Kaikki merkit viittaavat Joutsaan

Neliapila

Merkkejä joltain ylemmältä taholta? Kun Joutsa alkoi toistua puheissa ja paperilla yhä useammin, ei kai voinut muuta kuin antaa magneetin vetää ja joutua Joutsaan.

Lauantaina lähdin taas vaihteeksi Helsinkiin kuvausreissulle. Oli häät Helsingissä, morsian lapsuuden kirjeystävä jonka olin nähnyt vain kerran aiemmin koskaan. Joutsassa vuonna 1995.

Nyt juhlimme tämän ystävän hääjuhlaa. Juhla on kansainvälinen: puolet vieraista on Ranskasta, välillä voi kuulla espanjaa ja saksaakin. Kirkon pihassa kaaso tulee juttelemaan ja kertoo, että meillä on varmaan yhteisiä tuttuja. He ovat Joutsasta.

Ketunleipa

Pari tuntia myöhemmin kännykkään tulee viesti. Sonja ja Noora ovat päättäneet lähteä ex tempore  -kesäretkelle jonnekin maalle, ja matkakohteeksi oli sattumoisin päätynyt tanssilava Joutsassa. Niinpä hyppään illalla tyttöjen autoon ja lähdemme yhtä matkaa maalle. Onneksi en ostanut bussilippua aiemmin – oli ollut tunne että ei ehkä vielä kannata.

Matkalla pidetään huoltotauko Heinolassa. Noora haluaa mennä torin snägärille syömään. Käymme kuitenkin rantaravintolassa, koska siellä on maisema, ilta-aurinko ja muutkin ihmiset. Selaamme ruokalistaa, pohdimme, lähdemme pois. Viime hetkellä päätämme mennä sittenkin sinne nakkikioskille. Kioskin emäntä on kuulemma kotoisin Joutsasta. Samoin seuraavaksi paikalle tulleet asiakkaat. No tietenkin niin.

_B1B6495

Jatkamme ABClle ruokaostoksille. En edes ylläty enää, että lehtihyllystä randomisti nappaamani sisustuslehti on julkaissut ison jutun Joutsasta.

Puoli tuntia myöhemmin saan viestin kaverilta, jonka kanssa emme koskaan pidä mitään yhteyttä.

Hei! Olen mökissä Pyhällä, kaivoin täällä olleesta lehtipinosta lehden ja aloin selailla. Sattui olemaan Meidän Mökki 11/12, jossa sun juttu Joutsasta. Hauska sattuma!

Tämä mikään sattuma ole.

Matkan aikana viestittelen kahden ihmisen kanssa. Toinen on vastikään ollut kyläilemässä Joutsassa ja toinen on sieltä kotoisin. Ja jos joskus, niin juuri tänä iltana voi olla oikea hetki Joutsan toimia cupidona! Just saying: Joutsan vaakunassa on jousi ja nuoli. En olekaan ennen ajatellut, mitä ne mahtavatkaan symboloida…

Vaihdan yhteystietoja näiden kahden välillä. Ehkä siitä tulee heille uusi kesäromanssi. Joutsa – connecting people? Ainakin keinotekoisia deittisovelluksia luomumpi mahdollisuus.

Joutsan vaakuna

Pääsemme Torpalle, vaihdan vaatteet ja ajamme kansallispuiston halki lavatansseihin. Letkaliiterin tanssilavalle päädytään lopulta klo 00.15. Ehditään vielä. Parkkipaikalle kuuluu musiikki. Sisäänkin päästään ilmaiseksi tähän aikaan. Pyörähdämme lavalla pariin kertaan, juomme kannatuksen vuoksi oluet Rysä-baarissa ja syömme makkarat ulkogrillistä. Kesäyön hämärässä palaamme takaisin torpalle. Heti aamulla lähdettäisiin katsomaan lampaita Röykkälän lammastilalle.

Mikä päivä ja ilta! Liekö kuun asento ja vuorovesi olleet nyt sellaisessa asemassa, että Joutsan vetovoima tuntui ja näkyi Helsinkiin asti.

PS. Tässä blogitekstissä mainitaan Joutsa 16 kertaa. Joutsan Matkailu- ja markkinointiyhteistyökampanja-asioissa voitte ottaa yhteyttä blogin kirjoittajaan ;)

 

Täällä on hyvä.

takkatuli

Vuosi sitten olen kirjoittanut Facebookiin:

Lähdin aamulla 08.25 Helsinkiin työreissulle. 17.50 olin jo takas Joutsassa, jossa on nyt tulet uunissa, raparperihillo tekeytymässä liedellä, nokkospiirakkaa lautasella ja lampaat niityllä. Täällä on melko hyvä.

Tänään oli melkein sama. Ilman lampaita ja hilloa. Mutta tunne oli samanlainen, kun nousin autosta torpan pihalla. Täällä oli satanut paljon, niitty on laossa ja ilma kostean kuuma. Ja minä olin taas kotona.

Nyt kuuntelen tulen rätinää kamarin uunissa ja yritän totutella ajatukseen, että ihan oikeastiko tämä kaikki on minun elämää nyt. Ei ole enää vain kesäretki maalle, ei tule syksy jolloin täytyy palata kaupunkiin. Tämä ei ole mikään väliaikainen ratkaisu eikä välivaihe odottaen jotain muuta. Tässä on nyt se kaikki mitä olen haaveillut koko työurani ajan.

Tänään oli kiva käydä työmatkalla Helsingissä. Erityisen mukavaa oli kuitenkin palata illalla takaisin maalle. Kotiin.

Uusi liikuntaharrastus

Raidalliset bikinit

Hieroja ehdotti, että uiminen voisi tehdä käsien ja olkapäiden kipuiluun hyvää. Niinpä päätin että alan uimaan.

Uimataito on hankittu Pappisten kylän uimakoulussa 80-luvulla, mutta tekniikka on kehnonlainen. Niinpä päätin, että opettelen samalla pikkuisen paremmaksi uimariksi.

Onneksi on google, ja netti pullollaan ammattilaisten ohjeita.

Bikinis

Liikunta tehnee muutenkin hyvää; siinä missä pari vuotta sitten kävin parhaimmillaan 5 kertaa viikossa parin tunnin lihaskuntoa vaativissa ja koko kehoa kuorimittavissa tanssitreeneissä, on tämän vuoden aikana urheilua kertynyt noin kaksi tuntia yhteensä. Se alkaa tuntua kropassa, joka ei ole enää ihan parikymppinen.

Joutsassa on kiva uimaranta, uudet laiturit ja hyppytorni josta kävin viime kesänä synttäripäiväni kunniaksi hyppimässä järveen. (Korkeita paikkoja kammoavalle ihmiselle se on aika iso saavutus)

Tämän kesän alku on vaan ollut sen verran ailahtelevainen, että olen saanut pulikoida uimalassa melkeinpä yksikseni.

Bikinit

Vesi on sentään ollut ihan kohtuullisen miellyttävää (ainakin jos vertaa avantouintiin), usein on paistanut vähän myös aurinko. Osalla kerroista pukukopit ovat olleet auki, joskus olen vaihtanut vaatteet rannalla tai parkkipaikalla. Kerran sain jonkin aikaa odotella autossa, että sade ja ukkosen jyrinä väistyivät järven päältä kauemmas jotta pääsin edes sinne järveen.

Mutta onhan se aika ylellistä, olla ainoa ihminen koko biitsillä.

Uikilla 2

Juhannuspäivän kännykkäselfie tuolta, Uikin laiturilta uiskentelujen jälkeen. Vesilämpömittari näytti +14, vesisadetta hetkeä ennen uimista ja taas parkkipaikalle ehdittyäni.

Juhannus ja ei enää niin kaoottinen tilanne

Kukkaseppele

Kas, juhannus on kuljettu jo kohta läpi tyynen rauhallisesti – ilman, että olen edes ajatellut miten paljon torpasta on siivoamatta tai mikseivät pelargoniat ole vieläkään istutettu kunnollisiin ruukkuihin.

Flower wreath

Niiden sijaan olen muun muassa istunut portailla kietomassa jättimäistä kukkaseppelettä, jossa on 11 eri kasvilajiketta. Käynyt eräretkellä, nukkunut pitkälle aamupäivään, kokannut onnistuneesti kasvisruokaa, kuvannut suloisia ja uteliaita eläinlapsia.

Bonfire

Ja polttanut niin täydellisen, symmetrisen ja tottelevaisen juhannuskokon että taisin mainita siitä ääneen aika monta kertaa: ”En voi käsittää miten tää kokko voi palaa näin kauniisti, olen niin onnellinen!”

Juhannuskokko

Torpalla siis kaikki hyvin.

Oo, kesäyö

376A2998

Lauantaiyö Onnibussin keinonahkaisella penkillä, matkalla töistä kotiin. Kesän eka hääkuvaus takana, edessä enää paluu takaisin maalle josta lähdin aamulla kahdeksalta. Perillä puoli kolmelta aamuyöllä. Spotify valikoi kuulokkeisiin musiikkia On every street -hengessä katkeamattomana virtana (miten kätevä automaatti tuo kappaleradio-toiminto) ja nukuin sen ansiosta melkein koko matkan.

Huoltoaseman baarista valui samaan aikaan juhlakansaa parkkipaikalle odottamaan taksia. Ehkä ystäviäni.

Minä menin kotiin, keitin teetä, siirsin valokuvia koneelle. Käyn nukkumaan nyt kun makuuhuoneen ikkunasta kajastaa jo aamuauringon ensimmäinen kajo.

376A3070

Yrittäjän arki on monenlaisia asioita. Joskus yöpymistä kivassa hotellissa, joskus kuvauskamppeiden roudaamista loputtomalla mukulakivikadulla niin että hiki valuu norona lapaluiden välissä. Joskus ehtii nukkumaan työpäivän päätteeksi vasta kun toiset jo alkavat selailla aamun sanomalehteä. Jonain aamuna taas itse istuu Torpan terassilla ja miettii miten onnekas onkaan kun saa yrittäjänä valita itse missä asuu.

Mutta hei, vielä ehdit osallistua kesäarvontaan, täällä näin! Palataan arvontaan ihan pian, sillä osallistumisaikaa on enää tämän orastavan päivän illansuuhun asti.

Lauantaisauna ja sielunhoito

Rantasauna

Epäjohdonmukaisuuslauseke: rakastan olla saunassa. Mutta en muista, milloin lämmitin Torpan saunan viimeksi.

Se oli kai viime vuoden loppua, koska on muistikuva lumesta ja jäisestä porraslaudasta ulkona, ja ajatuksesta etten voi tehdä lumienkeliä koska hangen pinnassa on jäinen kuori.

Saunavasta

Syy saunattomuuteen on iso sauna ja iso kivikiuas, jonka lämmittämiseen menee kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa yhtä ihmistä varten. Kun muutin talveksi suureen taloon, kävin siellä useasti saunassa, mutta sitten tuli tulipalo ja saunominen päättyi. (Niistä aiheista enemmän täällä ja täällä)

Kevätsesongin vain haaveilin saunaan pääsystä ja kärsin. Ja marisin koko lähipiirilleni kuinka kurjaa elämäni on kun en pääse saunaan. Kunnes juuri ennen jäiden lähtöä juolahti mieleen: miksi en menisi suuren talon rantasaunalle, vaikka ei olekaan vielä kesä?

Joutsen

Isäni rakentama saunamökki on ollut enempi vanhempieni valtakuntaa, mutta nyt siitä on tullut minulle melko säännöllinen iltavierailun kohde. Sauna on kiitollinen lämmitettävä: pari pesällistä puita, ja lämpötila on jo kuudessakympissä. Järveenkin pääsee ja ihan uimaankin, jos on tarpeeksi pitkä laituri. Muutamaan vuoteen ei ole ollut.

Mutta saunakin riittää. Ja se on ihana. Nautin löylyn sihinästä, hiljaisesta hetkestä lauteilla. Siitä kuinka hartiat pehmenevät ja ajatukset selkeytyvät. Varsinkin huonolla tuulella minulle viisainta on mennä saunaan, koska sinne ne jäävät, kaikki ikävyydet ja harmit. Saunasta palaan aina astetta onnellisempana. Mieli on kirkas ja sees, ja kaikki on taas mahdollista.

 

 

Luovuus lomalla

Teemuki

Kevään tullen olen käynyt hitaaksi. Illalla uni ei tule, aamulla herään liian varhain. Päivällä ei varsinaisesti väsytä, mutta olo on nuutunut ja työt etenevät tahmeasti. Kaikki muukin tuntuu vähän nihkeältä, liikunta ei kiinnosta yhtään, syön suklaata enemmän kuin ruokaa ja mieluiten makaisin peiton alla villasukissani kellon ympäri.

Ehkä asialle piti tehdä jotain.

Aamiainen

Olen ollut yrittäjänä kaksi vuotta. Sinä aikana en ole tainnut pitää ihan oikeaa 24/7 lomaa, enkä kouluaikojen jälkeen eli pariinkymmeneen vuoteen oikein ole pysynyt kärryillä milloin on talviloma, arkipyhä, kesälomakausi, joululoma tai syysloma. Sairasloma on niitäkin vieraampi juttu.

Freelancerin ja yrittäjän työt on vähän semmoisia, ja muukin elämä on. Olen aika touhukas, enkä osaa vain lojua koska on niin paljon asioita mitä pitää ja mitä haluan tehdä.

Mutta aina voi oppia uusia asioita.

Edelleen Alice

Niinpä soitin maanantaina pitäjän terveyskeskukseen, ja kysyin mitä pitää tehdä jos yrittäjänä haluan sairaslomalle. Tiistaina kävin lääkärin päivystyksessa hakemassa semmoisen. Lääkäri ei ehkä ihan hoksannut kun sanoin olevani väsynyt – sain lähetteen kilpirauhaskokeisiin ja tiedustelun tarvitsenko unilääkettä. En ehkä muistanut tarkentaa, että olen väsynyt sillein henkisesti. Stressiä, muita harmeja, kaikenlaista on tapahtunut. Vaikka mitä kaikenlaista. Ja nyt kun pahin kiire hellittää, minun on kai aika vähän nuupahtaa.

Nyt pöydällä on todistus työkyvyttömyydestä, alkuun kahdeksi viikoksi. Töitä on kesken ja monta muutakin asiaa, enkä tietenkään ehdi olla kahta viikkoa villasukat jalassa peiton alla vaikka luulen että se olisi aika mukavaa. Sen sijaan yritän viettää edes osa-aikaista saikkua, nyt kun se lukee oikein paperilla. Ehkä todistus lääkäriltä on pikemminkin psykologinen juttu itselleni: olen saanut luvan olla väsynyt.

Pieni lepo ja akkujen lataaminen voi kieltämättä tehdä ihan hyvää. Luovassa työssä väsymys on haitaksi; ajatus ja ideat eivät lennä työpöytää korkeammalle, jos niille ei ole tilaa ja aikaa. Toisaalta ideoita on nytkin niin paljon, että uuvuttaa sekin etten ehdi tai jaksa toteuttaa niistä juuri tässä hetkessä yhtään mitään. Yritystä pitäisi kehittää, torppaa pitäisi kehittää, torpan tyttöä brändätä ja ehkä muutakin elämää joskus elää.

Siispä: pieniä askelia levon ja hyvinvoinnin suuntaan. Nukun aamulla mahdollisimman pitkään. Hierojasta olen jo kysellyt suosituksia. Ja Ansku, olen nyt syönyt vain kauraleipää. Olen myös juonut vihreää teetä, ja pakastimessa olevaa pinaattipussia olen ajatellut joka päivä, vaikka se ei vielä ole pakastimesta päässyt lautaselle asti…