Ihan tavallinen arkipäivän aamupala tekeillä. Vaikka ekassa kuvassa näytän ehkä siltä, etten tietäisi mitä olen tekemässä, kuva hämää: oikeastihan teen liekityshommia kotikeittiössäkin joka päivä.
Lapsuuteni kodissa ruoka oli asia, jolla lähtee nälkä aina seuraavaan ruoka-aikaan saakka. Ehkä siksi olen vieläkin vähän samalla linjalla: jos on nälkä, syön jotain mitä kaapista ensimmäisenä käsiin osuu tai poikkean hetken mielijohteesta mäkkäriin, kun se on nopeaa eikä aikaa tuhlaannu suotta niin arkiseen asiaan kuin syömiseen.
Jotain on kuitenkin tapahtunut, sillä viimeisen parin vuoden aikana olen alkanut pikkuisen kiinnostua ruoasta. Siis ihan oikeasta ruoasta.
Nautin valtavasti siitä, kun saan istua valmiiseen illallis- tai aamiaispöytään. Mutta nyt tämä aamiaistyöpaja taisi kertoa, että ehkä osaisin joskus tarvittaessa itsekin. Kas tässä, uppomuna-paahtopaistibaageli tankoparsalla, paahdetuilla tomaateilla ja pinaatilla.
Pohjana tuossa on perinteinen vesirinkeli, juuri sellainen mitä lapsuudessani syötiin päiväkahvin kanssa kastamalla rinkelin kulmaa kahviin tai minun kohdallani maitolasiin. Jotain tuttua ja turvallista siis tässäkin annoksessa.
Kuten aiemminkin olen maininnut, olen keittiöhengettärenä vielä ihan aloittelija. Mutta hyvässä seurassa (kiitos Ansku!) ja hyvällä opastuksella uskalsin kokeilla juttuja, mitä en ehkä kotona omin päin lähtisi testaamaan. Kuten uppomunan valmistusta ja flambeerausta (josta hetken aikaa pohdimme, mitä se mahtaa edes tarkoittaa).
Kuvan punajuurimarinoitu graavilohi jäi minulta kokonaan maistamatta. Se oli yksi niistä jutuista mitkä emäntämme, sangen herttainen ja kannustava Sara La Fountain oli tehnyt etukäteen valmiiksi. Muuten olisimme hikoilleet keittiössä vielä illallakin.
Jälkiruokani (kuva alla) ei ollut ulkonäöllä pilattu – en tiedä miten sain siitä tuon näköisen kun kaikilla muilla (kuva yllä) oli lopputuloksena toinen toistaan kauniimpia, orvokeilla koristeltuja miniatyyrikakkuja.
Mutta maku on kai se tärkeämpi osuus, ja se että liekitetyt hedelmät tuossa ovat ihan itse tehtyjä. Nyt jo mietin, miltä mahtaisi maistua torpan oma raparperi liekitettynä – luulen että testaan sitä vielä kesän aikana… Sammutuspeitteen sain pari vuotta sitten torpalle synttärilahjaksi, se tulee olemaan varmuuden vuoksi vieressä.
Koko aamiaisworkshopista on kiittäminen ihanaa Anskua, joka kutsui minut tiistaiaamuksi mukaansa Espan Kokkikoululle. Siellä bloggaajat pääsivät testailemaan suonenjokelaisia Keski-rinkeleitä erilaisilla täytteillä, enkä tiedä oliko mukavampaa se itse tekeminen vai syöminen. Mutta nyt ainakin uskallan sanoa, että olen taas pari pientä askelta lähempänä kitchen goddess -taitotasoa. 🙂
Ilona liekeissä -kuvista myös kiitos Anskulle!
Ei kommentteja