Tänään on ollut taas tällainen päivä. Lähdin aamukahdeksalta torpan pihasta, vietin koko päivän Helsingissä erinäisissä töissä ja treeneissä. Tällä kertaa ehdin päivän kuluessa jopa istua aamiaiselle ja syömäänkin. Nyt kello on 21.30, istun bussissa ja pääsen puoliltaöin takaisin omaan punaiseen tupaan.
Omalla autolla näitä päiviä en jaksaisi. Mutta olen tottunut kulkemaan kaukolinjan busseilla, ja matka välillä Joutsa-Helsinki on hyvä, ja tarpeellinen, hetki olla vaan paikoillaan.
Matka kestää noin 3,5 tuntia. Tänään bussimatkailua kertyy siis 7 tuntia, plus Helsingissä vajaan tunnin bussimatkat kuvauskohteeseen ja takaisin. Aika paljon istumista.
Äsken ennen bussin lähtöä ajattelin, että nyt taidan kaivata ihan oikeasti lomaa. Koko kesä on mennyt kuin siivillä, olen tehnyt töitä kesäkuun ensimmäisestä päivästä tähän hetkeen lähes tauotta. Viikonloputkin ovat usein minulle tehokasta työaikaa, yrittäjä kun olen ja tykkään työstäni – ja valokuvaajat tekevät kai aina kesäviikonloppuisin töitä.
Mutta nyt pitäisi löytää pieni tauko johonkin väliin. En vain vielä tiedä missä: Joutsassa omalla torpalla en varmasti pysty laiskottelemaan, enkä Helsingissä. En myöskään siskoni mökillä, vaikka sitä mahdollisuutta jo minulle tarjottiin. Ulkomaille en haluaisi lähteä pelkästään siksi, että voisin hetken hengähtää. Loman kohdetta täytyy siis vielä miettiä. Ja sitä, milloin ehtisin sen pikku syysloman itse luomastani kiireestä varastaa.
Onneksi on kuitenkin nämä bussimatkat. Ulkona sataa vettä, mutta bussissa on lämmintä ja sopivan vähän matkustajia. Rauhallista, unettavaa, melkein tunnelmallista.
Sitä paitsi söin juuri ihanan rasvaisen eväspullan.
