Torpan pihamaasta karkeasti sanoen puolet on villiä ja vapaata. Piha tarjoaa pölyttäjille, linnuille ja hyönteisille tilaa olla ja elää, ja me ihmiset pyrimme olemaan luonnon vieraina, täälläkin. On omenapuita, luumupuita, herukkapensaita ja perennoja, jonkin verran myös kesäkukkia ja kasvimaata, mutta ne kaikki kasvavat rinnakkain villikasvien ja -puiden kanssa. Aika sopuisasti, sanoisin. Joku vähän tarkempi saattaisi ajatella, että vähän on sekavaa ja sotkuista – eihän edes nurmikkoa ole leikattu tasaiseksi kentäksi!
Viljelykasvit olen sijoittanut lavakalusten sisään, jotta pysyy joka järjestys edes niiden osalta.
Nurmikkoa tänne ei ole koskaan kylvetty siemenestä, vaan nurmen muodostavat juuri ne voikukat, vuohenputket, pikkukasvit ja apilat, mitä maa meille antaa. Minua ei juuri kannata ruohonleikkurin ohjaksiin, sillä haluaisin väistää jokaisen lemmikin, apilamättään ja leinikin, tai ainakin poimia leikkurin alle jäävät kukat sisälle maljakkoon. Ruohonleikkuuni on hidasta, poukkoilevaa ja lopputulos voi olla melko jännittävän näköinen. Toisaalta jos joku muu ajaa nurmikon, olen luultavasti ihan tyytyväinen siistimpään lopputulokseen ja avarampaan pihaan. Tällä hetkellä pihaa ja pellon laitaa kiemurtaa lisäksi leikkurilla ajettuja polkuja sinne tänne: täytyyhän olla omat polut kompostorille, kasvihuonetyömaalle, metsäpolun alkuun, mönkkäritallille, nuotiopaikalle jne. Polut ovat avuksi myös nelijalkaisille, jotka tykkäävät kulkea nurmikolla, heinikossa hyppimisen sijasta.
Muutakin monimuotoisuutta täältä löytyy yllin kyllin: vanhojen koivujen kannot on jätetty niille sijoilleen, ja nykymaailmassa niiden olemassaoloa voi mainiosti perustella hyönteishotelleina ja esimerkiksi tikan harrastepisteenä. Yksi kanto on vuosien mittaan aiheuttanut myös päänvaivaa, sillä muurahaiset rakastavat sitä – vähän liikaakin. Puolittain aitan alla oleva kanto on aina ollut muurahaisten suosima pesäpaikka, ja siellä on asunut milloin pieniä, milloin isoja murkkuja. Nyt isojen muurahaisten pesä pääsi kasvamaan aivan liian isoksi, ja se oli pakko poistaa. Pesä ja sen asukkaat halusivat laajentaa edelleen kohti aitan rakenteita, ja se ei oikein käy.
Muurahaispesän hävityskeinot ovat minusta kaikki aika brutaaleja, eri konsteja on tullut vuosien mittaan kokeiltua. Tällä kertaa onnistuimme kaivamaan kantoa pois aika isoja paloja, irtoava aines siirrettiin vihaisina asukkaineen uuteen paikkaan. Huh sitä muurahaishapon tuoksua ilmassa! Nyt parin viikon aikana muurahaiset ovat paiskineet uudessa paikassa hurjasti töitä – ja kas, uusi pesä on ilmiselvästi kasvamassa kivikasan kylkeen, pellon laitaan. En voi kuin ihailla muurahaisten sinnikkyyttä: päivien kuluessa muurahaiset löysivät reitin uuden ja vanhan pesäpisteen välille, ja sinnikkäästi ne raahasivat vanhan pesän raunioista munia uuteen paikkaan useiden päivien ajan.
Muurahaismyrkkyä käytimme vanhan pesän alueelle, tarkoituksena saada mekaanisen poiston jälkeen pesäalue kokonaan tyhjäksi. Erilaiset ”luonnonmukaisemmat” menetelmät olen kokeillut männä vuosina, mutta eipä niistä ole ollut suurta hyötyä. Keskityn siis nyt uuteen pesään ja sen alkuun auttamiseen kykyjeni mukaan: vien päivittäin uudelle pesälle männyn neulasia, oksanpätkiä ja muuta rakennusmateriaalia, joka seuraavaan päivään mennessä on lajiteltu ja käytetty uuden pesän seinärakenteisiin. Toivon kovasti, että uusi pesä onnistuu ja muurahaisten yhdyskunta voisi siellä jatkaa elämää… Jospa oma taksvärkkini olisi edes pieneksi avuksi uurastajille.
Omavaraisuutta, puutarhan monimuotoisuutta ja luonnonmukaisia lannoitteita löydät lisää omavaraistelijoiden blogeissa nyt kesäkuun alussa! Hyviä vinkkejä kotipuutarhureille ympäri Suomen – käypä lukemassa tästä alta tämän kuukauden blogipostaukset.
Kirjoitukset #suuntanaomavaraisuus -teemalla löydät tältä listalta, eri puolilta Suomea. Kiitos Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi), kun luotsaatte tätä yhteistä blogiprojektia tänäkin vuonna eteenpäin! Tekstit on jaoteltu kasvuvyöhykkeiden mukaan: Torpan Tyttö löytyy esimerkiksi vyöhykkeeltä 3.
Kasvuvyöhyke 1
Kakskulma https://kakskulma.com/nokkoslannoitetta-puutarhaan
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2023/
Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraistelijan-kevat-luonnossa
Kasvuvyöhyke 2
Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/kotipuutarhuri-luonnon-apurina.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/06/luonto-hoitaa.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/06/luonnon-monimuotoisuus-kotipihalla.html
Päiväpesän elämää http://paivanpesanelamaa.blogspot.com/ (linkki tulee sunnuntaina)
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-6/
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/06/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-6.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/06/tuholaistorjunta.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-kotitarvetilalla
Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17192
Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/06/unelmana-omavaraisempi-elama.htm
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/06/05/kesakuu-23-kuulumisia-korvesta
6 Kommentit
Tänä vuonna tuntuu olevan aiempaa enemmän rikki hakattuja lahokantoja. Olikohan talvella ruokapulaa normaalista poikkeavasti?
Tuo on muuten ihan totta! En ajatellutkaan, mutta näin on. Tuossa kaivon vieressä oleva iso koivun kanto on talven aikana mennyt aika tehokkaasti säröille.
Ihanaa että muurahaiset hyväksyivät uuden pesäpaikan. Meillä on tontilla varmasti kymmeniä muurahaispesiä, osa niistä valtavan suuria, kekokin yli metrin halkaisijaltaan. Talon läheisyydessä on myös monta lahoavaa kantoa edellisen omistajan jäljiltä joten aina hiukan huolettaa että muurahaiset eivät keksisi alkaa laajentaa pesiään kohti taloa. Muurahaismyrkyn käyttö hirvittää, mutta eipä mikään muu oikein auta. Yritämme kuitenkin pitäytyä vain torjumaan talon ja piharakennuksen välittömässä yhteydessä olevia pesäyrityksiä ja betoniportaan alla lymyileviä pikkumurkkuja. Muualla saavat mellastaa vapaasti.
Myrkkyjen käyttöä haluaisin minäkin välttää viimeiseen asti, mutta on pari kohdetta mihin ei muu ole auttanut. Esim tässä kohdassa: jos täytyy valita muurahaispesän ja vuonna 1950 paikalleen siirretyn vanhan hirsiaitan välillä, valitsin aitan 😀
Meillä on palokärjet pitäneet aikas hyvin huolta muurahaispesien hävittämisestä pihapiiristä. Kasvihuoneeseen niitä tuppaa tulemaan aina, mutta ei onneksi niin paljoa, että olisivat ongelma. Ainakaan vielä!
<3