Torpan Tytön lohturuoka x 3

Tomaatti vuohenjuusto keitto

Olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän kipeänä. Pikaruoka on ollut keittiön tunnussana. Tärkeintä, että sairastuvan lohturuoka on hyvää. (Ja että tehdään sitä mitä kaapista löytyy)

  1. Sairaspäivän tomaattikeitto
  2. Vähän pirteämmän päivän kantarellipyttipannu
  3. Melkein terveen päivän lampaankääpänuggetit

Tomaattikeitto

Sairaspäivän tomaattikeitto

– eineshyllyn tomaatti-vuohenjuustokeitto (Kokkikartano)
– 1/4 pkt pikanuudeleita
– pinjansiemeniä
– raakalakritsijauhetta

Ostan eineksiä melko harvoin, mutta tämä keitto on ihan hyvää. Sellaisenaankin, mutta vähän täyttävämmän pikaruoan saa kun heittää kiehuvan keiton sekaan nyrkillisen pikanuudeleita. Pinnalle pinjansiemeniä ja lakritsijauhetta. Keitto kulhoon ja sitten voikin painua takaisin peiton alle lusikoimaan.

Kantarellit

Vähän pirteämmän päivän kantarellipannu

– kantarelleja
– kesäkurpitsaa
– aurinkokuivattua tomaattia
– pinjansiemeniä
– cheddarnapuja (Jukolan Juuston Herkkunapu) tai perus juustoraastetta

Tykkään kantarelleista eniten käristettynä pannulla, jotta purutuntuma säilyy. Pyttipannu-versiota on tullut syötyä tällä viikolla useamman kerran: paista suikaleiksi riivityt kantarellit pannussa. Siirrä sivuun ja lisää paistumaan kuutioitu kesäkurpitsa.

SienipyttipannuPaahda lopuksi pinjansiemenet joutilaalla pannun kulmalla. Heitä joukkoon lusikallinen aurinkokuivattua tomaattia kuutioina, mausta suolalla ja mustapippurilla, lisää cheddarjämät jääkaapista (tai mitä tahansa juustoa, koska juusto on hyvää). Sekoita kaikki semmoiseksi epäkuvaukselliseksi komboksi. Sitten taas ruokakulhon kanssa syömään viltin alle, pakoon pahaa maailmaa.

Lampaankaapa nugetit

Melkein terveen päivän lampaankääpänuggetit

– lampaankääpää
– kananmuna
– vehnäjauhoja
– ruisrouhetta
– sitruuna

Nämä on ihan helppoja, mutta aikaa näpertelyyn menee sen verran pidempään että piti olla melkein terve päivä jotta jaksoin nähdä kaiken vaivan.
Pilko lampaankääpä nugettipaloiksi, myös varsiosa kelpaa tarkoitukseen. Jos sienessä on paljon madonreikiä, askartelua saa tehdä vielä pidempään, mutta silloinkin isokokoisesta sienestä jää yleensä riittävästi syötävää yhdelle.

Lampaankaapa

Tällä kertaa olin löytänyt metsästä niin puhtaan, madottoman lampaankäävän, että en meinannut uskoa että se on aito. Typäskääpä on hyvin samannäköinen kuin tämä yksilö, ja varmistuin aitoudesta vasta kun paistoin pienen koepalan pannussa: lampaankääpä muuttuu kummennettaessa keltaiseksi. Jes, aitoa oli.

Kääntele palat jauholautasella, sitten kananmunassa ja lopuksi ruisrouheessa. Korppujauhokin käy, mutta tykkään ruisrouheesta jossa on enempi pureksittavaa ja se on myös luomusti pelkkää ruista – toisin kuin kaupan korppujauho jossa on aika paljon turhia lisäaineita ja on muutenkin semmoista pikkuhitua.
Ruskista nuggetit pannussa, mausta suolalla ja sitruunan mehulla.

Banaaniletut

Olen aika horjumaton lihansyöjä, mutta tällä viikolla on nyt uponnut näköjään pelkkää vegeruokaa. Proteiinia olen onneksi saanut aamupalalla, kun olen jaksanut useamman kerran paistaa banaanilettuja (siis niitä parin vuoden takaisia muotijuttuja, joissa on vain 1 banaani ja 2 kananmunaa sekaisin, kuvassa yllä)

Ensi viikoksi voisin kyllä jo parantua. Olen yskinyt niin tomerasti maanantaista lähtien, että naapurit ovat luultavasti ihan samaa mieltä.

Kukkia lautasella

Kukkalautanen

Laitoin tänään Instagramiin kuvan vaahterankukista. Ja sain yllättävän kommentin Annalta: niitäkin voi syödä! Piti tietenkin testata, heti.

Iltapalan päälle päätyi vaahteran, metsäorvokin ja lemmikin kukkia. Ehkä ne antavat enempi visuaalista iloa kuin kovin vahvoja makuja ruokaan, mutta en valita. Luomua raakaruokaa suoraan metsän reunasta lautaselle.

Syotavat kukat

Lisää hyviä vinkkejä kokeiltavaksi? Kuusenkerkkiä en ole ehtinyt vielä kerätä, vaikka niitä riittää Torpan pihamaallakin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Metsäterapiaa

Kuusijaatelo

Lähdin käymään Helsingissä työmatkalla. Kokonaista puolitoista vuorokautta etäällä metsästä!

Ja kun Helsingin keskustasta metsän tunnelma on aika kaukana, ostin iltapalaksi kaupasta Suomen Jäätelön kuusenhavujäätelöä (suomenkarjan maitoa, Kuusijärven kuusenneulasia, ei lisäaineita tai esansseja). Lohdutti vähän.

Suomen Jaatelo

Olen viime päivinä lueskellut juttuja myös metsäterapiasta – Japanissa sitä voidaan määrätä jopa lääkärin lähetteellä lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Palaan tähän toisella kertaa paremmin, nyt meen nauttimaan urbaanista illasta kaupunkihotellissa ja menen kylpyyn. Ei mikään ole saunan voittanutta, mutta hotellireissuilla kylpyamme on kyllä ihan kiva, ylellinen ja turhamainen korvike! (Ja lämmin, se on ehkä se paras juttu)

Koivua ja voikukkaa lautasella

Villiyrtit ruoanlaitto

Vuohenputki on jo tuttu juttu villiyrtti-keittiössäni. Tänään toin keittiöön tuoreimpia mahdollisia satokausijuttuja: koivun vastasyntyneitä lehtiä ja parin päivän ikäistä voikukkaa.

 

Koivu ruoanlaitossa

Kokeilkaa jos haluatte, ja/tai jalostakaa paremmaksi!

Koivu: nuo pikkuruiset lehtiversot ovat hyvin mietoja, mutta hetkittäin suuhun tulvahtaa lempeästi sauna, saunavasta ja juhannus. Tykkäsin.
– Itse tehtyjen tikkuperunoiden mausteena lisäksi perushommat eli oliiviöljyä, mustapippuria ja vähän suolaa.

Villiyrtti voikukka

Voikukka: Torpan oman omenahillon kanssa kiva kombo makeaa ja vähän karvasta. Ja molemmat saa samasta puutarhasta. Tähän testiin ne päätyivät perinteisen sinihomejuusto-pekoni-herkkusienen päälle.

Maku herkkusienitornissa vaihteli kerroksittain makeasta karvaaseen ja suolaisesta taas makeaan -> tykkäsin!
– Aromi on jossakin pinaatin ja rucolan välimaastossa, jälkimaku voimakkaampi.
– Ryöppäsin pienet, suorareunaiset (miedompia kuin sahalaitaiset) voikukan lehdet ensin 10 sekunnin ajan kiehuvassa vedessä

Villiyrtit, täällä taas

Vuohenputki

Oon odottanut jo pitkään että tämä kausi alkaa. Että pääsen keräämään ruokani suoraan pihasta ja metsästä. Nyt se on vihdoin täällä!

Alkuviikosta piha alkoi yhtäkkiä elää. Kuivat lehdet vaan rapisivat, kun sinivuokot alkoivat puskea esille ja seuraavana päivänä kukat olivat jo auki. Yhden päivän aikana myös ruoho alkoi vihertää eteläseinustalla. Ja tiesin jo odottaa: samaan aikaan nousivat esiin ensimmäiset lilliputti-kokoiset vuohenputken versot.

Villiyrtti

Nyt niitä voi jo kerätä keittiöön, ja olen kulhoni kanssa jo menossa. Nokkonen ei ole ihan vielä ehtinyt täällä kasvuun, mutta sen vuoro lienee jo muutaman päivän päästä.

Oman lempparini eli vuohenputkipiiraan leipomisesta intoilin jo vuosi sitten, lukekaapa tästä lisää!

Kevätväsymystä ja vitamiineja

Arabia teemuki

Ollapa joka aamu tällainen kaunis kevätaurinko ja terveellinen, kiireetön aamiainen katettuna Torpan sohvan ääreen! Joo-o, se idylli on toteutunut tänä keväänä tasan yhden kerran, jolloin otin myös kuvat hienosta tilanteesta muistoksi.

 

Neilikka kaksivarinen

Viime aikoina syöminen, nukkuminen ja vitamiinien tankkaus ovat jääneet vähiin. Kevätväsymys on yksi tekijä, mutta sitten on kaikki muut talven ja kevään sattumukset, jotka verottavat jaksamista (jaksamista myös siinä, miten viitsii ja ehtii pitää itsestään huolta).

Mutta onneksi on keksitty purkkivitamiineja, ja piristäviä värejäkin saa vaikka tällaisista kauniista kukista. Niillä – ja suklaalla – pärjää siihen asti, kunnes on taas vähän paremmin aikaa huolehtia omasta hyvinvoinnista. Ja Huttulan munkkirinkilöillä aamiaiseksi, kuten viimeksi tänään…

Ruusumaljakko

Runebergintorttu ja retrosisustus

runebergin-torttu

Eilen suuressa talossa syötiin vielä joulutorttuja, mutta tänään synkattiin satokausikalenteria ja otettiin iltateen seuraksi runebergintortut. Vahva suositus Elosen tortuille – oikein hyvää. Ei maistu liikaa punssille, siitä bonuspiste.

runebergintorttu

Suuri talo on sisustukseltaan jotain sellaista, mitä brittiläinen sisustuslehti kuvailisi hienosti termillä eclectic style. Glorian Koti saattaisi muotoilla että kerroksellinen sisustustyyli.

Kaikki vuosikymmenet on täällä edustettuina 1930-luvulta 1990-luvun alkuun, jonka jälkeen ei tälle sisustuksen c-kasetille ole enää mahtunutkaan enää uusia vuosilukuja.

Vaan eipä haittaa: juuri nyt suurinta huutoa ovat 60-luvun retrokalusteet. Ja kas – makuuhuoneessani sattuu olemaan täydellinen, aito  60-luvun nurkkaus kirjahyllyineen ja nojatuoleineen.

hymytyttopatsas

Kun olen näiden eri vuosikymmenien muoti-ilmiöiden keskellä kasvanut ja elänyt, en ehkä osaa ihan jokaista sisustuksellista yksityiskohtaa arvostaa niin kuin pitäisi.

Kirjahyllynkin haluaisin heivata naapurin ohrapeltoon ja kantaa mieluummin tilalle vaikka 90-luvun valkoisen lastulevykaapin. Se kun on a) valkoinen ja b) kätevämpi säilytyskaluste kuin kiikkerä avohyllystö, jonka kissat jonain yönä saavat luultavasti kumoon.

Mutta ehkä nyt leikin muotihipsteriä ja nautin siitä, että huoneeni on juuri nyt trendikäs ja pop.