Maanantaina piti urakoida hirmuisesti valokuvia tietokoneella asiakkaille valmiiksi. Mutta kun aurinko paistoi, hyppäsin bikineihin ja päätin ihan nopsaan pestä yhden räsymaton aamun alkajaisiksi. Ihan pienen vain, niin ei tarvitse edes aurinkovoiteen kanssa läträtä.
Kuusi tuntia ja viisi mattoa (ja monta muuta pihahommaa) myöhemmin totesin, että se aurinkosuoja olisi voinut olla kuitenkin ihan hyvä.
Vielä näin tiistai-iltana selkä muistuttaa siitä miten ihana aurinkoinen kesäpäivä eilen oli. Mutta sainpa aloitettua urakan, joka on odottanut toteutumistaan jo seitsemän vuotta… Osa torpan räsymatoista on nyt siis vihdoin pesty. Ensimmäinen matonpesuni ikinä – ei vaan ole ollut muka koskaan aikaa semmoiseen aiemmin.
Eihän nytkään olisi aikaa oikeastaan ollut, mutta ne kuvankäsittelyhommat ehti tehdä kyllä sitten yömyöhälläkin. Ensin pihatyöt, sitten tietokonehuvi. Selkä punaisena.
Ja tuolla kastelukannulla tietysti kastelin matot ennen mäntysuopaa ja kuuraamista. Joku vesiletku olisi ollut ihan liian koneellista.
