Lauantai-illan leffavinkki: Edelleen Alice

stillalice_18march14_kallerus_34

Kevyesti lauantai-iltaan: Edelleen Alice (USA, 2014) on nähtävissä netti-tv:ssä Yle Areenassa vielä tänään iltaan asti.

Minulla oli tuo kirja matkalukemisena Rion karnevaaleilla talvella 2016. Kun muut kimppakämpässämme Copacabanan rannalla jo nukkuivat erinäisten karnevaalirientojen jälkeen, minä pikkuruisessa palvelijanhuoneessa, ahtaan keittiön ja kostean kodinhoitohuoneen takana sytytin valot, söin suklaata ja luin Edelleen Alice -romaania. Varhaiseen alzheimeriin sairastuneen Alicen tarina ei ole ehkä ihan yhtä kevyttä hattaraa kuin joku viihdereality tai napakymppi, mutta kirja oli tosi hyvä ja siksi uskallan suositella myös leffaa teille katsottavaksi.

Minä aloitan katsomisen just nyt, jotta ehdin ennen kuin leffa poistuu Areenan katselutarjonnasta.

Hyvää lauantaita te kaikki!

Kuva: YLE Kuvapalvelu

Supervoimani ja tv-vinkki

FP045-CHARITÉ-                                                           19.10.2015-00.02.2016

Jokaisella meistä on supervoimia. Minulla on ainakin kaksi: olen tosi hyvä kuuntelemaan  toisten ihmisten murheita, siitä ehkä lisää tuonnempana.

Ja se toinen supervoimani on yskiminen. Se menee läpi kylkiluista ja talon seinistä.

FP045-CHARITÉ-                                                           19.10.2015-00.02.2016

Ja tuohon jälkimmäiseen liittyy akuutti tv-sarjasuositus!

Aloin sattumalta katsoa Yle Areenasta uutta tv-sarjaa Charité. Jos kiinnostaa historia, epookit, lääkärisarjat tai valokuvaus, tämä voi olla sinun juttusi. Sarjan eka tuotantokausi on edennyt telkkarissa jo loppumetreille, mutta Areenassa on vielä kaikki jaksot nähtävissä. Seuraavat tuotantokaudet sijoittuvat sitten kuulemma muihin aikakausiin samassa sairaalassa.

Liikutuin kyyneliin kun sarjassa pohditaan, mahtaako kameralla olla minkäänlaista tulevaisuutta vai onko se vain muotioikku joka menee pian ohi. (Noh, liikutun aika helposti)

Liikutuin myös useamman kerran, kun Charité-sairaalan lääkärit ja tutkijat etsivät 1800-luvun loppupuolen Berliinissä parannuskeinoa tuberkuloosiin. Aihe, joka koskettaa perhesyistä. Se katala tauti kun on osunut kahden vanhempani kohdalle yhteensä kolme kertaa.

Ja se supervoimani yskä. Isäni pelkäsi aina, että minäkin sairastun tuberkuloosiin, kun olen tarvittaessa aika kova tyttö yskimään. Kieltämättä metelöintini kuulostaa ihan samalta kuin tuossa telkkarisarjassa. Tiettävästi olen yskinyt ainakin pari kylkiluutani rikki, toissa viikolla viimeksi. Tältä erää yskä on taas ohitse, mutta jokunen kylkilihasvamma on vielä sen jäljiltä paranneltavana.

Mitäs supervoimia teillä muilla on? :)

Kuvat: Yle Kuvapalvelu
Charité / Yle Teema ke-to klo 20

Juhannus ja ei enää niin kaoottinen tilanne

Kukkaseppele

Kas, juhannus on kuljettu jo kohta läpi tyynen rauhallisesti – ilman, että olen edes ajatellut miten paljon torpasta on siivoamatta tai mikseivät pelargoniat ole vieläkään istutettu kunnollisiin ruukkuihin.

Flower wreath

Niiden sijaan olen muun muassa istunut portailla kietomassa jättimäistä kukkaseppelettä, jossa on 11 eri kasvilajiketta. Käynyt eräretkellä, nukkunut pitkälle aamupäivään, kokannut onnistuneesti kasvisruokaa, kuvannut suloisia ja uteliaita eläinlapsia.

Bonfire

Ja polttanut niin täydellisen, symmetrisen ja tottelevaisen juhannuskokon että taisin mainita siitä ääneen aika monta kertaa: ”En voi käsittää miten tää kokko voi palaa näin kauniisti, olen niin onnellinen!”

Juhannuskokko

Torpalla siis kaikki hyvin.

Luovuus lomalla

Teemuki

Kevään tullen olen käynyt hitaaksi. Illalla uni ei tule, aamulla herään liian varhain. Päivällä ei varsinaisesti väsytä, mutta olo on nuutunut ja työt etenevät tahmeasti. Kaikki muukin tuntuu vähän nihkeältä, liikunta ei kiinnosta yhtään, syön suklaata enemmän kuin ruokaa ja mieluiten makaisin peiton alla villasukissani kellon ympäri.

Ehkä asialle piti tehdä jotain.

Aamiainen

Olen ollut yrittäjänä kaksi vuotta. Sinä aikana en ole tainnut pitää ihan oikeaa 24/7 lomaa, enkä kouluaikojen jälkeen eli pariinkymmeneen vuoteen oikein ole pysynyt kärryillä milloin on talviloma, arkipyhä, kesälomakausi, joululoma tai syysloma. Sairasloma on niitäkin vieraampi juttu.

Freelancerin ja yrittäjän työt on vähän semmoisia, ja muukin elämä on. Olen aika touhukas, enkä osaa vain lojua koska on niin paljon asioita mitä pitää ja mitä haluan tehdä.

Mutta aina voi oppia uusia asioita.

Edelleen Alice

Niinpä soitin maanantaina pitäjän terveyskeskukseen, ja kysyin mitä pitää tehdä jos yrittäjänä haluan sairaslomalle. Tiistaina kävin lääkärin päivystyksessa hakemassa semmoisen. Lääkäri ei ehkä ihan hoksannut kun sanoin olevani väsynyt – sain lähetteen kilpirauhaskokeisiin ja tiedustelun tarvitsenko unilääkettä. En ehkä muistanut tarkentaa, että olen väsynyt sillein henkisesti. Stressiä, muita harmeja, kaikenlaista on tapahtunut. Vaikka mitä kaikenlaista. Ja nyt kun pahin kiire hellittää, minun on kai aika vähän nuupahtaa.

Nyt pöydällä on todistus työkyvyttömyydestä, alkuun kahdeksi viikoksi. Töitä on kesken ja monta muutakin asiaa, enkä tietenkään ehdi olla kahta viikkoa villasukat jalassa peiton alla vaikka luulen että se olisi aika mukavaa. Sen sijaan yritän viettää edes osa-aikaista saikkua, nyt kun se lukee oikein paperilla. Ehkä todistus lääkäriltä on pikemminkin psykologinen juttu itselleni: olen saanut luvan olla väsynyt.

Pieni lepo ja akkujen lataaminen voi kieltämättä tehdä ihan hyvää. Luovassa työssä väsymys on haitaksi; ajatus ja ideat eivät lennä työpöytää korkeammalle, jos niille ei ole tilaa ja aikaa. Toisaalta ideoita on nytkin niin paljon, että uuvuttaa sekin etten ehdi tai jaksa toteuttaa niistä juuri tässä hetkessä yhtään mitään. Yritystä pitäisi kehittää, torppaa pitäisi kehittää, torpan tyttöä brändätä ja ehkä muutakin elämää joskus elää.

Siispä: pieniä askelia levon ja hyvinvoinnin suuntaan. Nukun aamulla mahdollisimman pitkään. Hierojasta olen jo kysellyt suosituksia. Ja Ansku, olen nyt syönyt vain kauraleipää. Olen myös juonut vihreää teetä, ja pakastimessa olevaa pinaattipussia olen ajatellut joka päivä, vaikka se ei vielä ole pakastimesta päässyt lautaselle asti…

Minä ja sukset

Metsasukset

Muistin, miksi en koulussa tykännyt hiihtämisestä. Olen aika kehno hiihtäjä: en ehkä pärjäisi sille venezuelalaiselle MM-kilpailijalle. Mutta talvea Torpalla riittää vielä pitkäksi aikaa, joten ehdin ainakin opetella taas tekemään suunnilleen suoraa latua hangen pintaan.

Adventure begins Torpan Tytto

Nyt on sitä paitsi sellaiset kengätkin, jotka oikeasti sopivat suksien kanssa yhteen. Metsäsukset, yhden koon eräsiteet ja vaelluskengät. Ja keväthanki ja aurinko! Idyllistä ei puutu oikeastaan muuta kuin se sulava hiihtotaito, jotta voisin sivakoida tuulen lailla tuonne pellon laitaan ja siitä kuusikkoon kuin metsän poika jylhän kuusiston.

Chiruca vaelluskengät

Vaan eipä haittaa. Eilen oli nimittäin ensimmäinen päivä tulipalon jälkeen, kun päätin vain olla. Vietin koko päivän Torpalla, kävin pariin otteeseen suksimassa metsässä, haahuilin ja illalla villiinnyin avaamaan television.

Vähän aikaa piti etsiä töpseliä ja tutkia kaukosäädintä, mistä löytyisi oikeat nappulat kanavan vaihtoon.

Luulen, että päivän mittainen laiskottelu teki tähän väliin nyt ihan hyvää.

 

Sukset Peltonen / Retkisiteet Finngrip /
Vaelluskengät Chiruca Ibex – kengät saatu testikäyttöön Remekseltä

7 tuntia bussissa ja yöksi torppaan

_B1B1589

Tänään on ollut taas tällainen päivä. Lähdin aamukahdeksalta torpan pihasta, vietin koko päivän Helsingissä erinäisissä töissä ja treeneissä. Tällä kertaa ehdin päivän kuluessa jopa istua aamiaiselle ja syömäänkin. Nyt kello on 21.30, istun bussissa ja pääsen puoliltaöin takaisin omaan punaiseen tupaan.

_B1B1568

Omalla autolla näitä päiviä en jaksaisi. Mutta olen tottunut kulkemaan kaukolinjan busseilla, ja matka välillä Joutsa-Helsinki on hyvä, ja tarpeellinen, hetki olla vaan paikoillaan.

Matka kestää noin 3,5 tuntia. Tänään bussimatkailua kertyy siis 7 tuntia, plus Helsingissä vajaan tunnin bussimatkat kuvauskohteeseen ja takaisin. Aika paljon istumista.

_B1B1582

Äsken ennen bussin lähtöä ajattelin, että nyt taidan kaivata ihan oikeasti lomaa. Koko kesä on mennyt kuin siivillä, olen tehnyt töitä kesäkuun ensimmäisestä päivästä tähän hetkeen lähes tauotta. Viikonloputkin ovat usein minulle tehokasta työaikaa, yrittäjä kun olen ja tykkään työstäni – ja valokuvaajat tekevät kai aina kesäviikonloppuisin töitä.

Mutta nyt pitäisi löytää pieni tauko johonkin väliin. En vain vielä tiedä missä: Joutsassa omalla torpalla en varmasti pysty laiskottelemaan, enkä Helsingissä. En myöskään siskoni mökillä, vaikka sitä mahdollisuutta jo minulle tarjottiin. Ulkomaille en haluaisi lähteä pelkästään siksi, että voisin hetken hengähtää. Loman kohdetta täytyy siis vielä miettiä. Ja sitä, milloin ehtisin sen pikku syysloman itse luomastani kiireestä varastaa.

Onneksi on kuitenkin nämä bussimatkat. Ulkona sataa vettä, mutta bussissa on lämmintä ja sopivan vähän matkustajia. Rauhallista, unettavaa, melkein tunnelmallista.

Sitä paitsi söin juuri ihanan rasvaisen eväspullan.

Sunnuntai, saunapäivä

_B1B3885

…Ja ahkeruus on ilomme.

Tänään pohdin paljon sitä, miksi on niin vaikeaa olla vain. Tekemättä mitään, ilman että siitä tulee heti huono omatunto. Maaseudun kasvatille (ja tarkoitan ihan tätä maaseudun sydäntä, tiloja ja taloja keskellä peltoja ja metsiä) työteliäisyys ja touhuaminen on niin sisäänrakennettu ominaisuus, että sitä ei kaupungissa kasvanut luultavasti edes osaa täysin hahmottaa.

_B1B3869

Pohdintaan herätti aamusta Outi Reinolan blogi Säteilevä emäntä ja varsin osuva postaus ’Miksei koskaan saa levätä?’ Sellaista tämä kaikki täällä on: on iltapuuhia, on päiväpuuhia, on aina pitkä lista tekemättömiä töitä. Pihamaalla riittää aina jotakin, rakennuksissa riittää aina kunnostettavaa, metsässä on aina jotain kerättävää tai harvennettavaa.

Siihen kun vielä lisää ne ”oikeat” työt päälle, voi olla varma siitä että vapaa-ajan ongelmia ei ole tässä elämässä. Yhtenäkään päivänä.

Olen joskus miettinyt, että minulla on ollut tylsää ja ei-mitään-tekemistä viimeksi noin vuonna 2006.

_B1B3904

Mutta onneksi on se seitsemäs päivä, tai kuudennen ilta, jolloin voi hyvillä mielin hetkeksi hellittää. Silloin lämmitetään sauna (ja salaa vähän lauteilla vielä voi miettiä, mitä kaikkea sitä ensi viikolla ehtisi tehdä)

Minun saunailtani on tänään, seitsemäntenä. Tosin saunanlämmityksen ohessa ehti hyvin hoitaa muutamia työsähköposteja, laittaa ruokaa, syödä, ottaa nämä valokuvat ja kirjoittaa tämän blogipostauksen.

Kahteen kertaan, sillä ensimmäinen katosi kun nettiyhteys meni poikki.

_B1B3895

Mutta kohta, ihan kohta menen. Klikkaan tämän julkaistuksi, otan jääkaapista yhden saunaoluen ja istun rakkaan pihasaunani lämpimissä löylyissä. Enkä kovin paljon ajattele työasioita.

Ja loppusanoiksi mainittakoon, että minä olen onnekas: saan tehdä ja touhuta asioita mistä oikeasti tykkään. Niin Torpalla kuin palkkatöissäkin. Onhan tämä kiire ja alituinen omantunnon kolkuttelu välillä vähän raskasta, mutta ainakin teen sellaisia juttuja mitkä ovat minulle niitä oikeita asioita. Ja nyt menen saunaan, se jos mikä on parhautta!