Koivua ja voikukkaa lautasella

Villiyrtit ruoanlaitto

Vuohenputki on jo tuttu juttu villiyrtti-keittiössäni. Tänään toin keittiöön tuoreimpia mahdollisia satokausijuttuja: koivun vastasyntyneitä lehtiä ja parin päivän ikäistä voikukkaa.

 

Koivu ruoanlaitossa

Kokeilkaa jos haluatte, ja/tai jalostakaa paremmaksi!

Koivu: nuo pikkuruiset lehtiversot ovat hyvin mietoja, mutta hetkittäin suuhun tulvahtaa lempeästi sauna, saunavasta ja juhannus. Tykkäsin.
– Itse tehtyjen tikkuperunoiden mausteena lisäksi perushommat eli oliiviöljyä, mustapippuria ja vähän suolaa.

Villiyrtti voikukka

Voikukka: Torpan oman omenahillon kanssa kiva kombo makeaa ja vähän karvasta. Ja molemmat saa samasta puutarhasta. Tähän testiin ne päätyivät perinteisen sinihomejuusto-pekoni-herkkusienen päälle.

Maku herkkusienitornissa vaihteli kerroksittain makeasta karvaaseen ja suolaisesta taas makeaan -> tykkäsin!
– Aromi on jossakin pinaatin ja rucolan välimaastossa, jälkimaku voimakkaampi.
– Ryöppäsin pienet, suorareunaiset (miedompia kuin sahalaitaiset) voikukan lehdet ensin 10 sekunnin ajan kiehuvassa vedessä

Kevätväsymystä ja vitamiineja

Arabia teemuki

Ollapa joka aamu tällainen kaunis kevätaurinko ja terveellinen, kiireetön aamiainen katettuna Torpan sohvan ääreen! Joo-o, se idylli on toteutunut tänä keväänä tasan yhden kerran, jolloin otin myös kuvat hienosta tilanteesta muistoksi.

 

Neilikka kaksivarinen

Viime aikoina syöminen, nukkuminen ja vitamiinien tankkaus ovat jääneet vähiin. Kevätväsymys on yksi tekijä, mutta sitten on kaikki muut talven ja kevään sattumukset, jotka verottavat jaksamista (jaksamista myös siinä, miten viitsii ja ehtii pitää itsestään huolta).

Mutta onneksi on keksitty purkkivitamiineja, ja piristäviä värejäkin saa vaikka tällaisista kauniista kukista. Niillä – ja suklaalla – pärjää siihen asti, kunnes on taas vähän paremmin aikaa huolehtia omasta hyvinvoinnista. Ja Huttulan munkkirinkilöillä aamiaiseksi, kuten viimeksi tänään…

Ruusumaljakko

Omenakaaos

_b1b3835

Ennen tätä syksyä en ole koskaan hyödyntänyt Torpan omenoita. Mihinkään. Tänä vuonna omenat tuottivat kuitenkin niin ylettömän kaaoksen, että asialle oli pakko tehdä jotain.

_b1b3797

En syö omenoita sellaisenaan, ilman erityistä syytä siihen – en vain ole koskaan tullut syöneeksi. Viime syksynä sentään löysin ruusumuffinit, leivonnaisen johon saa käytettyä pari-kolme omppua kerrallaan.

Nyt se ei riittänyt mihinkään. Viidessä puussa oli kaiketi miljoonia omenoita. Ainakin tuhansia.

Viime syksynä sain ystävältäni purkillisen ihanaa, itsetehtyä omenahilloa, ja ajattelin että en ikinä osaisi tehdä vastaavaa. Nyt omenasato ei oikein jättänyt vaihtoehtoja – joten käärin hihat ja päätin yrittää. Ja kas: hillon tekeminen ei ollutkaan vaikeaa. Alkukesästä olin harjoitellut mansikoilla, nyt omenahillo oli helppoa joskin työlästä. Omenoiden kuoriminen tuotti hiertymiä kämmeniin ja lievän rasitusvamman kyynärvarteen.

_b1b4697

Eihän siihen hilloonkaan mennyt kuin pieni murto-osa kaikista omenoista. Onnekseni olen saanut Torpalle valtavan lintupopulaation, joka auttoi urakassa tunnollisesti. Pikku hiljaa omenat ovat huvenneet, ja lintuni luultavasti pulskistuneet aika tavalla.

Ja minulla on jääkaappi puolillaan hillopurkkeja. Nam. Ja röyh.

_b1b3837

Pakastimen tyhjentäminen

_B1B5725 2

Päätin jo kevättalvella tyhjentää ja sulattaa kaupunkikodin pakastimen. Jään paksuudesta päätellen ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Mutta sitten tulikin kaikenlaista estettä: Testaanpa voiko pekonia pakastaa. Ai sitruunan voi laittaa pakkaseen ja käyttää myöhemmin. Onpa tämä jäätelön itsetekeminen kivaa.

Pakastin ei tyhjentynyt, päin vastoin. Sinne alkoi ilmestyä erilaisia pikku purnukoita ja pusseja, kokeilueriä vähän kaikenlaista.

_B1B5727 2

Kun oli kaksi viikkoa aikaa ennen kesämuuttoa Torppaan, otin projektista niskaotteen. Tein inventaarion, laadin lukujärjestyksen ja yhdistelin ruoka-aineita erilaisiksi jämäaterioiksi.

Ja voilà! Kaksi yötä muuttopäivään, ja pakastin on sulatuksessa. Kun ei sitä lukujärjestystä voinut tietenkään tehdä niin, että olisin jäänyt vähän enemmän aikavaraa sulattamisen kanssa.

_B1B5732 2

Tänään illalla sainkin huhkia kyökissä: sitruuna-katkarapu-kanttarellipastaa, ruusumuffineita, vuohenjuusto-mansikka-pestopiiraita, marjasmoothieta aamuksi. Toivottavasti syksyllä voin tuoda samaan pakastimeen taas purkkitolkulla mustikkaa ja vadelmaa Torpalta. Ja ehkä niitä vuohenputkia, nokkosia ja mitäkaikkea.

Kanttarellit aion kuitenkin syödä tuoreena, ovat huomattavasti parempia niin.

 

Vuohenputki lautasella

_B1B0215web

Villiyrtit. Koska olen kitchen goddess -osastolla vielä jossain varovaisella alkeiskurssitasolla, ei ole oikeastaan ihme että villivihannekset olivat myös ihan uusi juttu keittiössäni. Onneksi on tuttuja, joilta saa hyviä vinkkejä – kuten Sopivan ihana -blogi, jonka kautta sain herätyksen testata ehkä maailman helpointa villivihannesta: vuohenputkea.

Maku muistuttaa mietoa persiljaa, ja juuri sen verran mietoa että nirsommallekin luulisi kelpaavan salaatissa, leivän päällä tai piirakassa. Vuohenputkessa on internetsin tietolähteiden mukaan rutkasti c-vitamiinia, rautaa ja magnesiumia. Ja jos miettii että mahtaako kasvi sekoittua kerätessä koiranputkeen niin eipä hätää, kun sitäkin voi syödä vaikka ei kaiketi ihan yhtä hyvää olekaan.

_B1B0249web

Torpan tiluksilla vuohenputkea kasvaa ihan joka paikassa, joten pikkuisten kevätlehtien kerääminen on lapsellisen helppoa. Ja jos haluaa käyttää termiä satokausituote, vuohenputki on todella sitä eikä mikään kallis eteläeurooppalainen tuontiviherrys.

_B1B0232web

Ekat kerrat pitävät mielen nuorekkaana, kuulemma. Viime kesän lopulla yksi sellainen ruokapuolen juttu olivat kanttarellit, nyt vuohenputki. Korvasienien etsimistä tällä viikolla yritin mutta en vielä osannut. Ehkä se korvasieni-eka-kerta osuu kohdalle sitten ensi keväänä, jos en nyt ehdi tai osaa. Niin ja vuohenputkipesto, se kuulostaa sen verran hauskalta että voisin ehkä kokeilla seuraavaksi… Piiras menee ainakin jatkoon.

_B1B0255web

Niin ja se ohje: piiraspohja voi olla mikävaan suolainen piirakkapohja. Olin tällä kertaa laiska ja ostin kaupasta valmiin pohjan, kun oli nälkä ja väsymys ja halu saada jotain pikaruokaa nopeasti valmiiksi. Täytteenä tässä on 1 prk ruokakermaa, 2 luomumunaa, suolaa, mustapippuria, vuohenputkea, vuohenjuustoa, tomaattia, pinjansiemeniä, emmentalraastetta. That’s it.

Uuni-ihminen

_B1B6487

Minun keittiössäni täytyy olla toimiva, tehokas uuni. En viihtyisi asunnossa, jos sen keittiössä olisi vain liesi ja mikro. Sama pätee torpassa, jossa teen ison osan ruoasta juurikin (sähkö)uunissa.

_B1B6497

On uuni-ihmisiä, ja on piirakkaihmisiä. Minä olen niitä molempia. Loppiaisena torpan uunissa valmistui sekalainen kinkku-kasvis-juurespiirakka, jossa oli vähän kaikkea mitä jääkaapissa sattui olemaan. Ja hyvääkin siitä tuli.

Viimeisen palan pakkasin matkalaukkuun, kun piti lähteä välillä käymään kaupungissa. Illalla söin piiraan, ihmettelin kaupunkikodin helppoutta (suihkusta tulee kuumaa vettä yms), ja aamuyöllä heräsin siihen että luulin yhä olevani mökillä. Ilmeisesti kolme viikkoa maalla tekee tehtävänsä, ja Helsingissä sitä tuntee olevansa lähestulkoon hotellilomalla. Johon on pakannut piirakkaa ja muita mökkieväitä mukaan.

Vuoden 2015 lempiruoka

Spagetti1

Niin se sitten meni, vuosi 2015. On ollut aikamoista vuoristorataa monessa asiassa, mutta paljon on joukossa myös hyvää. Kuten se, että olen taas löytänyt iloa askartelusta ja ruoanlaitosta.

Yksi iso mullistus keittiössäni olivat kanttarellit, joita sattumalta opin etsimään itse metsästä ja päätin alkaa niistä tykkäämään sitten saman tien. Odotan jo ensi kesää ja toivon hyvää kanttarellisatoa.

Mutta tässä luultavasti tämän vuoden suurin lempparini, Hanna Gullichsenin kuuluisa sitruunapasta.

Spagetti2

Miksi? Koska se on lupausten mukaisesti helppo, nopea ja aineksiltaan selkeä, ja lisäksi maistuukin tosi hyvältä. Minun sitruunapastani sisältää aika usein katkarapuja ja pinjansiemeniä, tässä annoksessa mukana on myös pinaattia koska sitä sattui olemaan jääkaapissa.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Ensi vuodelle 2016 siis toivon paljon hyvää ruokaa ja vielä parempaa mieltä, itselle ja kaikille muillekin!