Omavaraistelun hengessä olen saanut itseni kiinni rysän päältä: ajatellut silloin tällöin, että ehkä semmoinen rehti kunnon arkkupakastin olisi sittenkin mainio kapine.
Kaupunkiasuntooni (eli kirkonkylän kerrostalokaksioon) hankin pari vuotta sitten jääkaappi-pakastin-yhdistelmän, koska tuolloin vielä arvelin että se puolikas pystypakastin riittää hyvin mustikoilleni.
Olin väärässä.
Pakastin natisee ja vinkuu liitoksistaan, kun yritän sulloa täpötäysiin laatikoihin marjarasioita, pussiin jäädytettyä syreenimehua, kuusenkerkkiä, vuohenputkia, hirviseurueelta saatua paistia. Myös marketin muut pakasteet pitäisi vielä saada ahdettua kaappiin niin, että ovi menee kiinni.
Lauantai-iltana päätin tehdä mansikkahilloa, sillä laskiaispullani kaipasi sellaista. Sen sijaan, että olisin vaan käynyt kaupasta hakemassa purkin, marssin kauppaan viittä vaille sulkemisaikaa (20.55) ja ostinkin pussin hillosokeria. Illan ratoksi deletoin pakastimesta kilon verran mansikoita ja keittelin niistä pari isoa purkillista hilloa. Ei helppoa tai nopeaa, mutta ainakin on itse tehtyä.
Laskiaispullan välissä hillo toki oli vielä vähän turhan kuumaa ja juoksevaa, kun piti heti saada hillot kattilasta pullan väliin, mutta missio tuli suoritettua. Ja se pieni ylpeys itse tekemisestä tiedättehän.
Samalla tein ylimalkaisen inventaarion pakastimen sisältöön. On käynyt ihan sama asia kuin lähes joka vuosi ennenkin: kesällä ja syksyllä pakastetut herkut ovat valtaosin pakastimessa edelleen. Ensin niitä säästellään, sitten unohdetaan, ja sitten onkin jo uusi satokausi.
Nyt yritän tuhota säilömäni herkut ajoissa, jotta saan pakastimeen lisää tilaa (jäätelölle) ja pakastimen valmiustilaan kevään ensimmäisiä vuohenputkia ja kukkaissäilöntäkokeiluja varten!
Välihuomio: Tässä muuten aivan oiva Hesarin kuvareportaasi suomalaisten kotien arkkupakastimista! ”Valokuvaaja Juhani Niiranen kiersi Suomea ja kuvasi noita valkoisia möhkäleitä. Ne ovat kuin peräkammarin poikia, vähän liian isoja kotiin. Eivät mitään komistuksia, mutta ei niitä hävetä tarvitse.”
Tämä oli omavaraisuus-juttusarjani osa 2. Seuraava ilmestyy kuukauden päästä, 4.4.2019.
Omavaraisuus-sarjan muut blogit ja maaliskuun postaukset:
34 Kommentit
Ihana tuo Hesarin juttu tuolla välissä. Tunnistan myös itseni tuosta pakastimien täytöstä ja sitten varjelee käyttämästä kuin suurinta aarrettaan. Kevään tullen tulee paniikki käyttää kaikki, että tulevan sadon saisi talteen.
Tykkäsin kovasti itsekin Hesarin jutusta! Kuvat on hyvin tuttuja, voisi olla meiltä lapsuudenkodista 😀
Meillä on tänä vuonna käytetty enemmän ja aikaisemmin kuin koskaan satoa pakkasesta. Aiemmin en myöskään tilastoinut, mitä sinne tuli syksyllä laitettua, joten juurikin näin, että säästeli ettei lopu. Nyt kun tiesi, että paljon tuli pakastettua, aloitettiin syömiminen ihan heti syksyllä.
Oi, kuulostaa fiksulta että heti syksystä alkaisi purkamaan pakastimen aarteita! 🙂
Heh, juuri tänään mietin ihan samaa, että johonkin tarvisi kyllä saada sullottua ehta arkkupakastin! Tuollainen pieni kaappipakastin ei riitä mihinkään, kun oikein pakastushurmokseen pääsee 😀 Ihana kertakaikkiaan tuo Hesarin kuvareportaasi <3
No niinpä! 🙂 Kaappipakastin on yllättävänkin pieni, vaikka äkkiseltään ajattelisi että kyllähän sinne nyt samassa suhteessa mahtuisi tavaraa kuin yläosan jääkaappiinkin.
Mäkin hommasin jokin aika sitten arkkupakastimen, jonka kriteerinä oli mahdollisimman pieni kulutus, että sitä voisi tarpeen tullen pyörittää aurinkoenergialla. Ehkä olisi pitänyt ostaa sunwindin kaasu/verkkovirta pakastin kun kaasun hyötysuhde on ilmeisesti hyvä, mutta näin nyt tällä kertaa. Pakastimen suhteen mulla on sellainen sääntö että joulun jälkeen sieltä pitää ottaa joka viikko käyttöön jotain. Joskus kyllä säännön toteutus unohtuu 😁
Tuohan onkin hyvä sääntö! Ei tulisi hillottua sinne pakastimen uumeniin ihan niin paljon ylivuotisia aarteita…
Pakastin on kyllä maakellarittoman omavaraistelijan a ja o. Tuli tästä mieleen, että meidän sukulaispojan edesmennyttä lemmikkihamsteria säilytettiin yksi talvi jäätelörasiassa arkkupakkasessa. Poika halusi haudata lemmikkinsä ja kun maa oli jäässä, päätettiin seremoniat siirtää keväälle. Sai olla tarkkana minkä rasian valitsi. 😃
Oijoi… Ymmärrän tosin ihan hyvin hamsteri-tilanteen myös pojan näkökulmasta 😀 Itselläni oli pari vuotta sitten tilanne jossa piti saada lemmikkikissani keskellä talvea haudattua: pyydettiin sitten naapurista iso traktori etukauhoineen avuksi (ja oli silläkin järeällä koneella aika kova työ saada kissojen mentävä kuoppa jäiseen maahan!)
Voi muistan niin sen ajan, kun elin maatilalla ja kaikkea piti säilöä koko perheelle pakastimeen, Ensin täyttyi yksi ja sitten toinen. Tärkeä kapine se on itse kellekin.
Kyllä, ja juuri sellainen kuin tuossa Helsingin Sanomien jutussa ja kuvissa: ei järin kaunis tai sisustuksellinen, mutta tarpeellinen ja moneen taipuva käyttöesine 🙂
[…] Torpan Tyttö […]
Meillä pyöritään kahden pakastimen turvin. Lähinnä koska ostamme lihaa paikallisilta tuottajilta tyyliin kokonaisen sian kerrallaan. Syksyn pakastimen täyttösesonkiin ei meinaa kaksi pakastinta riittää kun sinne ängetään kesän sadon perään hirven vasa, viitisen kalkkunaa ja loput kasvimaan aarteista. Kolmaskin pakastin varmasti olisi jos talosta löytyisi sille sopiva paikka. Sitä mukaan kun ne talvella tyhjenevät ne sulatetaan ja jätetään toinen virattomaksi odottamaan kesää.
Tuo olisikin ihanaa, varastoida kunnon lähituotantolihaa pakastimeen koko talveksi! Ehkä voisi olla seuraava tavoite itsellekin… (Ja sitten se mitä omassa pakastimessa ei ole tai riitä, voisi tulla korvatuksia talven mittaan sitten kasvisruoalla, sekään ei ehkä olisi huono ratkaisu kun aina välillä lihan käytön vähentämistä harkitsen mutta en suurempia sen eteen ole tehnyt…)
Täällä pitäisi myös ottaa arkkupakastin käsittelyyn. Taitaa olla liian iso kahdelle hengelle ja lisäksi sijaitsee kellarissa ja jotenkin en saa sinne talvella lähdettyä. Tuon ison voisi lahjoittaa nuorille, joilla on iso perhe ja hankkia sitten meille vähän pienemmän, jonka saisi mahtumaan ihan tähän asuinkerrokseen. Vuohenputkestä täälläkin lähtee kevät liikkeelle, sitä tosin kasvaa niin paljon, että loppukesästä ei enää kiinnosta ja se rehottaa valtoimenaan, nokkonen on toinen yli herkku, sitä koitan saada talvenkin varalle paljon ja vähän lisää vielä…
Totta! Vuohenputki on siitä jännä kasvi, että siihen kesän mittaan ehtii kyllästyä kunnes taas talvella sitä tulee jo ikävä. Vähän sama käy minulla myös kantarellien kanssa syksyisin: ensin niitä hamstraa jääkaappiin kaiken mitä metsästä ja tienpientareilta suinkin löytää, ja kuukauden kuluttua en enää jaksa syödä saati nähdä yhtään keltaista sientä 😀 (Ja siinäkin – talvella ja keväällä niitä jo ikävöi hullun lailla)
Mulla tulee ensi kesänä hankittavaksi arkkupakastin, tuo jääkaapin alla oleva ei riitä mihinkään.
Olen muuten ensimmäistä kertaa saanut mustikat melkein jo syötyä – yleensä ole säästellyt niitä seuraavaan syksyyn.
Nyt alko tekemään mieli laskiaispullaa… oliskohan meidän kaupassa… Se ei ole Norjassa yhtä iso juttu kuin Ruotsissa tai Suomessa, mutta kyllä niitä täälläkin syödään.
Minä sain ystävältä mahtavan vinkin laiskan miehen/naisen laskiaispulliin: ostin marketista Pirkan vehnäpullia (pakaste, paistovalmis) – niissä ei taida olla edes lisäaineita ja maku on ihan kuin itse leivotussa pullassa! Sitten väliin vaan hilloa ja hätävarana spraypurkin kermavaahtoa. Vaikka se ei ihan aitoa kermavaahtoa päihitäkään, maku tuossa pullan välissä on ihan riittävän autenttinen ja nopeana vierasvarana toimii erinomaisesti. 🙂
Itse tehty mansikkahillo voittaa kaupanhillot mennen tullen 🙂
Meillä marjoja uppoaa aamupuuron kanssa, mutta huomaan samaa, että vähän liikaa niitä aluksi ”säästelee”.
Joo, mikä siinä onkin että alkuun syksyllä ja talvella ei millään raaski käyttää pakastimen antimia, kunnes keväällä tulee melkein kiire? 🙂
Minä olen ollut ihan voittajafiiliksillä, kun olen meidän jääkaapin pakastimen saanut tosi tyhjäksi käytettyä. No, kävelin sitten yläkertaan ja avasin arkkupakastimen. Onhan se tietysti kiva, että on pakastin täynnä ”kaikkea” vielä maaliskuun alussa. Mutta kohta alkaa uusikausi! =’D
Yksi hyvä tapa muuten tyhjentää pakastinta on joko irrottaa epähuomiossa johto seinästä tai nostaa pakasteita ”hetkeksi” ulos järjestelyä varten – ja huomata seuraavana iltana että kas vaan, se hirven paistijauheliha jäi sitten tuohon pöydälle pilaantumaan 😛
On kyllä niin tuttu tunne varjella palastimen aarteita pitkälle talveen ja sitten keväällä herätä siihen, että uusiakin pitäisi saada pian mahtumaan. Minulla on listatkin pakastimien sisuksista, mutta eivät nekään aina tilannetta pelasta, vaikka voisi toisin luulla.
Voi kyllä..! Nyt tästä pika-inventaariosta oli hyötyäkin: äsken meni piiraaseen puoli rasiallista vuohenputkia, ja aamulla paistoin pois muutaman pakastepullan 😀
😀👍
Kiitos vinkistä! Nytpä laitan ensi viikon puuhalistalle pakastimen tsekkauksen. Kyllä siellä pitäisi suunnilleen asiat olla kohdillaan, kun vasta ennen koulua käytiin läpi pakastetut ruoat ja nyt alkaa jo edellisen vuoden sato olla nautittuna, mutta hyvä se on säännöllisesti katsoa mitä pakastin piilottelee kantensa alla. Jos vaikka pitäisi ”syödään pakastimesta” -viikon, niin saisi taas kiertoa tuonne jääkuutioonkin ennen kesää 😉
Tuo onkin hyvä idea! Oivallinen teemaviikko keittiössä 🙂
Meillä oli myös pakastimen tonkijaiset juuri ja tulipa siinä samalla kaikki lokerot pestyäkin. Aika hyvin on käytetty ne mitä ollaan sinne viime vuonna sullottukin, loput marjat keittelin mehuiksi ja sienille pitäisi keksiä vielä käyttöä. Nyt on taas tilaa seuraavalle sadolle. Ja arkkupakastin on täälläkin käynyt ajatuksissa.
Hesarin jutussa minua hieman ihmetytti arkkujen säilytyspaikat: ihan tottako se pysyy hyvässä kunnossa esimerkiksi parvekkeella..?!
Mainio tuo Hesarin juttu! Tuli heti hinku saada arkkupakastin 🙂
Juttu ja etenkin kuvat on kyllä puhuttelevia 🙂
Aijai, ihan naurattaa, kun samaistun tuohon pakastinahdinkoon. Meillä myös puolikas tai oikeastaan ei edes puolikastakaan. Mustikoiden kanssa tekee tiukkaa ja mansikoita en edes hanki, koska ei mahdu. Mustikat kyllä riittävät, mutta harmittaa, että joudun jossain määrin rajoittamaan pakastettavia asioita. Tosin me käynnistämme pakastimen vasta elokuussa, kun koulut alkaa, joten mustikoidenkin kanssa on välillä vuodesta riippuen taiteilemista. Ja välillä tulee säästeltyä samalla tavalla, kuin sinä. Tosi kivoja kuvia!
Kiitos, kiva että tykkäät kuvista! 🙂 Josko ensi talvea varten ottaisin opikseni itse, ja mietin pakastimen täyttöä järjestelmällisemmin. Enkä esimerkiksi säilö siellä enää mitään ylivuotisia…