Jokaisella meistä on supervoimia. Minulla on ainakin kaksi: olen tosi hyvä kuuntelemaan toisten ihmisten murheita, siitä ehkä lisää tuonnempana.
Ja se toinen supervoimani on yskiminen. Se menee läpi kylkiluista ja talon seinistä.
Ja tuohon jälkimmäiseen liittyy akuutti tv-sarjasuositus!
Aloin sattumalta katsoa Yle Areenasta uutta tv-sarjaa Charité. Jos kiinnostaa historia, epookit, lääkärisarjat tai valokuvaus, tämä voi olla sinun juttusi. Sarjan eka tuotantokausi on edennyt telkkarissa jo loppumetreille, mutta Areenassa on vielä kaikki jaksot nähtävissä. Seuraavat tuotantokaudet sijoittuvat sitten kuulemma muihin aikakausiin samassa sairaalassa.
Liikutuin kyyneliin kun sarjassa pohditaan, mahtaako kameralla olla minkäänlaista tulevaisuutta vai onko se vain muotioikku joka menee pian ohi. (Noh, liikutun aika helposti)
Liikutuin myös useamman kerran, kun Charité-sairaalan lääkärit ja tutkijat etsivät 1800-luvun loppupuolen Berliinissä parannuskeinoa tuberkuloosiin. Aihe, joka koskettaa perhesyistä. Se katala tauti kun on osunut kahden vanhempani kohdalle yhteensä kolme kertaa.
Ja se supervoimani yskä. Isäni pelkäsi aina, että minäkin sairastun tuberkuloosiin, kun olen tarvittaessa aika kova tyttö yskimään. Kieltämättä metelöintini kuulostaa ihan samalta kuin tuossa telkkarisarjassa. Tiettävästi olen yskinyt ainakin pari kylkiluutani rikki, toissa viikolla viimeksi. Tältä erää yskä on taas ohitse, mutta jokunen kylkilihasvamma on vielä sen jäljiltä paranneltavana.
Mitäs supervoimia teillä muilla on? 🙂
Kuvat: Yle Kuvapalvelu
Charité / Yle Teema ke-to klo 20
8 Kommentit
Ei kuvvoominen hävvii, mutta kännykamerat viennä ammattikuvvoojilta leivän. Miekkii muistan ajan, ku isäukko kiertell kuvvoomas kaiken näkösis kissanristiäisis. Parraat kuvviin tillaus miärät oll tuhat kuvvoo keikka, ei semmossii miärrii kukkaa yksityinen ennee tilloo? Muuten outko osallistunna ”Minun maisema”valokuvvauskilippailluun?
Voipiko nyt supervoimiks lukkee johattelemisentaitoo. Se kylläkkii on aika vuarallinen laji, eikä ole tullut käytettyy paljjoo nuorruuven jäläkkeen :D)). Tuo juonti juuresa selevänäkemisee, mut se on se, hys hys juttu :).
Mä en oikeastaan usko, että kännykkäkamerat olisi kovin paha uhka valokuvaajan ammatin näkökulmasta. Kuvaa mahtuu tähän maailmaan vaikka kuinka, ja kysyntä kuitenkin kasvaa koko ajan. 🙂
En osallistu koskaan oikeastaan mihinkään kisoihin, myös tuo kilpailu on mulle ihan vieras! Johdattelemisen taito ja selvänäkeminen kuulostavatkin mielenkiintoisilta taidoilta – mulla yskiminen on niiden rinnalla aika tylsä (ja melko hyödytön) supervoima 😀
Kaivonkatsomistaito löytyy ja voi löytyä tietämättäsi sinultakin. Täytyypä testata joskus. 🙂
Pitäisiköhän etsiä pari uutta kaivon paikkaa ihan vain varuilta, jos vaikka tulee tarvis? Ja liekö sellaiseen olemassa koulutusta? 🙂
Sovitaan näyttö tai oikeastaan lyhyt koulutus joskus, kun ajelen nelostietä Joutsan ohi. 🙂
Olispa kiva postaus, paitsi tuberkuloosijuttu ei tietty. Jaa että supervoimia. Kai tää herkkyys on, se tekee melko intuitiiviseksi ja avoimeksi 🙂
Kiitos Ansku! <3
Kun vanhenee ja vähän viisastuu, niin olen alkanut pikku hiljaa käsittää että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia (no shit…) Mutta edelleen on välillä vaikea muistaa, että kaikki eivät ole yhtä herkkiä kuin jotkut ovat. Itsekin luokittelen itseni niihin varsin herkkien ihmisten kategoriaan..
Ymmärrän. Mäkin luulin ennen että kaikki muutkin on yhtä herkkiä ja näkee ja tuntee asiat samalla tavalla 😀