Koivua ja voikukkaa lautasella

Villiyrtit ruoanlaitto

Vuohenputki on jo tuttu juttu villiyrtti-keittiössäni. Tänään toin keittiöön tuoreimpia mahdollisia satokausijuttuja: koivun vastasyntyneitä lehtiä ja parin päivän ikäistä voikukkaa.

 

Koivu ruoanlaitossa

Kokeilkaa jos haluatte, ja/tai jalostakaa paremmaksi!

Koivu: nuo pikkuruiset lehtiversot ovat hyvin mietoja, mutta hetkittäin suuhun tulvahtaa lempeästi sauna, saunavasta ja juhannus. Tykkäsin.
– Itse tehtyjen tikkuperunoiden mausteena lisäksi perushommat eli oliiviöljyä, mustapippuria ja vähän suolaa.

Villiyrtti voikukka

Voikukka: Torpan oman omenahillon kanssa kiva kombo makeaa ja vähän karvasta. Ja molemmat saa samasta puutarhasta. Tähän testiin ne päätyivät perinteisen sinihomejuusto-pekoni-herkkusienen päälle.

Maku herkkusienitornissa vaihteli kerroksittain makeasta karvaaseen ja suolaisesta taas makeaan -> tykkäsin!
– Aromi on jossakin pinaatin ja rucolan välimaastossa, jälkimaku voimakkaampi.
– Ryöppäsin pienet, suorareunaiset (miedompia kuin sahalaitaiset) voikukan lehdet ensin 10 sekunnin ajan kiehuvassa vedessä

Kevätväsymystä ja vitamiineja

Arabia teemuki

Ollapa joka aamu tällainen kaunis kevätaurinko ja terveellinen, kiireetön aamiainen katettuna Torpan sohvan ääreen! Joo-o, se idylli on toteutunut tänä keväänä tasan yhden kerran, jolloin otin myös kuvat hienosta tilanteesta muistoksi.

 

Neilikka kaksivarinen

Viime aikoina syöminen, nukkuminen ja vitamiinien tankkaus ovat jääneet vähiin. Kevätväsymys on yksi tekijä, mutta sitten on kaikki muut talven ja kevään sattumukset, jotka verottavat jaksamista (jaksamista myös siinä, miten viitsii ja ehtii pitää itsestään huolta).

Mutta onneksi on keksitty purkkivitamiineja, ja piristäviä värejäkin saa vaikka tällaisista kauniista kukista. Niillä – ja suklaalla – pärjää siihen asti, kunnes on taas vähän paremmin aikaa huolehtia omasta hyvinvoinnista. Ja Huttulan munkkirinkilöillä aamiaiseksi, kuten viimeksi tänään…

Ruusumaljakko

Pakastimen tyhjentäminen

_B1B5725 2

Päätin jo kevättalvella tyhjentää ja sulattaa kaupunkikodin pakastimen. Jään paksuudesta päätellen ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Mutta sitten tulikin kaikenlaista estettä: Testaanpa voiko pekonia pakastaa. Ai sitruunan voi laittaa pakkaseen ja käyttää myöhemmin. Onpa tämä jäätelön itsetekeminen kivaa.

Pakastin ei tyhjentynyt, päin vastoin. Sinne alkoi ilmestyä erilaisia pikku purnukoita ja pusseja, kokeilueriä vähän kaikenlaista.

_B1B5727 2

Kun oli kaksi viikkoa aikaa ennen kesämuuttoa Torppaan, otin projektista niskaotteen. Tein inventaarion, laadin lukujärjestyksen ja yhdistelin ruoka-aineita erilaisiksi jämäaterioiksi.

Ja voilà! Kaksi yötä muuttopäivään, ja pakastin on sulatuksessa. Kun ei sitä lukujärjestystä voinut tietenkään tehdä niin, että olisin jäänyt vähän enemmän aikavaraa sulattamisen kanssa.

_B1B5732 2

Tänään illalla sainkin huhkia kyökissä: sitruuna-katkarapu-kanttarellipastaa, ruusumuffineita, vuohenjuusto-mansikka-pestopiiraita, marjasmoothieta aamuksi. Toivottavasti syksyllä voin tuoda samaan pakastimeen taas purkkitolkulla mustikkaa ja vadelmaa Torpalta. Ja ehkä niitä vuohenputkia, nokkosia ja mitäkaikkea.

Kanttarellit aion kuitenkin syödä tuoreena, ovat huomattavasti parempia niin.

 

Vuohenputki lautasella

_B1B0215web

Villiyrtit. Koska olen kitchen goddess -osastolla vielä jossain varovaisella alkeiskurssitasolla, ei ole oikeastaan ihme että villivihannekset olivat myös ihan uusi juttu keittiössäni. Onneksi on tuttuja, joilta saa hyviä vinkkejä – kuten Sopivan ihana -blogi, jonka kautta sain herätyksen testata ehkä maailman helpointa villivihannesta: vuohenputkea.

Maku muistuttaa mietoa persiljaa, ja juuri sen verran mietoa että nirsommallekin luulisi kelpaavan salaatissa, leivän päällä tai piirakassa. Vuohenputkessa on internetsin tietolähteiden mukaan rutkasti c-vitamiinia, rautaa ja magnesiumia. Ja jos miettii että mahtaako kasvi sekoittua kerätessä koiranputkeen niin eipä hätää, kun sitäkin voi syödä vaikka ei kaiketi ihan yhtä hyvää olekaan.

_B1B0249web

Torpan tiluksilla vuohenputkea kasvaa ihan joka paikassa, joten pikkuisten kevätlehtien kerääminen on lapsellisen helppoa. Ja jos haluaa käyttää termiä satokausituote, vuohenputki on todella sitä eikä mikään kallis eteläeurooppalainen tuontiviherrys.

_B1B0232web

Ekat kerrat pitävät mielen nuorekkaana, kuulemma. Viime kesän lopulla yksi sellainen ruokapuolen juttu olivat kanttarellit, nyt vuohenputki. Korvasienien etsimistä tällä viikolla yritin mutta en vielä osannut. Ehkä se korvasieni-eka-kerta osuu kohdalle sitten ensi keväänä, jos en nyt ehdi tai osaa. Niin ja vuohenputkipesto, se kuulostaa sen verran hauskalta että voisin ehkä kokeilla seuraavaksi… Piiras menee ainakin jatkoon.

_B1B0255web

Niin ja se ohje: piiraspohja voi olla mikävaan suolainen piirakkapohja. Olin tällä kertaa laiska ja ostin kaupasta valmiin pohjan, kun oli nälkä ja väsymys ja halu saada jotain pikaruokaa nopeasti valmiiksi. Täytteenä tässä on 1 prk ruokakermaa, 2 luomumunaa, suolaa, mustapippuria, vuohenputkea, vuohenjuustoa, tomaattia, pinjansiemeniä, emmentalraastetta. That’s it.

Uusi vanha ruokapöytä

_B1B0354

Rustiikki ruokapöytä. Halusin sellaisen kaupunkikotiini, kun muutin uuteen asuntoon syksyllä 2012. Kului vuosi, kunnes sain sellaisen. Ainutlaatuisen ja uniikin.

Pöydän pinta on koottu vanhoista lapsuuskotini laiturilankuista. Ne olivat jo kirjaimellisesti lentämässä juhannuskokkoon, kun sain ajatuksen ja säästin parhaiten säilyneet lankut pöytää varten. Enää tarvittiin jalat – ja joku joka osaisi tehdä pöydän.

_B1B9504

Muutama kuukausi myöhemmin ystäväni matkasi bussilla Helsinkiin, toi kainalossaan sorvatut pöydänjalat ja sokkelin pöytää varten. Oli tupaantuliaispäiväni, ja kolme tuntia ennen juhlia pöytä oli valmis. Sehän olisi turhaa tehdä asiat ajoissa.

Mitä siitä, vaikka juomalasin paikkaa saa varovaisesti hakea jonkun tovin: pöytä kun on niin epätasainen, että astioiden kattaminen vaatii keskittymistä. Mutta on se silti ihana!

_B1B9488

Ja kun asiat voi tehdä hankalasti ja hitaasti, niin tämäkin pöytä sai odottaa keskeneräisenä vielä 2,5 vuotta. Tällä viikolla asiat vihdoin loksahtivat paikoilleen, kun sain ostettua puuvahaa ja päätin viimein maalata (pintakäsitellä) jalat kuluneen harmaaksi.

Ainoa vaan, että ostamani Osmo Color Poppeli-puuvaha oli ihan väärän väristä. Seuraavana päivänä marssin samaan rautakauppaan (ihan huippua että Forumissakin on nykyään rautakauppa, siellä ehtii käydä ohikulkumatkalla keskustassa) ja ostin pienemmän purkin väriä Antiikkitammi. Niistä lusikoin kertakäyttölusikalla raejuustopurkkiin sopivan ruskeanharmaan sävyn (joskus kuulin termin armaninruskea, se on aika osuva), sekoitin keittiöstä löytyneellä sushisyömäpuikolla tasaiseksi ja hankasin värin pöydänjalkoihin vanhalla nilkkasukalla.

_B1B9525

Sukkaan päädyin siksi, että vaahtomuovisiveltimellä väriä tuli liikaa ja liian peittävästi, ja kaipasin sellaista ihan ohutta ja kuultavaa väriä. Sukan alla oli kertakäyttöinen hiusväripurkin mukana tullut muovikäsine, jotta en saanut tuossa touhussa jotain kemikaalimyrkytystä käsiini :)

Varin muutos

Ja kun vielä voi vähän säätää, niin sävy näytti edelleen liian tasaiselta. Liian uudelta. Siispä pala (150, vähän liian karheaa mutta kun muutakaan ei nyt kaapista löytynyt) hiomapaperia ja pikainen jalkojen hiominen sillä.

Luulen, että pöytä on vihdoin valmis. Aika pitkään sitä tehtiinkin. :)

_B1B0347

Vuoden 2015 lempiruoka

Spagetti1

Niin se sitten meni, vuosi 2015. On ollut aikamoista vuoristorataa monessa asiassa, mutta paljon on joukossa myös hyvää. Kuten se, että olen taas löytänyt iloa askartelusta ja ruoanlaitosta.

Yksi iso mullistus keittiössäni olivat kanttarellit, joita sattumalta opin etsimään itse metsästä ja päätin alkaa niistä tykkäämään sitten saman tien. Odotan jo ensi kesää ja toivon hyvää kanttarellisatoa.

Mutta tässä luultavasti tämän vuoden suurin lempparini, Hanna Gullichsenin kuuluisa sitruunapasta.

Spagetti2

Miksi? Koska se on lupausten mukaisesti helppo, nopea ja aineksiltaan selkeä, ja lisäksi maistuukin tosi hyvältä. Minun sitruunapastani sisältää aika usein katkarapuja ja pinjansiemeniä, tässä annoksessa mukana on myös pinaattia koska sitä sattui olemaan jääkaapissa.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Ensi vuodelle 2016 siis toivon paljon hyvää ruokaa ja vielä parempaa mieltä, itselle ja kaikille muillekin!

Talonrakennuspuuhissa

_B1B9767

En edes muista, milloin olen viimeksi tehnyt piparkakkutaloa. Veikkaan jotain 10 vuoden aikaa taaksepäin. Nyt kuitenkin sain päähänpiston, että tekisin sellaisen ystävälle lahjaksi. Tietysti vielä niin, että teen itse arkkitehtina piirustukset.

Yllätyksekseni rakentaminen meni ihan hyvin, ja myös ensimmäistä kertaa koskaan testaamani pikeeri toimi saumauksessa erinomaisesti.

Tässä on valmistumassa talon prototyyppi, joka menee lahjaksi toiselle ystävälle. Se lopullinen talopaketti on toivon mukaan vähän yksityiskohtaisemmin koristeltu, ja ikkunat piirretty suoraan eikä vinksin vonksin).

Nyt kun tiedän, miten pikeeri käyttäytyy, osaan tehdä sitäkin erilaisilla vahvuuksilla ja koristeluihin käytän vähän ohuempaa tahnaa kuin prototyypissä. (Hyvä ohje löytyy esimerkiksi Mansikkamäki-blogista)

_B1B9775

Tämäkin oli lopulta oikeastaan aika hieno, kun kaikki karkkikoristeet olivat paikallaan ja tomusokerilumi peitti pihamaan. Ja mikäpä lahja ei olisi astetta fiinimpi (kuin ehkä) onkaan, silloin kun se on kääritty sellofaaniin…