Omavaraisuudesta ja yhteiskunnan eläteistä

Aamulehti

Aamulehdessä on juttu 45-vuotiaasta Ramista, joka asuu lähes omavaraistaloudessa pientilalla. Juttu löytyy täältä, kannattaa lukea. Kiinnostavaa on lukea myös tämän(kin) jutun kommenttiosiota. Jutun herättämät mielipiteet ovat monenkirjavia ja vähän yllättäviäkin. Mutta riippunee poliittisesta arvolinjasta ja omasta elämänkatsomuksesta, mitkä kommentit kutakin hämmästyttävät…

”Entä sitten kun Rami sairastuu – tuleeko hänestä sitten verovaroin ylläpidettävä?”

”Jännä, miten lasketaan omavaraiseksi, vaikka pakastaa elintarvikkeita”

”Noita yhteiskunnan elättejä tuntuu ilmaantuvan yhä lisää”

”–tuossakin yksi ihminen on käyttänyt monen muun edestä tienattuja, perittyjä tai mitä lie varoja VAIN oman itsensä hyväksi”

Katsotaas… Tulkitsen asiaa ja kommentteja nyt vain sen perusteella, mitä toimittaja lehtiartikkelissa kertoo: Otsikko on aika kärjistävä. Rami on jutun mukaan ollut yrittäjä yli 20 vuotta. Hän on siis maksanut yhteiskunnalle veroja vuosittain paljon enemmän kuin palkansaajat keskimäärin. Nykyisin mies tekee ilmeisesti freelancerina/yrittäjänä töitä keikkaluonteisesti sen verran, että saa omat elinkulunsa katettua. Niin kuin kaiketi melko moni suomalainen tekee. Hän maksaa niistä luultavasti veroja, ja jos sairastuu niin saa ihan samalla tavalla kuntansa terveyspalvelut käyttöönsä kuin kaikki juttua kommentoineet henkilöt.

Mies on paiskinut kovasti töitä päästäkseen nykyiseen elämäntilanteeseen, ja paiskii nyt edelleen töitä ylläpitääkseen tilanteen sellaisena kuin se nyt on.

Ihan en ymmärrä, missä kohtaa juuri hän on yhteiskunnan elätti tai itsekäs paska.

Ehkä tähän pätee sama viisaus kuin kaikkeen muuhunkin: suomalainen on kateellinen aina, jos toisella on hyvä olla. Mieluummin maksaa itse 50 euroa siitä, ettei naapuri vaan saa satasta.

Olen ollut huomaavinani (tai sitten olen luulotautinen), että oma elämänvalintani elää puoliksi maalla ja kohta ehkä kokonaan, herättää toisinaan samankaltaista närästystä tuttavapiirini laitamilla.

Mutta onhan se: maaseudulla asuminen, nelostien kuluttaminen, maaseutupitäjän palvelujen käyttäminen ja pienen pitäjän asuttaminen itsekkyyttä ja maapallon pilaamista pahimmillaan. Myös se, että työllistän itseni yrittäjänä, teen mitä ja mistä tykkään, lyhennän lainaa talosta joka sijaitsee itse omistamallani maalla, maksan ihan rehdisti verovaroja valtiolle enkä edes käy terveyskeskuksessa kuin ehkä kerran kahdessa vuodessa koska käytän nopeutensa vuoksi yleensä yksityistä puolta. Aika epäilyttävää.

Pieniä omavaraisuuden merkkejä on jo ilmassa, niistä omista pakasteista omiin polttopuihin. Kuinka pitkälle tällainen lista on kirpputorihenkistä kotitarvepuuhastelua, ja missä vaiheessa touhu muuttuu vakavasti otettavaksi yhteiskunnan elätti -meiningiksi?

On aika monta muutakin asiaa, joissa voisin jo nyt olla omavarainen, jos haluaisin ja olisin viitseliäs. Ihan siinä samalla, kun elän kuin ”normaalit ihmiset”, töitä tehden ja veroja maksaen.

Voisin varmaan vaikka tuottaa itse seinäpaneelit tuvan seinään, jos jaksaisin opetella käyttämään pellon laidassa seisovaa ikuvanhaa sahalaitosta. Varmaankin voisin myös kasvattaa pellolla jotain viljaa ja puida ne itse, kun puimakonekin tuolta ladosta löytyy – kyllä se toimi ainakin 25 vuotta sitten. Voisin tietysti myös alkaa harrastaa riistanmetsästystä. Epäilyttävää ja vähintääkin outoa? Omavaraistalous, kyllä siinä jotain yhteiskunnan vastaista on oltava. Tai ainakin äärimmäisen itsekästä.

Kivaa jos kommentoit!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s