontaan ihan pian, sillä osallistumisaikaa on enää tämän orastavan päivän illansuuhun asti.