Villiyrtit, kevään ensimmäiset satokausivihannekset

Vuohenputkileipa

Tuttu kevätjuttu: villiyrtit. Vaikka ihan vasta torpan pihalla oli lunta kymmeniä senttejä, nyt vuohenputki jo puskee kaikkialla esiin. Ja minä konttaan tietenkin taas kulhon kanssa niitä keräämässä – pari rasiaa on nyt jo pakastimessa!

Tämän kevään ihan ekat vuohenputkiversot päätyivät kuitenkin suoraan voileivän päälle.

Versoja kasvaa parhaiten tietysti nyt keväällä, mutta pitkin alkukesää pieniä vuohenputkia löytyy kyllä pihamaalta kun vähän viitsii etsiskellä isompien seasta. Siitähän rikkaruohot on myös kiitollisia, että ei tarvitse kuin niittää isommat alas niin jo niitä pieniä versoja pian nousee taas tilalle kerättäväksi :)

Villivihannekset

Viime keväänä ostin itselleni lahjaksi Villiyrtti-keittokirjan, jota en ehkä muistanut vinkata blogissa ollenkaan. Kirjan avulla uskalsin tehdä lisääkin yrttikokeiluja kesän mittaan, kun ilmeni että pihasta melkein mitä vaan uskaltaa syödä. Muun muassa vaahteran kukat olivat kiva tuttavuus.

Villiyrtti keittokirja

Toinen aivan oivallinen kirja on tuo pienempi, retro Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat (ensimmäisen kerran julkaistu jo vuonna 1942, tuo minun niteeni muistaakseni vuodelta 1980).

Ulkoisesti kirja näyttää aikansa eläneeltä, mutta sisältö on kattava ja informatiivinen. Veikkaanpa, että mummolan kirjahyllystä tai divarista ihan pikkurahalla tällainen kirja löytyy!

Vuohenputkipiirakasta lisää tässä postauksessa, ja voikukka-koivunlehti-kokeiluista täällä!

Nahkavetimet keittiöön

_B1B8234

Nahkaiset vetimet keittiöön. Taas yksi niitä sisustusideoita, joille en voi mitään: kun saan jotain päähäni, se on pakko myös toteuttaa.

Kerroin keittiöremontista aiemmin tässä postauksessa. Joku taisikin kysyä, mitkä mahtavat olla laatikoston ja kaappien vetimet. Ja kyllä, ne ovat nahkaa.

Keittio valmis

Nahkavetimet on ja ei ole uusi juttu, riippuu keneltä kysyy. Jos ihan urakalla on seurannut sisustustrendejä Pinterestissä tai Instagramissa, nahkavetimet ovat tulleet tutuksi jo parin vuoden ajalta.

Käytännössä niitä taitaa suomalaisessa kodissa olla vielä melko harvassa.

Nahkavedin

Omani ovat uniikit. Kävin pariin kertaan jututtamassa Joutsan omaa suutaria aiheesta, ja lopulta päädyttiin tekemään vetimet paksusta nahkavuodasta joka hänellä oli varastossa. Minä toimitin mitat, suutari leikkasi nahan mittaansa ja reijitti valmiiksi ruuveja varten. Minä hommasin koristekantaiset ruuvit Amazonin kautta, kun en Suomesta sopivia löytänyt. Ja lopulta pidemmät, tukevammat ruuvit paikallisesta Rautakauppalasta noihin koristekantoihin.

376A5412

Vastaavia nahkavetimiä myyvät myös ainakin Ideal Keittiöt, ruotsalainen Loop (Ideal Keittiöiden vetimet taitavat olla juurikin Loopin mallistoa) sekä Ikea, tietenkin. Helpommalla olisi ehkä päässyt kun olisin ostanut valmiit, mutta nyt näillä omillani on ainakin tunnearvoa.

Nahkavetimet

Ja tässäkin sain käyttää oman kotikyläni pienyrityksen palveluja – asia jota pitää kanssa vähän arvostaa. Tai aika paljon.

Keittiöremontti 70-luvun asuntoon

Keittio valmis

Retrot värit eivät ole ihan mun juttuni, eivät ole koskaan olleet. Lähemmäs kymmenen vuotta olen päin vastoin kaivannut mahdollisimman simppeliä, rauhoittavaa ja puhdasta ympärilleni. Niinpä kirkonkylän kaupunkiasunnon remontti oli aika helppo: valkoista, kiitos.

Keittio Seinamaali

Asuntoa ostaessa on ehkä ihan vaan hyväksi, että näkee värien ja kalusteiden läpi. Ettei tartu liikaa siihen että eteinen on synkkä, sammakonvihreä tunneli ja kylppäri on verhoiltu erivärisillä muovimatoilla.

Talo on valmistunut 1976, ja tämä asunto oli alkuperäisessä asussaan vielä maaliskuuhun 2017 asti. Keittiön länsiseinä oli nykytrendin mukaisesti smaragdinvihreä, mutta minulle vahvat värit teettävät lähinnä allergista ihottumaa. Maalarinvalkoinen voitti.

Keitto remontti

Tässä kodissa rakenne ja feng shui puhuttelivat enemmän. Läpitalon näkymät, korkeat huoneet ja paljon tilaa. Ilma kulkee tiloissa vapaasti. Talvella olen saanut huomata että vähän liiankin kanssa, mutta se onkin oma juttunsa…

Keittioremontti

Keittiössä kaapisto sai lähteä eläkkeelle, jenkkikaappi vaihtui isompaan (jotta Torpan marjat mahtuvat pakastimeen) ja kaikki pinnat uusittiin.

Putkiremontti oli taloyhtiössä tehty ihan hiljattain, ja sen jäljiltä hana sai jäädä. Samoin jäi hella, koska minä jostain syystä tykkään tuollaisesta vanhanaikaisesta mallista, ja liesi oli lian alla ihan uudenveroinen ja hyvin vähän käytetty. Vain lieden paikkaa siirrettiin, jotta saatiin toimivat laskutilat hellan molemmin puolin.

Keittio vesipiste

Tiskikoneen muutatin mukanani Helsingistä, se on jo vanha mutta toimii hirmu hyvin. Sillä on myös jonkinlaista tunnearvoa: se on peräisin vanhasta työpaikastani ja maksoin siitä tuolloin puolikkaan täytekakun.

Keittiösuunnitelma, kalusteet ja tasot ovat Jyväskylän Ideal Keittiöt Oy:stä. Koko keittiö on minun keittiötarpeilleni ja astioilleni mitoitettu peruskyökki. Ei ylellisyyksiä, ei kivitasoja tai superinduktiohöyrykeittimiä.

Mutta kun kävin Helsingin Ideal Keittiöillä katsomassa työtason värimalleja, tuleva keittiöni sai osakseen hämmennystä ja vaivoin peiteltyä silmien pyörittelyä: nuori naismyyjä oli vilpittömän hämmästynyt, että keittiö on tulossa omistusasuntoon ja vieläpä ihan oikeasti itselleni käyttöön. Valintani olivat hänen mielestään niin kovin basic.

Keittio liesi paikka

En tiedä teistä muista – voi olla että edes nuo kauniin ikivihreät lattialistat olisi pitänyt erityisesti säilyttää antiikkiarvonsa tähden? Mutta minä tykkään tästä näin. Vähän rauhallisempana.

Piparimania

Sokerikuorrutus

Pakastimessa kuusi kiloa piparkakkutaikinaa, joka pitäisi paistaa ennen joulua. Miten tässä näin kävi?

Piparkakut 2

Koristellut piparit ovat olleet minun signature-juttuni jokusen vuoden ajan joulun alla. Kuten äitini asian tiivisti: ”Ilona on aina tykännyt näpertelystä.” Lause on tosi, ja todellakin olen aina tykännyt. Nyt kun olen pikku hiljaa löytänyt taas niitä asioita mistä oikeasti nautin ja tykkään, näpertely pikku detaljien parissa ja niihin uppoutuminen tuntikausiksi on vaan yksi niitä. Tärkeitä.

Gingerbread animals

Kai se sitten puhdistaa ja meditoi minun mieltäni, että yhtenäkin yönä havahduin siihen että jalkoja vähän särkee. Ei ehkä ihme että särki, kun olin viimeiset 3,5 tuntia seissyt kumartuneena tiskipöydän ääreen pursottamaan pikeeriä pipareihin. Suurempi ihme oli, että selkä ei ollut kipeä vaikka työskentelyasento oli vähän kehnonlainen.

Gingerbread forest

Pieneen piperrykseen saa kulumaan ihan mahdottomasti aikaa. Ja koska olen vähän Cheek-henkisesti aina itseäni kohtaan kovin vaativa ja parempaan pyrkivä tapaus, ensi vuonna luultavasti yritän taas oppia tekemään kauniimpaa pikeeripursotusjälkeä. Onneksi se on sitten vasta vuoden päästä…

Piparkakkumetsa

Niin ja taikinan ostan aina valmiina kaupan pakastealtaasta. Enkä koe siitä edes huonoa omaatuntoa – ja miksi pitäisikään. Joulunakin saa jossain kohtaa vähän oikoa latua suoremmaksi.

Pikeeri

Torpan Tytön lohturuoka x 3

Tomaatti vuohenjuusto keitto

Olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän kipeänä. Pikaruoka on ollut keittiön tunnussana. Tärkeintä, että sairastuvan lohturuoka on hyvää. (Ja että tehdään sitä mitä kaapista löytyy)

  1. Sairaspäivän tomaattikeitto
  2. Vähän pirteämmän päivän kantarellipyttipannu
  3. Melkein terveen päivän lampaankääpänuggetit

Tomaattikeitto

Sairaspäivän tomaattikeitto

– eineshyllyn tomaatti-vuohenjuustokeitto (Kokkikartano)
– 1/4 pkt pikanuudeleita
– pinjansiemeniä
– raakalakritsijauhetta

Ostan eineksiä melko harvoin, mutta tämä keitto on ihan hyvää. Sellaisenaankin, mutta vähän täyttävämmän pikaruoan saa kun heittää kiehuvan keiton sekaan nyrkillisen pikanuudeleita. Pinnalle pinjansiemeniä ja lakritsijauhetta. Keitto kulhoon ja sitten voikin painua takaisin peiton alle lusikoimaan.

Kantarellit

Vähän pirteämmän päivän kantarellipannu

– kantarelleja
– kesäkurpitsaa
– aurinkokuivattua tomaattia
– pinjansiemeniä
– cheddarnapuja (Jukolan Juuston Herkkunapu) tai perus juustoraastetta

Tykkään kantarelleista eniten käristettynä pannulla, jotta purutuntuma säilyy. Pyttipannu-versiota on tullut syötyä tällä viikolla useamman kerran: paista suikaleiksi riivityt kantarellit pannussa. Siirrä sivuun ja lisää paistumaan kuutioitu kesäkurpitsa.

SienipyttipannuPaahda lopuksi pinjansiemenet joutilaalla pannun kulmalla. Heitä joukkoon lusikallinen aurinkokuivattua tomaattia kuutioina, mausta suolalla ja mustapippurilla, lisää cheddarjämät jääkaapista (tai mitä tahansa juustoa, koska juusto on hyvää). Sekoita kaikki semmoiseksi epäkuvaukselliseksi komboksi. Sitten taas ruokakulhon kanssa syömään viltin alle, pakoon pahaa maailmaa.

Lampaankaapa nugetit

Melkein terveen päivän lampaankääpänuggetit

– lampaankääpää
– kananmuna
– vehnäjauhoja
– ruisrouhetta
– sitruuna

Nämä on ihan helppoja, mutta aikaa näpertelyyn menee sen verran pidempään että piti olla melkein terve päivä jotta jaksoin nähdä kaiken vaivan.
Pilko lampaankääpä nugettipaloiksi, myös varsiosa kelpaa tarkoitukseen. Jos sienessä on paljon madonreikiä, askartelua saa tehdä vielä pidempään, mutta silloinkin isokokoisesta sienestä jää yleensä riittävästi syötävää yhdelle.

Lampaankaapa

Tällä kertaa olin löytänyt metsästä niin puhtaan, madottoman lampaankäävän, että en meinannut uskoa että se on aito. Typäskääpä on hyvin samannäköinen kuin tämä yksilö, ja varmistuin aitoudesta vasta kun paistoin pienen koepalan pannussa: lampaankääpä muuttuu kummennettaessa keltaiseksi. Jes, aitoa oli.

Kääntele palat jauholautasella, sitten kananmunassa ja lopuksi ruisrouheessa. Korppujauhokin käy, mutta tykkään ruisrouheesta jossa on enempi pureksittavaa ja se on myös luomusti pelkkää ruista – toisin kuin kaupan korppujauho jossa on aika paljon turhia lisäaineita ja on muutenkin semmoista pikkuhitua.
Ruskista nuggetit pannussa, mausta suolalla ja sitruunan mehulla.

Banaaniletut

Olen aika horjumaton lihansyöjä, mutta tällä viikolla on nyt uponnut näköjään pelkkää vegeruokaa. Proteiinia olen onneksi saanut aamupalalla, kun olen jaksanut useamman kerran paistaa banaanilettuja (siis niitä parin vuoden takaisia muotijuttuja, joissa on vain 1 banaani ja 2 kananmunaa sekaisin, kuvassa yllä)

Ensi viikoksi voisin kyllä jo parantua. Olen yskinyt niin tomerasti maanantaista lähtien, että naapurit ovat luultavasti ihan samaa mieltä.

Markkinahumua ja uusi syksy

Leikkuulauta

Syksyn täällä landella aloittaa viimeistään Hartolan markkinat. Armaan naapuripitäjämme maalaismarkkinat, Suomen suurimmat sellaiset kuulemma.

Ja vaikka joka vuosi siellä on ihan samanlaista, liki joka vuosi minä lähden siellä käymään – niiden 20.000-30.000 muun ihmisen seuraksi jotka tänä yhtenä ainoana päivänä vuodessa täyttävät muutoin aika verkkaisen ja hiljaisen kirkonkylän asfalttikadut.

Hartolan markkinat

Tällä kertaa lähdin markkinoille ajatuksenani etsiä uusi leikkuulauta. Ja sellaisen löysin, kiitos vain.

Malleja ja värejä oli monta, puulajeja tietysti sen mukaisesti. Samoin pintakäsittelyaineita. Minulle riitti, että lauta on kotimaista puuta ja muodoiltaan sopiva eli mahdollisimman yksinkertainen.

Kun nämä kriteerit täyttyivät, en enää muista mitä puuta tuote on tai millä se on käsitelty. Jämäkältä vaikuttaa. Ja plussaa kierrätysmateriaalin käytöstä. Sitten painelinkin lettukahvilaan palkkioksi järkevästä shoppailusta.

Kardemumma kahvila

Leikkuulaudalle pääsi kotona saman tien Vuohelan herkun mallasleipä. Vahva suositus! Sitä saa Hartolasta nelostien varresta, gluteenittomien tuotteiden paratiisista eli La Kar de Mumma -kahvilasta. Mallasleipä ei tosin ole gluteeniton, mutta hitsin hyvänmakuinen se kyllä on.

Näin eväin alkoi tämä syksy. Ihan hyvät eväät.

Koivua ja voikukkaa lautasella

Villiyrtit ruoanlaitto

Vuohenputki on jo tuttu juttu villiyrtti-keittiössäni. Tänään toin keittiöön tuoreimpia mahdollisia satokausijuttuja: koivun vastasyntyneitä lehtiä ja parin päivän ikäistä voikukkaa.

 

Koivu ruoanlaitossa

Kokeilkaa jos haluatte, ja/tai jalostakaa paremmaksi!

Koivu: nuo pikkuruiset lehtiversot ovat hyvin mietoja, mutta hetkittäin suuhun tulvahtaa lempeästi sauna, saunavasta ja juhannus. Tykkäsin.
– Itse tehtyjen tikkuperunoiden mausteena lisäksi perushommat eli oliiviöljyä, mustapippuria ja vähän suolaa.

Villiyrtti voikukka

Voikukka: Torpan oman omenahillon kanssa kiva kombo makeaa ja vähän karvasta. Ja molemmat saa samasta puutarhasta. Tähän testiin ne päätyivät perinteisen sinihomejuusto-pekoni-herkkusienen päälle.

Maku herkkusienitornissa vaihteli kerroksittain makeasta karvaaseen ja suolaisesta taas makeaan -> tykkäsin!
– Aromi on jossakin pinaatin ja rucolan välimaastossa, jälkimaku voimakkaampi.
– Ryöppäsin pienet, suorareunaiset (miedompia kuin sahalaitaiset) voikukan lehdet ensin 10 sekunnin ajan kiehuvassa vedessä