Neljä korvaa ikkunassa

Nappijatouho

Kun tulin työpalaverista kotiin, keittiön ikkunasta näkyi neljä korvaa. Kurkotin vähän varpailleni, ja samalla korvatkin kohosivat. Siinä me tuijoteltiin toisiamme, minä ja mun uudet kissakaverit.

_B1B3349

Rescuekissat Nappi ja Touho tulivat kolme viikkoa sitten luokseni kotikokeiluun. Sille tielle jäävät – en kai minä nyt tuollaisia karvakäpäliä enää anna pois.

Twofacedcat

Näiden viikkojen aikana on sairastettu yskää, lievää silmätulehdusta, kasvatettu (kissojen) suolistossa matoja, kilpailtu siitä kuka syö vähiten matolääkettä ja käyty eläinlääkärissä. Ja silti on joka päivä yhtä ihanaa, että nuo neljä korvaa, kaksi häntää ja kahdeksan pehmeää tassua ovat täällä minun kanssa jakamassa uutta kotia. Me ollaan nyt kolmistaan: Touho, Nappi ja Ilona.

Kissani mun

 

_B1B8924

Mustavalkoisten kissanuorukaisten syntymätodistukseen on kirjattu: 6.4.2016 (arvio). Martin ja Luther olisivat juuri viettäneet 1-vuotissynttäreitään suuressa talossa.

_B1B8902

Rakkaat Papin Pojat, Mara ja Luru, Tuittu ja Pilkku, Martti ja Paavo. Toitte taloon paljon elämää ja iloa, päivin ja öin! Tänään teitä on ollut vähän ikävä.

_B1B8871

Martin ja Luther
huhtikuu 2016 – helmikuu 2017
Nukkukaa hyvin ja katsokaa suloisia unia.
Tassut toistenne kaulalla. Niin kuin aina ennenkin.

_B1B8848

Kun kissat muuttivat taloon

mustavalkoinen-kissa

Pojat ovat asuneet luonani nyt kolme viikkoa. En ole moneen vuoteen ollut kissanomistaja (lue: palvelija) enkä varsinkaan alle 1-vuotiaille viikareille. En siis muistanut, millaista leikki-ikäisten kanssa on.

Heräilen nykyisin useamman kerran yössä. Yleensä kerran siihen että jotain isoa ja painavaa tippuu lattialle, kerran-pari siihen että Luther tulee kertomaan jotain tärkeää asiaa ja kiipeää samalla yöpöydälle kaatamaan vesilasin. Kertaalleen siihen että Pojat aloittavat yörallin, ja isokokoisina kissoina ne saavat juoksemalla ainakin puoli taloa jytisemään.

Processed with MOLDIV

Mutta kun ne on niin suloisia, ei siitä heräilystä voi olla edes kiukkuinen. Saman muistan neiti Varpun kanssa asuessa Helsingissä: vaikka kuinka Varpu tuli tassuillaan tökkimään naamaa kesken yön, ei siitä edes saattanut harmistua. Ei kissoille voi.

Parasta yöherätyksien jälkeen on aina se, että kun minulla soi lopulta herätyskello, molemmat kissat makaavat selällänsä pitkin pituuttaan*) vällyjen seassa ja tuhisevat täydessä unessa. Senkin suloiset kissat.

*) Auki levitettynä näiden kissojen pituutta en ole vielä tarkistusmitannut, mutta veikkaan että se on jotakuinkin 70cm ilman häntää.

Talvi järven rannalla

kaislikko

Luulen nyt, että vietän tämän talven järven rannalla. Nyt kun muotoilen asian noin, se kuulostaa aika kivalta. Vähän kuin Luumujen poukama.

Vietän talven myös tukkirekkalinjan varrella. Sekin kuulostaa melkein kivalta, jos ajattelee että se on vähän kuin asuisi vanhalla rautatieasemalla, jossa ohi kiitävien junien kolinaan ajan myötä tottuu. (Paitsi täällä noihin tukkirekkoihin ei totu, ne ajavat liian lujaa ja liian läheltä, ja viis veisaavat 60 km/h nopeusrajoituksesta)

syyshortensia

Torppa on onneksi lähellä. Käyn siellä alituiseen, mutta pääsääntöisesti kissat ja minä majoitumme täällä toisessa, suuressa talossa. Järven rannalla. Täällä on erilainen puutarha, paljon erilaista valokuvattavaa, ja kissoille tilaa temmeltää monessa kerroksessa.

Ja ai että minä rakastan talvea ja valokuvaamista, etenkin tässä lausekontekstissa niistä yhdessä. Kuurainen maisema ja talven kylmä valo – niissä on jotain eteerisen kaunista.

Kissa löytöeläintalosta?

kissat1

Viuhti ja Tankki. Jotenkin olisin voinut veikata, että tämän kaksikon nimet olisi olleet toisinpäin… 9-vuotias Viuhti on melkoisen komea ja isokokoinen kolli, kun taas Tankki on tuollainen hurmaava pikku rääpäle, ainakin toistaiseksi.

kissat2

Nala opettelee selfiehommia, Nuutti tykkää kiipeillä niskassa. Molemmat tykkäävät kovasti myös olla sylissä. Heistä kasvaa luultavasti kunnon halinalleja.

Nämä ja liiankin monta muuta suloista kissaa sain tavata Pertunmaalla, Hartolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen löytöeläintalossa. Vietin kissojen kanssa aikaa  pari tuntia, ja sinä aikana talolle saapui kai neljä uutta asukasta. Illalla oli tulossa lisää. Sesonkiaika.

Niin sitä haluaisi ajatella, että nykypäivänä ihmiset ovat valveutuneita ja pitäisivät lemmikeistään hyvää huolta. Nähtävästi näin ei ole, sillä kissanpentuja syntyy enemmän kuin kanttarelleja syksyllä, ja niiden (sekä emon) kohtalo jää herran haltuun.

Mutta hei, rakkaat lähimmäiset: kissat eivät varmastikaan lopu tästä maailmasta kesken. Joten leikkauttakaa oma kissanne ja pitäkää niistä hyvä huoli – kissataloon turvaan ja lämpimään päätyneet pennut ovat onnekkaita, kaikki kissat eivät sitä ole.