Yhden roska on toisen aarre

sinkkiampari

Vanha viisaus pätee ihan aina, ja kaikkea voi tarvita vielä joskus. Onneksi metalliromun keräilyni on vähän venynyt, yhdestä kesästä toiseen ja kolmanteen – ja käytännössä kaikki rauta ja muu romu lojuu edelleen Torpan nurkissa odottamassa parempia kierrätysaikoja.

Nämä kaikki pelastin syksyllä romukasasta: kaksi puhki ruostunutta metallisankoa ja pyöreän minkälie-astian, josta samaten puuttuu pohja. Miten en aiemmin ajatellutkaan, että ne ovat Ehdottoman Välttämättömiä ja Äärimmäisen Tarpeellisia pihakukkien ja talviasetelmien tekoon? Onpa hyvä että melkein kompastuin yhteen sankoon ja sain idean hyötykäytöstä.

Pihan sisustus onkin yksi osa-alue, johon en ole aiempina vuosina kovin paljon ehtinyt kiinnittää huomiota. Nyt siihen alkaa olla monta ideaa ja ajatusta.

Ehkä aikaa on riittävästi kulunut niistä vuosista, jolloin tottui siihen että pihalla ei voinut olla mitään ylimääräistä, jotta isän ja traktorin kulkureitit eivät häiriinny. Koska traktorillahan, luonnollisesti, voi milloin tahansa tulla tarve päästä mihin tahansa.

2 thoughts on “Yhden roska on toisen aarre

  1. Tai sitten mahdollisessa luovuudenpuuskassasi rakennat kaikesta romusta ja muusta turhasta kollaasitaideteoksen.:)
    Hauskaa Joulua, Torpan Tyttö!
    t. PB

    1. Tuohon en kyllä usko :) En ole kovin suuri ite-taiteen ystävä, tosin ne vanhat autonromut joilla ei vielä ikänsä puolesta ole mitään muuta kuin metallin arvo, olisi tietysti kätevä integroida taiteeksi…
      Hyvää joulua myös sinulle! Kiva että ole seurannut blogiani jo pitkään :)

Kivaa jos kommentoit!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s