Kaikki artikkelit kirjoittajalta

Ilona / Torpan Tyttö

Torppa

Vuosi 2020 paketissa

29/12/2020
Punainen tupa Torpan Tyttö

Hei, pitkästä aikaa! Ihan ensiksi haluaisin kuulla, millaisena sinä koit sinun vuoden 2020? Oliko vuodessa uusia tuulia, uuden oppimista, suuria muutoksia, samaa vanhaa, entä mitä kivaa ja yllättävää? Näitä olisi kiinnostava kuulla. Ei ehkä niinkään, että miten on mennyt, ja sitten saa tyypillisen vastauksen että ”no ihan ookoosti vaikka olikin tää korona.”

Minulta mies kysyi, olenko ajatellut mitä haluaisin ensi vuodelta työssä. Listasin heti monta juttua mihin haluaisin tarttua vuoden 2021 aikana; asia on siis ollut jo mielessä. Eikä sinänsä ihme, sillä työ on minulle tärkeä osa elämää, ei pelkästään ”työajalla”. Vapaa-ajan toiveitakin osasin lisätä listan jatkoksi muutaman. Mutta ensin tämä kulunut vuosi:

Emalimukit Torpan Tyttö

Vuoden 2020 alku oli hieman väsähtänyt, kun edellisvuosi oli ollut haastava uusina asioineen ja muutoksineen. Olin juuri saanut Torpan Tytön verkkokaupan auki, ja vaikka en sitä silloin osannut ajatella, sekin taisi väsyttää. Kevään mittaan virkistyin ja vaikka koronatilanne vei hetkeksi työt alta, en sitä suuresti ehtinyt harmitella. Oli kerrankin aikaa leikata marjapensaat, opetella kasvattamaan vihanneksia siemenestä, tehdä pihasuunnitelmaa. Aikaa olla ulkoilmassa aamusta iltaan. (Vihanneksien kanssa en vieläkään hirveän hyvin onnistunut, mutta ensi vuonna sitten taas paremmin, näin uskon) Sain myös omat valokuvaamon nettisivut vihdoin ajan tasalle, kun oli aikaa tehdä sellaista ”ei-muka-niin-kiireellistä” työtä yritykseni parissa.

Nettisivut Ilona Savitie

Kesällä palasin työjuttuihin ja sosiaalinen elämäkin vilkastui. Aittaan tehty vierashuone majoitti useita kesävieraita, mistä olin erityisen iloinen. Vanha sauna/puutarhavaja oli toukokuun jättiurakka, ja sain sen myös tyhjennettyä vuosikymmenien ryönästä. Sami rakensi päätyyn upean (ja tukevan, toisin kuin edellinen joka oli itse tekemäni) kesäkanalan. Kukko ja kili -kotieläinpihan kanat ilahduttivat meitä kesän, kunnes rouvat palautettiin kotiin syksyn korvalla.

Navetan ja vierasmökin tyhjentäminen jäivät vielä ensi vuoteen, ja tyhjennyslistalle nousivat toiveikkaasti myös navetan vintti ja suuri lato. Katsotaan, mitkä kaikki näistä ehditään tyhjätä vuoden 2021 aikana… Vierasmökki on ainakin vahvasti kärkisijoilla, sillä se on nyt jo valmiiksi melkein tyhjä 😀

Kana kesäkana

Syyskuussa käytiin kuvaamassa karhuja Kuhmossa. Hurja ja hieno kokemus! Kesällä oli myös tehty retki Kotkaan ja Haminaan, joista etenkin Haminan keskusta sekä Kotkan merimuseo jäivät mieleen. Sillä reissulla yövyttiin kartanohotelli Karhulan hovissa, joka olisi kiinnostava nähdä muutaman vuoden päästä uudelleen. Veikkaan, että siitä kuoriutuu vielä hulppea luksushotelli, joskin se nytkin jo oli ihan mukava ja kiinnostava majoituspaikka.

Syksyn mittaan tein aika paljon töitä, sekä kirjoittamisen, kuvaamisen että verkkokaupan kanssa. Ja sitten alkoi joulusesonki, johon en ollut ihan edes osannut varautua: verkkokaupan kynttilöitä ja muita tuotteita meni ihanan paljon kaupaksi. Ensi vuodelle aikataulut ja tuotanto on ehkä helpompi suunnitella nyt etukäteen, kun vähän jo tiedän millainen joulun myyntikausi voi mahdollisesti olla. Nyt on kiva jo katsoa varovasti tulevaan, ja suunnitella tuotevalikoimaa taas astetta paremmaksi.

Mehiläisvahakynttilä Torpan Tyttö

Ensi vuoden suunnitelmia siis on, kuten alussa mainitsin. Ainakin haluaisin pistää vähän panoksia pitkän linjan haaveisiini: kirjan ja näyttelyn kokoamiseen. Mutta näistä ja muista lisää seuraavassa postauksessa.

PS. Olen viime aikoina (koko tämän vuoden ja vähän sitä ennenkin) panostanut enemmän Instagramiin, ja blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle. Monesti ajatuksissa on ollut kirjoittaa enemmän asioista tänne, mutta sitten palaan taas tutuksi käyneeseen rutiiniin ja julkaisen vain tiiviitä kuvapäivityksiä Instan puolella. Sieltä minut löytää @torpantytto.

Niin ja verkkokauppa www.torpantyttopuoti.com on myös Instassa, @torpantyttopuoti!

Villiyrtit

Villiyrttiä, villiyrttiä

23/05/2020

Ihana, ihana kevät. Ja ihanat rikkaruohot! Ruokakuvioihin tähän mennessä ovat päätyneet vuohenputki (suosikkini vuodesta toiseen), vaahteran kukat, maitohorsman versot ja jokunen pieni poimulehti. Maitohorsman löysin jostain syystä vasta vuosi sitten, mutta ihastuin ikihyviksi: ei enää tarvitse kantaa kaupasta hintavaa tankoparsaa, kun horsma on ihan yhtä hyvää ja sitä riittää takapihalla.

Mutta mistä mahtaa johtua tämän kevään ilmiö ja pettymys? Keräsin ensimmäiset horsmat samasta paikasta kuin viime vuonna, paistoin pannulla voissa ja ripottelin hitusen suolaa päälle. Maku oli parsan sijasta karvas, voikukanlehteä tai rucolaa muistuttava. Osaako joku teistä neuvoa, mikä mahtaa olla syynä makueroon? Onko horsma sisuuntunut edellisvuoden katkomisesta ja päättänyt maustaa itsensä kitkeryydellä villiyrttiihmisen kiusaksi, vai osuiko kohdalle vain huono sattuma ja väärät versot?

Toki – jos tykkää tai ei ainakaan paheksu pientä kitkeryyttä, horsma voi olla ihan hyvää noinkin. Minä kuitenkin odotin miedompaa ja lempeämpää makuelämystä. En luovuta vielä, ehkä seuraava pannullinen maistuu paremmin!

Edellisvuosien villiyrttiasiaa ja hortoiluhommia löytyy blogista myös, hakusanalla villiyrtti 🙂

DIY Käsityöt

Islantilainen villapaita

12/04/2020

Olen tyypillinen islantilaisvillapaidan neuloja vuodelta 2020: en oikeastaan harrasta neulomista, mutta nämä villapaidat ovat niin kuuma juttu, että olen jo muutaman vuoden ajan haaveillut sellaisesta. Parhaimmillaan sellaisesta, jonka olen omin käsin neulonut. Mutta ei – eihän minusta ole sellaiseen. Siihen menisi ainakin pari vuotta. Ei minulla ole aikaa. Enkä ehkä edes osaa. Ja kuinkas tässä kävikään? Muutama viikko aloituksesta, ja villapaitani olikin jo valmis. Ehkä tätä uskaltaa vähän hypettää, jos ei muuten niin ainakin itselleni. Ja kaikille kavereille ja äidille ja teille lukijoille haha!

Ainoa pikku miinus on, että en tehnyt sitä ”ehdottoman välttämätöntä” koepalaa ensin. Siis se kymmenen senttimetrin kokoinen neuletilkku, josta selviää onko oma käsialani sopiva suhteessa puikkojen kokoon, ja tuleeko neuleesta sitten sen kokoinen mitä ohjeessa kerrotaan. No… ei tullut. Paidasta tuli ihan sopivan kokoinen, mutta ei minulle vaan miehelle joka on noin 20cm minua pidempi. Krhm, ehkä alan jossain vaiheessa neuloa sitten uutta paitaa. Ja tarkistan mittasuhteet ensin, kahteen kertaan.

Tämä villapaita on ihanan pehmeä, islantilaisesta Léttlopi-langasta tehty ja sävyt harmaan molemmin puolin. Välissä on ripaus tummaa havunvihreää. Kuosi on kirjaston kirjasta valittu Riddari: malli, jonka kuulemma moni valitsee ensimmäiseksi projektiksi, kun islantilaispaitaa päättää aloittaa neuloa.

Islantilainen villapaita

Kirja täynnä islantilaisohjeita löytyi siis kirjastosta (Islantilaisia neuleita, toim. Védis Jónsdóttir, Tammi). Alkuinnostus neulomiseen hullaannutti niin, että jo ensimmäisen hihan jälkeen ostin kirjan omaksi. Ja valkkasin mielessäni jo pari seuraavaa kuvioneuleprojektia. Onkohan se tämä neljänkympin ikä, joka teettää vähän kummallisia asioita..?

Arvonta Kirjat

Arvonta: Hyvin eletty

05/03/2020

Mitäs tuumaatte, jos pistetään pitkästä aikaa arvonta pystyyn? Ihana, ihana Karita Sainion kirja Hyvin eletty on odottanut tätä hetkeä. Osallistu arvontaan alla olevien ohjeiden mukaan, niin kirja voi olla pian sinun oma <3

Kirjan ja arvonnan kanssa kävi itse asiassa silleen, että tilasin kirjan jo aikoja sitten kustantamosta tätä varten. Sitten tuli pientä kaaosta omaan arkeen, sitten verottaja välissä pelotteli kaikenlaisilla arvontapalkinto-verotuspakko-kummituksilla ja asia jäi odottamaan parempia aikoja. Nyt verotuskäytäntöä onneksi järkeistettiin niin, että sinun, joka tämän kirjan omaksesi saat, ei tarvitse sitä verottajalle raportoida. Alles gut, siis.

Seuraan muita blogeja nykyisin aika vähän, ja veikkaan että tämmöiset blogiarvonnat ovat jo ihan vanhanaikaisia. Minusta tässä on silti jotain symppistä ja söpöä, joten kyllä – minun blogissa tulee olemaan arvonta aina silloin tällöin jatkossakin!

Ja kirjasta: Hyvin eletty on kaunis kuin karkki. Raikas, ihana selattava. Lupaus keväästä. Ida Hanhiniemen kuvat ja Tuukka Koiviston graafinen ulkoasu näyttävät kaiken kaikkiaan tosi kivalta! Sisältö on helppolukuista mutta täyttä asiaa: miten elää omannäköistä kivaa elämää syyllistymättä, mutta vastuullisempia valintoja tehden? Vastuu omasta kuluttamisesta voi kuulostaa vähän kuivalta käsitteeltä, mutta Karitan kirja kääntää näkökulmaa. Vastuullinen elämäntapa on tyylikästä ja älykästä. Lempeällä otteella vastuullisempiin valintoihin käydään läpi ruokajuttuja, kosmetiikkaa, kotia ja vaateshoppailua. Isoja muutoksia tai laajoja tiedeartikkeleita tästä kirjasta ei löydä, mutta ehkä kipinän ottaa selvää enemmän, niistä aiheista jotka itselle kolahtavat.

Sain aikoinaan olla Karitan tyäkaveri yhdessä lehden toimituksessa, ja niiltä ajoilta muistan kirjoittajastakin vain hyvää. Hyvä kirja, siis kaiken kaikkiaan!

Osallistu näin: kommentoi alle omalla nimellä tai nimimerkillä. Kerro jos haluat, mikä sinua on tänä keväänä sytyttänyt hyviin valintoihin arjessa/kuluttamisessa/hyvinvoinnissa – on kiva kuulla vinkkejä ja kokemuksia! 🙂 Arvonta-aika alkaa postauksen julkaisemisesta ja kestää ti 10.3.2020 klo 18 asti. Onnea matkaan!

EDIT: Arvonta suoritettiin, ja Sari voitti kirjan omakseen. Se on toimitettu saajalleen 🙂

Ekologisuus Verkkokauppa

Ekologinen kynttilä? Mehiläisvahaa ja muita mietteitä

04/02/2020

Kynttilä pöydällä, villasukat, kirja, höyryävä teekuppi. Hetki omaa aikaa. Mutta mitä mahdatkaan polttaa siinä kynttilässä, jonka ensimmäisenä sytytit sohvapöydälle palamaan? Jos olet kovin sisäilmaherkkä, huomaat helposti jos kynttilä savuttaa tai tuoksuu liikaa. Ja vaikka ei huomaisi, jokainen palava kynttilä huoneessa tuo oman vaihtelevan mausteensa sisäilmasoppaan.

Vaikka kynttilä olisi miten laadukas ja puhtaasti palava, viimeistään sammuttaessa siitä nousee sisäilmaan harmillisia voc-yhdisteitä. Eli siis savun mukana pienhiukkasia ja muita haitallisia juttuja. Mitä kaikkea ne haitalliset aineet sitten voivat olla? Minulle toimii yksinkertainen muistisääntö: mitä enemmän kynttilässä on valmistusaineita, sitä enemmän cocktailia kynttilä tuottaa sisäilmaan. Raaka-aineet, sydänlanka, väriaineet, koristepinnoitteet, tuoksut… Kaikki ekstra palaa samalla tavalla kuin kynttilä ylipäätään: ainekset sulavat nesteeksi ja kaasuksi, jotka palavat ja niiden yhdisteet vapautuvat sisäilmaan. Välttämättömiä kynttilässä ovat vain kynttilän massa ja sydänlanka. Muut mausteet on helppo karsia pois jo kaupan hyllyllä.

Beeswax candle Torpan Tytto Webshop

Olen kynttilöiden ketjupolttaja, varsinkin talviaikaan. Jouluna kynttilöitä voi palaa iso määrä ruokapöydässä, enkä suuremmin murehdi silloin sisäilman laadusta. Toisaalta torpalla pidetään paljon isompiakin tulia läpi lämmityskauden uuneissa ja puuhellan pesässä, ja savuhaitat ovat niistä aika paljon suuremmat.

Silti poden ajoittain huonoa omaatuntoa siitä, että voisin aina valita parempia tuotteita, ekologisempia, eettisempiä, vastuullisempia. Tällä hetkellä olen kallistunut siihen, että parhaita valintoja olisivat mehiläisvahakynttilät, vastuullisesti tuotettu soijavaha sekä mahdollisesti muut, harvinaisemmat kasviperäiset vahat. Mehiläisvahaa käytän tällä hetkellä omassa Torpan Tyttö -verkkokaupan valikoimassani, ja soijakynttilät ovat tulossa testimyyntiin jossain vaiheessa kun löydän niihin sopivan yhdistelmän materiaaleja ja kierrätettävyyttä.

  • Mehiläisvahakynttilä. 100% luonnontuote, mehiläisten tekemää vahaa. Sanotaan olevan hiilivapaa (vapauttaa sisäilmaan saman verran hiilidioksidia kuin kynttilän valmistusprosessissa siihen on sitoutunut) sekä sisäilmaa puhdistava (neutraloi vapauttamillaan negatiivisilla ioneilla sisäilman epäpuhtauksia, positiivisia ioneja). Sen valmistukseen ei ole käytetty fossiilisia polttoaineita. Harvinaisempi materiaali markkinoilla, ja siksi kalliimpi kuin muut kynttilät. Yleensä käsityötuotteita tai pienten erikoismyymälöiden juttu. Eläinperäisenä ei sovi vegaanille, ja mehiläistarhauksessakin on oma eettinen pohdintansa – kuten kaikessa ihmisten ohjailemassa ruoantuotannossa. Sammutettaessa sydänlanka savuttaa jonkin verran. Mehiläisvaha voi ajan mittaan härskiintyä, älä siis jemmaa vuosikausia kaapissa.
  • Steariini. Valmistetaan palmuöljystä, eläinrasvasta tai kalaöljystä. Ei siksi sovi vegaanille. Yleisin kynttilämateriaali tätä nykyä. Edullinen, raaka-ainetta helposti saatavissa. Ei ihan herkästi sula auringossa tai saunan ikkunalla, tuoksuu ”perinteiselle kynttilälle”
  • Parafiini. Raakaöljytuotannon sivutuote. Parafiinikynttilät ovat pikku hiljaa vähenemässä, steariini yleisempää. Mitä tapahtuu öljylle kun se palaa kynttilässä? Mitä hiukkasia ja ainesosia vapautuu huoneilmaan? Noki, bentseeni, tolueeni ja formaldehydi on ainakin mainittu.
  • Soijakynttilä. Sopii vegaanille. Valmistetaan soijasta, mutta soijan alkuperä ja valmistustapa (geenimanipuloitua vai ei) vaikuttavat paljonkin siihen, onko kynttilä lopulta välttämättä se eettisin valinta. Enimmäkseen astiaan valettuja kynttilöitä, sillä soijavaha sulaa melko alhaisessa lämpötilassa. Mitä tehdä astialle kynttilän polttamisen jälkeen? Saako kaiken vahan poltettua, vai jääkö astian pohjalle hukkatuotetta? Soijan lisänä kynttilässä voidaan käyttää muita kynttilämassoja.
  • Oliivikynttilä, rapsiöljy- tai kookosvahakynttilä. Oliivivahakynttilät toi syksyllä 2019 Suomen markkinoille ensimmäisenä kotimainen kynttiläyritys Puttipaja Jyväskylän Vaajakoskelta. Rapsiöljy- ja kookoskynttilöitäkin kuulemma on. Niitä en ole löytänyt Suomesta vielä myynnissä – onko teillä tietoa missä tällaisia myydään?
Mehiläisvahakynttilä Torpan Tyttö 2019

Muita vinkkejä vastuullisiin valintoihin

  • Mikä kynttilä olisi paras ja turvallisin? Valitse ainakin kotimainen, se on todennäköisesti monin tavoin hyvä valinta! On sitten hieman näkökulmasta kiinni, mitä raaka-ainetta pitää muita parempana.
  • Tuoksukynttilä – siedätkö pidemmän päälle kynttilään lisättyjä tuoksuja? Minulle kävi niin, että ostin aivan ihanan (ja melko hintavan) havupuu-tuoksukynttilän, kun kaipasin kotiin metsän tunnelmaa. Jouduin kuitenkin pakkaamaan kynttilän lasipurkkeineen takaisin muovipakkauksen sisään, kun päätä alkoi särkeä. Enkä edes tiennyt olevani tuoksuyliherkkä…
  • Tuikkukynttilän alumiinikuori: muista aina nakata metallinkeräykseen, alumiini käytetään uudelleen metalliteollisuudessa!
  • Sydänlanka: todennäköisesti se on kynttilässäsi puhdasta puuvillaa, etenkin jos kynttilä on kotimainen. Joskus kynttilässä voi kuitenkin olla metallilla vahvistettu lanka, jonka polttaminen voi tuottaa sisäilmaan pahimmillaan terveydelle haitallisen määrän lyijyä.
  • Väriaineet: mistä kynttilän väri valmistetaan? Sekin saattaa tuottaa sisäilmaan haitallisia yhdisteitä – jos valmistaja ei osaa antaa tietoa käytettyjen värien vaarattomuudesta, pelaa vaikka varman päälle ja polta värjäämättömiä kynttilöitä. Myrkyttömiä elintarvikevärejä käytetään monissa kotimaisissa kynttilöissä.
  • Jämät: voiko ne hyödyntää uudelleen? Sulata vesihauteessa ja tee itse uusia kynttilöitä, tai kysy jos joku muu tarvitsee. Mehiläisvahan jämät voi palauttaa ainakin minulle takaisin, Torpan Tytön puotiin, uusia kynttilöitä varten.
  • Miten kynttilät on pakattu? Muovia muovin päällä, vai mahdollisimman keveä ja luontoystävällinen kääre?
  • Jotta kynttilä ei valu tai savuta: polta kynttilää vedottomassa paikassa, leikkaa sydänlanka lyhyeksi ja poista tarvittaessa langan kärkeen muodostunut palamismöykky. Tuuleta tila heti jos sammutettu sydänlanka savuttaa.
  • Yksi kynttilä harvemmin aiheuttaa suurta terveyshaittaa kenellekään. Ehkä voi sittenkin vain sytyttää sen kynttilän, istua sohvalle ja nauttia hetken omaa aikaa…
Torppa Verkkokauppa

Uusi vuosi, uusi alku – 2020

19/01/2020
Torpan Tyttö

Tervetuloa Torpan Tytön uudistuneille sivuille! Mitäs tykkäät?

Tässä sitä ollaan, vihdoin. Blogi on uudistunut pinnalta ja sisäisesti – lähes puolitoista vuotta kestäneen muutoksen jäljiltä blogini on muuttanut ulkonäköään ja siirtynyt myös uuden palveluntarjoajan katon alle. Muutoksilla ei ole lukijan kannalta sinänsä merkitystä, mutta itsellä on vierähtänyt muutoksien vuoksi tovi jos toinenkin tässä reilun vuoden aikana asioita pohtiessa ja ihmetellessä. Ja nyt kun hommat alkavat olla valmiina, on myönnettävä että kyllä muuten nyt keventää mieltä.

Ulkoasuun tulee vielä pieniä hienosäätöjä (älä esimerkiksi suotta klikkaa yläreunan ’Etusivu’-otsikkoa, sillä se jostakin syystä heittää sinut sinne vanhan blogin puolelle). Pääpiirteissään ollaan kuitenkin valmiina uuteen alkuun 🙂

Eikä tässä kaikki. Torpan Tytön Puoti on vihdoin valmistunut! Sitäkin olen valmistellut jo pitkät tovit, ja nyt sekin melkoisen isokokoinen urakka on hikoiltu valmiiksi. Kauppaan pääset kurkkaamaan tällä osoitteella: www.torpantyttopuoti.com

Kuva: @samimphotos

Asiat ovat loksahdelleet siis viimein omille paikoilleen. Sitä olenkin odottanut, sillä en ole oikein voinut kirjoitella uusia blogipostauksia muutosvaiheessa. Tai olisin voinut, mutta sitten niitä olisi pitänyt siirrellä erikseen vanhasta osoitteesta uuteen, ja jotain olisi voinut kadota bittiavaruuksiin tai unohtua matkasta muuten vain. Mutta nyt: uusi into ja uusi alku. Pääsen vihdoin kertomaan, mitä kaikkea torpalle kuuluu!