Kun kissat muuttivat taloon

mustavalkoinen-kissa

Pojat ovat asuneet luonani nyt kolme viikkoa. En ole moneen vuoteen ollut kissanomistaja (lue: palvelija) enkä varsinkaan alle 1-vuotiaille viikareille. En siis muistanut, millaista leikki-ikäisten kanssa on.

Heräilen nykyisin useamman kerran yössä. Yleensä kerran siihen että jotain isoa ja painavaa tippuu lattialle, kerran-pari siihen että Luther tulee kertomaan jotain tärkeää asiaa ja kiipeää samalla yöpöydälle kaatamaan vesilasin. Kertaalleen siihen että Pojat aloittavat yörallin, ja isokokoisina kissoina ne saavat juoksemalla ainakin puoli taloa jytisemään.

Processed with MOLDIV

Mutta kun ne on niin suloisia, ei siitä heräilystä voi olla edes kiukkuinen. Saman muistan neiti Varpun kanssa asuessa Helsingissä: vaikka kuinka Varpu tuli tassuillaan tökkimään naamaa kesken yön, ei siitä edes saattanut harmistua. Ei kissoille voi.

Parasta yöherätyksien jälkeen on aina se, että kun minulla soi lopulta herätyskello, molemmat kissat makaavat selällänsä pitkin pituuttaan*) vällyjen seassa ja tuhisevat täydessä unessa. Senkin suloiset kissat.

*) Auki levitettynä näiden kissojen pituutta en ole vielä tarkistusmitannut, mutta veikkaan että se on jotakuinkin 70cm ilman häntää.

4 thoughts on “Kun kissat muuttivat taloon

    1. No niinpä… Mutta kyllä minullakin oli ihan vakaa aikomus ottaa kissa tietyillä kriteereillä: ehdottomasti aikuinen kissa, iäkkäänpuoleinen, pienikokoinen ja vain YKSI. Ja mitä tapahtui eläinsuojeluyhdistyksen talolla? Palasin kotiin kahden nuoren järkäleen kanssa. Ei mennyt ihan niin kuin Torpan väestöstrategiaan oli kirjattu… :D

  1. Meillekin otettiin kaksi poikapentua kerralla, Victor ja Hugo. Tuntui hyvältä idealta silloin. Vaikeaa etukäteen kuvitella, millaista se oikeasti on, nehän löivät kaiken leikiksi, mutta eipä siinä itsekään pystynyt olemaan vakava.

    1. Voi miten somat nimet heilläkin :) Joo, näiden kanssa tulee mieleen se yksi pandanpoikasista eläintarhassa tehty video, joss siivooja yrittää epätoivoisesti siivota pandojen tarhaa mutta koko ajan on vähintään yksi pentu jossain ihan väärässä paikassa. Ja onhan nämä muutenkin vähän kuin pikkupandoja, melkein yhtä isoja :D
      Jos saan Martinin pois eteisestä ulko-ovelta, Luther juoksee sinne vuorostaan ja minä meinaan aina myöhästyä menoistani kun lähtiessa täytyy jahdata kahta kissaa ja kantaa niitä vuoronperään olohuoneeseen.

Kivaa jos kommentoit!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s