Vuosi sitten olen kirjoittanut Facebookiin:
Lähdin aamulla 08.25 Helsinkiin työreissulle. 17.50 olin jo takas Joutsassa, jossa on nyt tulet uunissa, raparperihillo tekeytymässä liedellä, nokkospiirakkaa lautasella ja lampaat niityllä. Täällä on melko hyvä.
Tänään oli melkein sama. Ilman lampaita ja hilloa. Mutta tunne oli samanlainen, kun nousin autosta torpan pihalla. Täällä oli satanut paljon, niitty on laossa ja ilma kostean kuuma. Ja minä olin taas kotona.
Nyt kuuntelen tulen rätinää kamarin uunissa ja yritän totutella ajatukseen, että ihan oikeastiko tämä kaikki on minun elämää nyt. Ei ole enää vain kesäretki maalle, ei tule syksy jolloin täytyy palata kaupunkiin. Tämä ei ole mikään väliaikainen ratkaisu eikä välivaihe odottaen jotain muuta. Tässä on nyt se kaikki mitä olen haaveillut koko työurani ajan.
Tänään oli kiva käydä työmatkalla Helsingissä. Erityisen mukavaa oli kuitenkin palata illalla takaisin maalle. Kotiin.
Ei kommentteja
Viime yönä näkyi taivaalla tähti. Merkki siitä, että yöt pimenevät. Mutta samalla kun polttaa tulta takassa tai laittaa kynttilöitä, kesäillasta ja -yöstä tulee kaunis ja tunnelmallinen, Ja samaa voi jatkaa koko syksyn. Mikä onkaan rentouttavaa päivän jälkeen kuin kuulla tulen rätinä takassa tai katsella liekin tanssia kynttilässä. Nautinnollisia hetkiä! 🙂
Kyllä! Kaupungissa (vaikken halua liiaksi kaupunkiasumista mollata, siinäkin on puolensa ja ymmärrän niitä jotka urbaanin keskellä haluavat olla) ei pääse ihan samaan kesäilta-tunnelmaan ainakaan samalla tavalla, niin liki tähtiä ja kirpeää hiipivää yöilmaa.
Mua ei onneksi haittaa syksy, sekin on hyvä juttu koska ilmeisesti tämä kesä on vähän tämmöinen nysä, ja syksy jo hetkittäin yrittää kolkutella 😀
Kaipaan tuota. Ajatuksissa siintää joku mummonmökki tai torppa jossain hämäläisten metsien lähettyvillä. Kaupunkielämä on omalla tavallaan kiehtovaa, mutta se ei anna sitä syvää tyydytystä, joka syntyy kun elää täydestä sydämestään arkea itsensä näköisessä ympäristössä ja kun arkeen liittyvällä tekemisellä on jokin merkitys. Olen muuttamassa keskustasta kaupungin laidalle, puiston reunalle, mutta se on vain välivaihe. Yritän jaksaa odottaa hetkeä, jolloin löydän ja pystyn hankkimaan oman torpan.
Kiitos blogistasi, joka antaa kaikuja menneisyydestäni ja tulevaisuudestani.
Oi kiitos viestistäsi tänne – ihanaa kuulla jos olen onnistunut tavoittamaan jotain tunnelmia tuolla tavalla <3
Maaseudulla, siis ihan täällä landella, torppiakin saa kyllä välillä edullisesti, jos vain on mahdollisuus hypätä johonkin keskelle-ei-mitään asumaan, välimatkojen päähän. Toivon että sinulle se oikea torppa ja oikeana hetkenä vielä löytyy!!
Ainahan mualla on mukavvoo. Aika ei käy pitkäs milloinkaan, paitsi kun sattaa :D.
Eikä silloinkaan kun sisällä odottaa monta tekemätöntä hommaa 🙂
Mulla on ihan samat ajatukset aina kun palaan Helsingistä. Kun kurvaa omalle hiekkatielle, tietää olevansa taas kotona ja oikein olemus rentoutuu. Mutta toisaalta kotitienoot näkee jotenkin paremmassa valossa aina, kun on ollut välillä pois. Kannattaa siis käydä muuallakin!
Tuo on totta. Jos olisin nyt tästä lähtien joka ikinen päivä vaan Joutsassa, voisi tulla ahdistus kun kaikki on liiankin lähellä. Mutta sitten taas ei tarvita kuin yksi työpäivä kaupungissa, ja jopa on kiva palata tuttuihin maalaismaisemiin <3