Kanat

Eilen yksi kanarouva istua nökötti pesässä iltamyöhällä, kun muut olivat jo aikaa sitten nousseet orrelle nukkumaan.

Hautominen on siis alkanut, päättelin. Huokaus, taas se sama ruljanssi kuin toissakesänä: yksi valtaa pesän ja kaikki sinne munitut munat, eikä suostu hievahtamaan vaikka toisillakin olisi pesälle käyttöä.

Ja tipujahan tästä kanalasta ei tulisi kuitenkaan, sillä kukko puuttuu.

Tänä aamuna kana istui vieläkin pesässä. Ei auttanut muu kuin töniä ja nostella rouvaa niin kauan, että sain pyöriteltyä kaikki munat helmapeltien alta parempaan talteen. Munia oli kuusi. Lopuksi nappasin pois myös muovisen munitusmunan ja heitin sen viereiseen, kaikkien kanojen yhteistuumin hylkäämään pesään.

Kun olin aikani nostellut kanan helmoja kissanhiekkalapiolla (sillä on oikeasti kätevää siivota sisäkanalan lattia), rouva lopulta nousi ylös ja marssi erittäin kiukkuisena kaakattaen aamiaiselle.

Ja sitten vasta huomasin, että tämä olikin eri kana kuin eilen. Oho. Anteeksi.

Kun laumassa on yksi musta, yksi valkoinen ja kaksi kirjavaa Plymouth Rock -kanaa, eihän niitä kirjavia aina hämärässä erota toisistaan. Hautomisongelmaa ei siis taidakaan olla. Toivottavasti. Ja toivon ettei päivän aikataulut menneet rouvilla nyt ihan sekaisin.

Kuvista voisi muuten päätellä, että pihassani retkottaa tänään kolme kuollutta kananraatoa. Mutta rouvat vaan ottaa aurinkoa, kääntää välillä kylkeä ja huokailee tyytyväisenä.

Musta kanarouva on alkanut munia päivä päivältä isompia munia, vaikka minulle riittäisi ihan ne tavalliset. Kun toiset kanat tekevät pieniä, 55 gramman munia, tämä rouva pyöräytti eilen huikean ennätyksensä: 105 grammaa. Jotkut haluavat erottua joukosta.

Tiedätte varmaan, mitä kaupassa myytävien kananmunien tuotenimike tarkoittaa? Vapaan kanan munat, virikekanala, luomu… Yhteistä kaikille nimikkeille on, että kanat saadaan kuulostamaan onnellisilta ja leppoisissa oloissa eläviltä rouvilta.

Valitettavasti asia ei ole ihan niin ruusuinen kuin Martta Wendelinin maalauksessa.

Vapaat kanat eivät ole järin vapaita, virikekanalassa on tilaa liikkua noin A4-paperiarkin verran, ja luomukanat elävät todennäköisesti valtavassa suurkanalassa, jossa yksilön ’lajityypillinen käyttäytyminen’ ei ihan pääse oikeuksiinsa. Nimikkeistä ja kanalatyypeistä lisää esimerkiksi täällä.

Minä kannan huolta jo siitä, että luonani asuvat kesäkanat joutuvat toisinaan jäämään suljettuun aitaukseen, jos olen itse muualla.

Ensimmäinen, pienin aitaus sisältää seuraavaa:

• vanhaan saunaan tehdyt nukkumatilat orsineen, purulla pohjustetun lattian ja kaksi munintapesää
• ulkoaitauksen, jossa on myös kanojen ruokailutila. Maaperä on hiekan ja mullan sekoitetta, jossa kanat rakastavat kylpeä. Kauttaaltaan verkotettu aitaus on nyt myös sadekatettu, sillä täällä alkoi sadekausi (mur)
• Kanat menevät sisälle nukkumaan puoli yhdeksän tienoilla, ja minä käyn jossain vaiheessa pistämässä ovet kiinni seuraavaan aamupäivään asti. Kanat pysyvät turvassa.

Toinen aitaus on

• noin 140 cm korkea verkkoaitaus, josta kanat eivät pääse yli eikä naapurustossa asuva kettu pääse ali (kunhan ehdin tiivistää alareunan)
• Tilaa on muutama kymmenen neliötä, kanat voivat kuljeskella luumupuiden katveessa ja saunan edustalla.
• Tilaa on tekeillä vielä lisää, heti kun ehdin laajentaa.
• Täällä uskallan pitää kanoja päiväsaikaan myös silloin, kun olen itse päiväsajan poissa.

Kolmas alue on kanojen – ja minunkin – ehdoton suosikki: koko pihamaa vapaassa käytössä. Kun olen koko päivän itse kotosalla ja liikuskelen paljon pihamaalla, kanat saavat myös tehdä niin. Välillä ne menevät lampolan kulmille kaivelemaan maasta matoja, tulevat vierestä seuraamaan kun pesen autoa tai siivoan saunatupaa, kulkevat perässäni ja ottavat torkkuja ja hiekkakylpyjä.

Kettuhavainnon vuoksi avoin pihamaa ei kuitenkaan enää ole jokapäiväistä ylellisyyttä. En halua että kanoista jää jäljelle vain kasa höyheniä. Mutta kolmen alueen järjestely lienee nyt aika hyvä kompromissi, kaikkien kannalta. Näillä eväillä kanat ovat myös todellisia vapaita, onnellisia kanoja joilla on melkoinen virikekanala käytettävissään. Melkein luomuja myös; rehun osuus ravinnosta on vain pieni murto-osa.

Joku voi tietysti sanoa, että yksikään tuotantoeläin ei ole täysin vapaa – mutta jos kana saisi valita, uskallan väittää että se valitsisi juuri tällaisen elämäntavan ja melko mielellään. Onhan täällä vapaus liikkua melkein miten tykkää, mahdollisuus olla välillä myös erillään muista, ruokahuolto ja siivous toimii, turvallisuuspalvelu päivystää.

Tänään kaikki rouvat päättivät käydä päiväunille vanhan saunan seinustalle. Ne asettuivat vieri viereen hiekkakylpyihin ja silmät alkoivat painua kiinni. En ole muistaakseni nähnyt että kana haukottelee, mutta jos ne niin tekisivät, olisin varmasti nyt nähnyt. Ja olisittepa kuulleet, miten tyytyväinen, laiska kujerrus siitä kanakylpylästä välillä kuului.