Vanha puutalo etsii uusia asukkaita

Rantala Pihamaa 4

Suuri talo, jossa asuin lapsuudestani kymmenen vuotta ja vanhempani kolmekymmentä, hiljeni reilu vuosi sitten helmikuussa. Siitä lähtien talo pidettiin käynnissä sähkölämmityksellä ja pienellä lämmöllä vesikiertoisissa pattereissa. Hakelämpökeskus käännettiin nollille. Käyttövesi kytkettiin päälle vain silloin, kun kävimme talossa. Muutoin talo oli autio.

Tiesimme, että näin ei voi jatkua loputtomiin – vanha puutalo tarvitsee asukkaita, elämää ja energiaa pysyäkseen kunnossa.

Itselläni oli omiakin haaveita: talo on kahteen otteeseen historiansa aikana toiminut majoituskäytössä – miksei se voisi herätä kukoistamaan vielä kerran bed&breakfast-majatalona tämän sympaattisen kylämiljöön keskellä? Mutta aika ja yhden ihmisen resurssit ovat rajallisia. Minulla on rakas torppa, josta haluan pitää huolta ja joka vaatii huomiota. On aika monta muutakin asiaa, jotka vaativat eri suuntiin aikaa, huomiota ja venymistä. Kaikkia unelmia ei ehkä ole tarkoitettu toteutettavaksi yhden eliniän aikana.

Viime viikolla teimme lopullisen ratkaisun: talo laitettiin myytäväksi. Isäni viimeinen urotyö, massiivisen puutalon kunnostus perheeni kodiksi, on nyt yksi päätökseen tullut tarina lisää tämän talon historiassa. Ja nyt talo on etsimässä uusia asukkaita.

Ulko ovi

Talo on suuri ja uuden remontin edessä. Tällaiseen taloon ei ole helpointa löytää ostajaa. Mutta eihän oikeastaan tarvitse löytää kuin se yksi, joka näkee talossa itselleen sen oikean. Sen potentiaalin, millaiseksi kartanoksi historiallinen talo parhaimmillaan taas voi muuttua. Sen käyttötarkoituksen, mikä näin suurella talolla ja pihapiirin navettarakennuksella voisi olla.

Joten siellä se nyt on, myynti-ilmoitus on Etuovi.com-sivustolla ja talo myytävänä. Nyt sitten odotellaan, että se yksi ja oikea uusi asukas näkee ilmoituksen ja tietää, että jokin etsimänsä on nyt löytynyt.

Rantala Pihamaa 3_2

 

Aprillimerkkipäiviä

Maalatut munat

Pääsiäinen oli ja meni, melkein huomaamatta. Ja aprillipäiväkin, joka sattuu olemaan oman pienen ja armaan yritykseni 3-vuotispäivä.

Kulunut viikonloppu piti sisällään aika monta sosiaalista kohtaamista, työn ja vapaa-ajan merkeissä. Tärkeimmäksi muistikuvaksi jäi kuitenkin vain iso unen tarve ja Netflixin tuijottaminen iltaisin. Perinteinen kevään väsymys tahtoo näemmä taas ottaa vallan.

Paasiaismunat

Aprillipäivä oli muuten myös Joutsaan paluumuuttoni 1-vuotispäivä! Vuosi sitten aloin olla taas joutsalainen ihan kunnolla. Hirveesti merkkipäiviä kerralla. Millähän näitä kaikkia oikein juhlistaisi..?

Katso tähtiä

376A1703

Katso tähtiä
tänä yönä
ja sä tiedät
missä mä olen

Lauantai-ilta, on jo syyskuu ja pimeä. Palaan taas kerran työreissulta Helsingistä, kävelen bussipysäkiltä kotiin. Asfaltilla on paljon kiviä, mutta niillä onkin sarvet. Ehkä kaikki Joutsan etanat ovat hitaalla matkallaan jalkakäytävän yli kohti suurta tuntematonta.

Huomaan vasta nyt, että jalassa onkin kumisaappaat. Olin lauantaipäivän Espoon metsissä valokuvaamassa, näköjään sen jäljiltä unohdin vaihtaa kengät.

Kiirehdin matkalaukkuni kanssa kotiin, marketti tien toisella puolella on vielä 10 minuuttia auki. Kävellessä puntaroin, tekeekö mieleni olutta vai ehkä sittenkin Pepsi Maxia. Olut olisi noista kahdesta terveellisempi, mutta viime aikoina olen syönyt aika paljon sokeria ja makea esanssi voittaa vertailun.

376A1721

Harpon yli kotipihan, tienristeyksen halki, nurmikon yli ja kauppaan.

Taivas on täynnä tähtiä, tiellä keltaisia lehtiä. Ohitseni menee yksi tyhjä taksi, muita ihmisiä ei näy missään. Helsingissä niitä olikin ihan riittävästi. Tästä hiljaisuudesta aika kovasti tykkään.

376A1726

Kotona menen vielä terassille tuijottamaan taivasta. Maailmanloppu ei tainnut tänään vielä tulla, tähdetkin ovat omilla paikoillaan.

Markkinahumua ja uusi syksy

Leikkuulauta

Syksyn täällä landella aloittaa viimeistään Hartolan markkinat. Armaan naapuripitäjämme maalaismarkkinat, Suomen suurimmat sellaiset kuulemma.

Ja vaikka joka vuosi siellä on ihan samanlaista, liki joka vuosi minä lähden siellä käymään – niiden 20.000-30.000 muun ihmisen seuraksi jotka tänä yhtenä ainoana päivänä vuodessa täyttävät muutoin aika verkkaisen ja hiljaisen kirkonkylän asfalttikadut.

Hartolan markkinat

Tällä kertaa lähdin markkinoille ajatuksenani etsiä uusi leikkuulauta. Ja sellaisen löysin, kiitos vain.

Malleja ja värejä oli monta, puulajeja tietysti sen mukaisesti. Samoin pintakäsittelyaineita. Minulle riitti, että lauta on kotimaista puuta ja muodoiltaan sopiva eli mahdollisimman yksinkertainen.

Kun nämä kriteerit täyttyivät, en enää muista mitä puuta tuote on tai millä se on käsitelty. Jämäkältä vaikuttaa. Ja plussaa kierrätysmateriaalin käytöstä. Sitten painelinkin lettukahvilaan palkkioksi järkevästä shoppailusta.

Kardemumma kahvila

Leikkuulaudalle pääsi kotona saman tien Vuohelan herkun mallasleipä. Vahva suositus! Sitä saa Hartolasta nelostien varresta, gluteenittomien tuotteiden paratiisista eli La Kar de Mumma -kahvilasta. Mallasleipä ei tosin ole gluteeniton, mutta hitsin hyvänmakuinen se kyllä on.

Näin eväin alkoi tämä syksy. Ihan hyvät eväät.

Täällä on hyvä.

takkatuli

Vuosi sitten olen kirjoittanut Facebookiin:

Lähdin aamulla 08.25 Helsinkiin työreissulle. 17.50 olin jo takas Joutsassa, jossa on nyt tulet uunissa, raparperihillo tekeytymässä liedellä, nokkospiirakkaa lautasella ja lampaat niityllä. Täällä on melko hyvä.

Tänään oli melkein sama. Ilman lampaita ja hilloa. Mutta tunne oli samanlainen, kun nousin autosta torpan pihalla. Täällä oli satanut paljon, niitty on laossa ja ilma kostean kuuma. Ja minä olin taas kotona.

Nyt kuuntelen tulen rätinää kamarin uunissa ja yritän totutella ajatukseen, että ihan oikeastiko tämä kaikki on minun elämää nyt. Ei ole enää vain kesäretki maalle, ei tule syksy jolloin täytyy palata kaupunkiin. Tämä ei ole mikään väliaikainen ratkaisu eikä välivaihe odottaen jotain muuta. Tässä on nyt se kaikki mitä olen haaveillut koko työurani ajan.

Tänään oli kiva käydä työmatkalla Helsingissä. Erityisen mukavaa oli kuitenkin palata illalla takaisin maalle. Kotiin.

Tuetaan kotimaista hyvää!

torpantytto myssyfarmi

Jos päässäsi on villapipo ja tiedät minkä nimisen lampaan villasta se on kudottu, olet jo aika lähellä tekstiilituotantoa jolla on oikeat periaatteet. Minä haluaisin ehkä seuraavaksi pipon, jonka lähteenä on ollut Paali-Onni. Mikä nimi – tuonnimisen lampaan täytyy olla aika symppis kaveri.

Kaikki muistatte mun hypertelyn Myssyfarmin lampaanvillapipoista? Sieltä farmin myssypäällikkö Hanna lähetti viestiä ennen kevätkiireiden alkua.

Tammikuussa myssyt olivat mukana Berliinin muotiviikoilla ja kävivät esittäytymässä sen jäkeen Tokiossa. Ensi talvena tuotteita myydään jo yli kymmenessä maassa pitkin Eurooppaa ja Aasiaa. Hyvältä siis kuulostaa. Nyt Myssyfarmi on avannut joukkorahoituskampanjan, jolla kerätään rahaa tämän suomalaisen, eettisen designtuotannon hyväksi.

Uskomme, että suomenlampaan villa on maailman luokan materiaali, joka odottaa löytämistään. Omalta osaltamme olemme auttamassa sen voittokulkua merinovillan rinnalle. Ostamalla vain kotimaista villaa ja taljoja tuomme merkittävää lisätuloa muuton ahtaalla oleville kotimaisille luomueläintiloille.

Kampanjassa voi ostaa edullisemmin tulevan sesongin tuotteita itselle, tai vaikka lahjoittaa Tertulle, Annelille tai muille neulojamummoille retken day spa -hemmotteluun.

Tämä Hannan lause on hyvä muistutus, niin suomalaiselle muotoilulle kuin kaikelle toiminnalle ihan tässä omassakin elinpiirissä:

Asiat voi todella tehdä toisin, jos vain haluaa.

 

 

Hei hei Helsinki

Muutto Torpan Tytto

Huh mikä talvi ja kevät tää on ollut. Koko ajan tapahtuu, asiat vyöryvät eteenpäin ja minä vain yritän pitää laidoista kiinni. Mutta maaliskuun pyörityksen keskellä olen onnistunut kuin ihmeen kaupalla muuttamaan pois Helsingistä.

En ihan tiedä miten ehdin tämänkin tehdä ja toteuttaa, mutta niin vain istuin eilen viimeistä iltaa Helsingin-kotini lattialla. Asunto kumisi tyhjyyttään, ja farmariautossa odottivat viimeiset epämääräisten tavaroiden nyssäkät. Ne joita ”ei ole enää paljonkaan”, ja jotka täyttivät auton ääriään myöten niin että pölynimurin sullominen autoon oli jo oikeasti työlästä eikä takaovia voinut avata ilman että jotain valui tavararöykkiöstä asfaltille.

Heippa Helsinki! Omat kiitoksesi ansaitset kuluneista vuosista. 2003-2017 olin virallisesti helsinkiläinen. Nyt on kai aika myöntää, että turhaan yritin. Ei minusta oikeaa helsinkiläistä olisi saanut edes ajan kanssa, sitten kuitenkaan.