Niin se sitten meni, vuosi 2015. On ollut aikamoista vuoristorataa monessa asiassa, mutta paljon on joukossa myös hyvää. Kuten se, että olen taas löytänyt iloa askartelusta ja ruoanlaitosta.
Yksi iso mullistus keittiössäni olivat kanttarellit, joita sattumalta opin etsimään itse metsästä ja päätin alkaa niistä tykkäämään sitten saman tien. Odotan jo ensi kesää ja toivon hyvää kanttarellisatoa.
Mutta tässä luultavasti tämän vuoden suurin lempparini, Hanna Gullichsenin kuuluisa sitruunapasta.
Miksi? Koska se on lupausten mukaisesti helppo, nopea ja aineksiltaan selkeä, ja lisäksi maistuukin tosi hyvältä. Minun sitruunapastani sisältää aika usein katkarapuja ja pinjansiemeniä, tässä annoksessa mukana on myös pinaattia koska sitä sattui olemaan jääkaapissa.
Hyvä ruoka, parempi mieli. Ensi vuodelle 2016 siis toivon paljon hyvää ruokaa ja vielä parempaa mieltä, itselle ja kaikille muillekin!
2 Kommentit
Sienestys taitaa olla Suomessa jo lähes kokovuotinen harrastus, mitä nyt 4 kk taukoa nyt on korvasieniin. Kiva, että löysit kanttarellit ja vielä omatoimisesti. Ensi syksynä sitten tatit ja musta torvisieni mukaan keruulistalle. Ne kuulunee sun koordinaateilla peruslajistoon. Mukavaa mieltä, vuotta ja kaikkea sulle 2016! t. PB 🙂
Joo, nyt joulunpyhinä olisin vielä voinut lähteä lunastamaan lahjakortin jonka sain synttärilahjaksi elokuussa (opastettu suppilovahveroretki), mutta aikatauluongelmiin sekin reissu kaatui. Mutta ensi kesänä sitten…
Tatteja ei tänä syksynä löytynyt lainkaan täältä hoodeilta. Ehkä seuraavalla kierroksella sitten niitäkin. Ainakin tatti on melko helppo tunnistaa… Haaparouskut olivat ainakin sen verran epäilyttävästi samannäköisiä kuin pari roskasientä, että niitä en uskalla omin päin lähteä tällä heikohkolla sienikokemuksellani keräilemään.