Muurahaiset ja niiden karkotus

Muurahaiskarkote luomu

Annan muurahaisten valita itse. Ne saavat jatkaa elämäänsä hyvillä mielin omassa jengissä, kunhan päättävät elää jossain muualla kuin minun kodissani.

Touho ja Nappi ovat samaa mieltä. Kissat tuntuvat vähän arkailevan muurahaisia, käyvät välillä varovasti nuuskimassa ja siirtyvät varmuuden vuoksi johonkin korkeammalle turvaan.

_B1B3323

Kaupunkiasunnossa on siis meneillään asemasota, sellainen vielä melko lempeä ja rauhaan pyrkivä.

Keinot alkavat vaan olla vähissä, tuntuu että olen kokeillut kaikkea.

  • Ruokasoodaa
  • Etikkaa
  • Suolaa
  • Kanelia
  • Pippuria
  • Kahvia
  • Siivousta
  • Vettä
  • Tolua (ei toimi ollenkaan, ei kannata edes testata)

Olen myös kantanut muurahaisia lasipurkissa ulos, jotta ne voisivat ymmärtää yskän ja etsiä uuden kodin. Vaikka naapurista.

_B1B3343

Mutta kuusijalkaiset pikkutyypit eivät minusta piittaa, sen enempää kuin kissoistakaan. Tämä yksi tomera ei edes pysähtynyt haistelemaan sille asettamaani sokerihoukutus-ansaa, sillä sen tehtävä näkyy olevan (harvojen) kaatuneiden toverien kantaminen turvaan.

Onko uusia hyviä ideoita? Huomenna joudun muuten muurahaisbaarin hakureissulle. Minusta se on viimeinen keino – luomumenetelmät ja maastakarkotus olisivat minusta huomattavasti mukavampia tapoja.

Pörröiset eläinystävät

Bumblebee mug

Kuinka moni on jo käärimässä sanomalehteä rullalle, kun näkee kevään ensimmäisen kimalaisen raahustamassa mökin lattialla? Äkkiä sanomalehti takaisin lehtikoriin ja kimalainen turvaan, ulos aurinkoon.

Sen lisäksi että kimalainen on söpö ja pörröinen, sillä on juuri nyt siinä lattialla, jäykistyneitä jalkojaan oikoessaan, tärkeä tehtävä joka vaikuttaa myös meihin ihmiseläimiin.

Kimalaisista vain kuningatar talvehtii (muut yhdyskunnasta ovat siis kuolleet jo syksyllä,  kovan kesäduunin jälkeen). Vain kuningatar voi luoda kesäksi uuden yhdyskunnan, joka pölyttää kasvit metsässä, puutarhassa ja pelloilla. Ja jos lätkäiset kimalaisen keväällä kuoliaaksi, menee sen mukana koko tuleva yhdyskunta – ei siis ihan pikku juttu!

HM Home

Savon Sanomien jutussa (jonka SS oli lainannut Helsingin Sanomilta, mutta en viitsi sitä juttua linkittää tähän koska lukemista rajoittaa maksumuuri) on konkretisoiva esimerkki:

”Peltolan mukaan kimalainen on suomalaisten luonnonmarjojen tärkein pölyttäjä. Hänen mukaansa yhden kuningattaren menetys voi tarkoittaa 10–20 kilon menetystä marjasadossa.”

Savon Sanomien koko juttuun viime keväältä pääset tästä linkistä.

Kimalaismuki

H&M Homen ihastuttava kimalaismuki sykähdytti, ja ostin sen muistuttamaan torpasta, kimalaisista itsestään ja ehkä tärkeimmästä – siitä kuinka isäni harrasti mehiläistarhausta vuosia sitten torpan niityillä. Niiden vuosien jälkeen olen tuntenut suurta sympatiaa ja arvostusta tasapuolisesti mehiläisiä ja kimalaisia kohtaan (ja vähän jopa ampiaisiakin, vaikka niiden pölyttämistehtävä ei olekaan niin merkittävä)

Huraa kimalaiset ja huraa mehiläiset! Tärkeää työtä teette. Ja ootte aika söpöjä ja pörröisiä.

Kevätvillit

Touho vaanii

Kevät villiinnyttää näköjään kaikki muut paitsi minut. Viime yö meni jo niin jännäksi, että meidän kodissa ei paljon nukuttu.

Kun minä tein kirjoitustöitä pitkälle aamuyöhön työpöydän ääressä, olkkarissa pidettiin perinteistä, rauhallista yövahtia ikkunan äärellä. Ja ihan yhtäkkiä pimeässä olohuoneessa yksi kissa putosi tikkailta, toinen muuttui isoksi lamppuharjaksi, pyörittiin pitkin huonetta, vilkuiltiin välillä minuun ja sitten taas painettiin nenät kiinni ikkunaan.

Kissat vahtii

Terassille oli ilmestynyt jokin suuri, musta möykky. Ja siitä lähti omituinen, vähän huhuileva venyvä ääni. Minä en nähnyt mitään, koska oli pimeää. Piti hakea kännykkä ja sen taskulampun valossa alettiin yhdessä tiirailla lasin läpi tunkeilijaa.

Terassin oven takana istui valtavankokoinen, pitkäkarvainen mustankirjava kissa. Olisi vissiin mielellään tullut sisään, se katseli minua odottavasti oven takana ja me katsoimme häntä. Nappi ja Touho olivat edelleen kuin kaksi lamppuharjaa, yrittivät varmaan olla yhtä isoja kuin tulokas.

Touho vahtii

Ei laskettu sisään, joten aikansa odoteltuaan kissa lähti hiipimään kohti seuraavana naapurin terassia. Meillä valvottiin vielä pitkään. Pieni epäilys on, että saatetaan valvoa vielä monena muunakin yönä.

Linnunpönttö, kolme mallia

Linnunpontto talo

Tiluksillani asuu tosi paljon lintuja, eri kokoja ja malleja. Ja heille minulla on ollut tarjolla YKSI linnunpönttö. Voitte arvata että sillä on riittänyt kysyntää, tarjouskaupassa voisi kyseisen asunnon hinta nousta aika kovaksi.

Tänä keväänä sain vihdoin aikaiseksi asentaa pari uutta. Se on jonkin sortin alku, kun tavoitteena on ainakin parikymmentä tai vaikka jokaiselle oma. Jos olisin näppärämpi puukässähommissa, pönttöjä varmaan olisikin jo enemmän.

think outside the box 2

Vanha pönttö on perinteinen malli. Ja kaksikerroksinen, sillä sen katolle tehdään joka vuosi myös miellyttävän ilmastoitu avopesä.

Linnunpontto poimuri

Nyt tarjolla on myös pari modernia asuntoa – miltä kuulostaisi funkkishenkinen poimuripönttö tai merellinen bungalow? Mielenkiinnolla odotan, että uudet asukkaat uskaltautuisivat asettumaan taloksi.

Linnunpontto mokki

Riikalle erityiskiitos upeasta diy-poimurihuvilasta, jonka sain viime kesänä synttärilahjaksi! Ja ihanan Peace & Style -blogin Anskulle suurkiitos bungalowista. Se on nyt Torpan oman vierasmaja-bungalowin seinässä odottamassa asukkaita :)

Kissani mun

 

_B1B8924

Mustavalkoisten kissanuorukaisten syntymätodistukseen on kirjattu: 6.4.2016 (arvio). Martin ja Luther olisivat juuri viettäneet 1-vuotissynttäreitään suuressa talossa.

_B1B8902

Rakkaat Papin Pojat, Mara ja Luru, Tuittu ja Pilkku, Martti ja Paavo. Toitte taloon paljon elämää ja iloa, päivin ja öin! Tänään teitä on ollut vähän ikävä.

_B1B8871

Martin ja Luther
huhtikuu 2016 – helmikuu 2017
Nukkukaa hyvin ja katsokaa suloisia unia.
Tassut toistenne kaulalla. Niin kuin aina ennenkin.

_B1B8848

Kevätaamun meteli

Lintulauta

Varhain aamusella heräsin uudenlaiseen meteliin. Pikkulinnut huutelivat kuorossa ikkunan takana, ja mietin jo ovatko oppineet tilaamaan lisää ruokaa laudalle.

Totesin, että talven kanta-asiakkaat olivat yhtä rauhallisia kuin ennenkin – mutta kesäasukkaat olivat saapuneet. Monikymmenpäinen jengi peipposia ja vihervarpusia hääräsi lintulautojen ympärillä, olivat varmaan juuri tulleet. Ja sen tähden oli kai pakko pitää pikkuisen meteliä itsestään.

Hömötiainen

Tutut tiaiset ja punatulkut eivät minusta enää juurikaan piittaa. Kuvatakin saa, kunhan saavat syödä samalla. Uudet tulokkaat sen sijaan vielä ujostelivat kameraa, mutta tuolla niitä on. Aika paljon.

Ja kohta minä saan hakea vielä yhden 20 kilon säkin siemeniä noille pienille, jotka syövät enemmän kuin päälle päin uskoisi.

Vihervarpunen

Emmaliinan neilikat

emmaliina

Ostin kukkakauppa Emmaliinasta neilikoita kotiin viikko sitten. Ikääntyminen ei näissä kukissa näy, vaikka samaan aikaan ostamani ruusu meni kompostiin jo monta päivää sitten. Neilikat, kolmea eri lajiketta, keimailevat yhä vain kauniina. Neilikat on kivoja.

kissantassu

Luonnollisesti sain heti seuraa, kun aloin tehdä salin puolella jotain jännittävää. Ihminen, kamera, kukkamaljakko, pöytä -> tilanne vaatii välittömästi kahta kissaa! Me tullaan auttamaan. Saako näitä syödä? Syödään silti.

kissan-kynnet

Kukkaintoilua kesti onneksi vain 8 minuuttia, sitten kissat nukahtivat kesken temuamisen pöytäliinalle. Molemmat tietysti yhtä aikaa, vierekkäin, samaan asentoon.

Mutta: testin tuloksena uskallan ostaa leikkokukkia jatkossakin. Kissimirrit eivät onneksi tykänneet kukkien tuoksusta, ja neilikan lehtiäkin piti päästä maistelemaan vasta nyt kun aloin ottaa kuvia. Sitä ennen maljakko oli saanut olla rauhassa kissoilta viikon ajan. Ruukkukukat sen sijaan ovat saaneet kokea kovia aikoja kissojen kanssa…