Olen kai niin harvoin kipeänä, että en ymmärtänyt yhtään mistä on kyse kun heräsin aamuyöstä jyskyttävään päänsärkyyn. Se oli alkanut oireilla jo illalla, ja silloin kiirehdin nukkumaan kun ajattelin että se on taas vain sitä minun tyyppivikaani – nukkumalla yleensä ohi menevää pääkipua.
Yöllä kipu oli yltynyt niin kovaksi, etten voinut enää nukkua. Tunsin, että tyyny on muuttunut kiveksi, ja haaveilin viileästä, pehmeästä pumpulista johon voisin kalloni edes pieneksi hetkeksi painaa. Ulkona oli pimeää, mutta tuntui että silmiin sattuu (ikkunasta kajasti katulamppu ja naapurihuoneesta ikkunaan jääneet jouluvalot.
Aamulla särky jatkui. Ja oksettava olo. Olen käynyt viime viikkoina paljon sairaalan tiloissa, ja mietin jo kaikkia mahdollisia tauteja joita olen sieltä ovenkahvoista tai pöytäpinnoista saanut kerättyä mukaani. Kissa kävi huolestuneena haistelemassa kasvojani. Ja tassutteli kiireesti kauemmas nukkumaan. Iltapäivällä totesin, että tältä se kuume varmaan tuntuu.
Sen huomion jälkeen piti jo soittaa siskolle hätäpuhelu, kun en muuta keksinyt. En tiennyt mitä lääkettä voisin syödä (en ole tainnut käyttää kuumelääkkeitä siis ihan hetkeen), kunnes sisko neuvoi kokeilemaan Finrexiniä. Niin tietysti. Kiitos. Sitä siis kurkkuun – ja kas, illalla vointi onkin ollut kuin uudella ihmisellä. Peiton alla maaten sain tehtyä yhden myöhässä olevan työtehtävänkin valmiiksi. Ja sitten tiskasin. Siitä urotyöstä tuli vain selkä kipeäksi, koska tässä suuressa talossa järven rannalla on aika matala tiskipöytä.
Näinkö helposti se kaamea kuumetauti meni ohi? Mistä se oikein tuli ja mihin se jo meni? Nyt sormet ristiin, että se ei palaa salavihkaa huomenna takaisin. Ei minulla ole aikaa sairastella.
Ei kommentteja
Veikkaisin migreeniä, kuulostaa nimittäin tismalleen samalta kuin minun viimeviikkoinen ”tuskien taipaleeni”… 😀 Särky joka alkaa jo edellisenä iltana, aamuyöllä siihen herää, sitten koko päivän oksettaa ja joku hakkaa vasaralla otsalohkoa, i-h-a-n-a-a. Itsellä ne on alkaneet vasta muutama vuosi sitten ja onnekseni näitä vuorokauden mittaisia ”kohtauksia” tulee aika harvoin. Hmm, tuo matala tiskipöytä kuulostaa myös _erittäin_ tutulta, näitä vanhan talon hienouksia. 😀
P.s. Tosi kiva blogi sinulla! On pitänyt kommentoida jotain monesti aikaisemminkin mutten tiedä miksen ole sitä tehnyt.. No, nyt olen! Mukavaa viikkoa 🙂
Voi kiitos Anna – ihana kuulla että tykkäät tästä blogista 🙂 <3
Migreeniä mulla ei onneksi ole, mun tyyppivika-niskatensio-päänsärkyni on vähän toisenlaista (olen käynyt lääkärissä sen vuoksi niin monta kertaa että lääkärit ovat saaneet mut vakuutettua, että migreenistä ei ole kyse vaikka tiettyjä yhtäläisyyksiä onkin). Eilen mulla taisi olla tosiaan ihan silkkaa kuumeen aiheuttamaa päänsärkyä, siinä oli kaiketi se kuume mitä en tunnistanut 😀
Matala tiskipöytä ja sopivan korkuinen tiskikone on myös kiinnostava yhdistelmä 😉 Nyt tuohon suureen taloon järven rannalla pitäisi ostaa uusi kone, eikä ihan mikä tahansa kelpaa jotta mahtuisi tiskipöydän kannen alle… Mutta kaipa siihen joku löytyy kun paikalla on ennenkin kone ollut!
Toivottavasti viihdyt Torpan Tytön blogissa jatkossakin, ja kommentoi välillä jos viitsit tai on asiaa – tai vaikkei olisikaan! 🙂
[…] nautittu kurkumatee ei tainnut enää estää taudin iskemista. Harmillista erityisesti on, että vasta puolitoista viikkoa sitten pidin jo yhden saikkupäivän nukkumalla vällyjen välissä. Miksi nyt […]