Havuprinsessa

Saavuin jouluksi kotipitäjääni. Ensi töikseni kiersin rautakaupat, kukkakaupan, ruokamarketin ja paikallisen halpahallin, päivittääkseni mökin perustarpeet itselleni ja pikkulinnuille. Ja hiiriä varten pari uutta loukkua. Kaikenlaista pientä ja sievää, siis.

Tänään kävin äidin kanssa tismalleen saman kierroksen, kun tarvittiin lisää vastaavaa vanhempien kotiin. Illan puuhailin mökillä jouluaskartelujen parissa, sitten kävin vanhempien kodin saunassa. Ja nautin.

Mietin jälleen kerran, mitä Helsingissä täältä kaipaan. Saunaa, ehdottomasti. En tiedä miten oikeastaan pärjään kaupungissa ilman sitä.

Omaa pihaa, jonne voi hipsiä vaikka villasukissa aamulla. Metsää, joka ympäröi lopulta kaikkea. Lintuja, eläinten jälkiä lumessa, paikallisia kylähulluja joiden kanssa itsekin on tuttu. Kirkonkylää, josta saa tarvittaessa melkein kaikkea: tänään onnistui melkein epätoivoinen joululahjanmetsästys, kun lahjalistalta unohtunut vohvelirauta löytyi joulupakettiin lopulta pienen rautakaupan ylimmältä hyllyltä – koko kirkonkylän ainoa tuote, joten eittämättä se on myös lajissaan paras.

Ja sitten se yksi tuore tuttavuus, kukkakauppa Emmaliina. En ole koskaan käynyt niin suloisessa kukkakaupassa, ja nyt sellainen on omassa pitäjässä – nyt voin käydä siellä imemässä itseeni inspiraatiota ja luovuutta aina kun mieli tekee. Eipä tänne Joutsaan kohta osaa enää lisää hienouksia kaivata, täällähän on melkein kaikkea.