Olen Helsingistä muuton jälkeen elänyt torpalla nauttien verraten runsaasta sisustuksesta: tuoleja on varmaan 25, sänkyjä kolme ja muuttolaatikoita kymmenittäin.
Olen ollut iloinen siitä, että kuukauden aikana täällä ei ole käynyt yhtään yllätys- tai muutakaan vierasta. Jos kävisi, en ehkä pyytäisi sisään. Täällä näyttää oikeasti kamalalle. Ahtaat polut kulkevat tavaravuoriston laaksoissa huoneesta toiseen.
Onneksi laatikkovuoristo madaltuu pian – sillä muutan ihan kohta taas! Pitäjän kirkonkylässä, siis ihan siellä vilkkaassa ydinkeskustassa jossa on pankkiautomaatti ja lounasravintola ja huoltoasema ja kaikkea, odottaa kohta remontista valmistuva uusi koti. Uusi kaupunkikoti.
Ei kommentteja