Giveaway: La Pâtisserie -kirja!

La Patisserie Kirja

Tutustuin ystävääni Terhiin kouluikäisenä. Olimme läytäneet toisemme Koululainen-lehden kirjekaveripalstalta. Terhi asui Tuusulassa (minun mielestäni siis kaupungissa), minä maalla Joutsassa. Kirjoiteltiin tyttöjen elämästä, koulusta ja harrastuksista. Terhillä oli kaunis, symmetrinen käsiala ja tarrakuvissa Terhi näytti aina aikuisemmalta, tyylikkäältä ja kauniilta.

Sitten teini-ikäisenä sovimme että Terhi tulee käymään Joutsassa. Tavattiin ensimmäisen kerran. Oli Joutsan Joutopäivät ja vuosi ehkä 1996. Nähtiin Don Huonot Uimalan pikkulavalla, Terhin isoveljen kaverit soittivat bändissä. Don Huonot ei vielä ollut kovin iso nimi.

Siitä illasta jäi muistoksi yksi valokuva, jossa olemme yhdessä.

Ja sitten seuraavan kerran tapasimme viime kesänä Helsingissä, vuonna 2017. Terhi oli menossa naimisiin, ranskalainen sulhanen oli komea ja Terhi ihan samannäköinen kuin silloin ennen. Häät olivat suloiset ja rennot ja elegantit. Minut oli pyydetty valokuvaajaksi  kirkkoon ja juhlaan puuhuvilan puutarhassa, jonne kuljettiin Kauppatorilta lautalla.

Atena kustannus kirja

Ja nyt Terhi ja ystävänsä Kaisa ovat julkaisseet kirjan. Ihanan kirjan, joka saa minut näkemään unia tomusokerista, mansikoista ja ranskalaisista leivoksista. Ranskalaisen konditorian reseptit ja valmistusohjeet ovat kerrankin saatavilla suomeksi kirjoitetussa keittokirjassa.

Terhi Toivonen Kirja

Ja tämä ihan uusi, Atenan vasta julkaisema kirja voi pian olla sinun oma: osallistu blogini giveaway-arvontaan! Jätä kommenttikenttään viesti että osallistut arvontaan, ja jos haluat niin joku oma muistosi: kerro jotain Pariisista, kirjekavereista tai lapsuudenystävistä, häistä tai leivonnaisista, Joutopäivistä, Don Huonoista… Ihan mitä tahansa – minusta on ihana lukea teidän muidenkin muistoja! ♡

Arvontaan ehdit osallistua tämän viikon ajan, su 6.5.2018 klo 20 saakka.

Villiyrtit, kevään ensimmäiset satokausivihannekset

Vuohenputkileipa

Tuttu kevätjuttu: villiyrtit. Vaikka ihan vasta torpan pihalla oli lunta kymmeniä senttejä, nyt vuohenputki jo puskee kaikkialla esiin. Ja minä konttaan tietenkin taas kulhon kanssa niitä keräämässä – pari rasiaa on nyt jo pakastimessa!

Tämän kevään ihan ekat vuohenputkiversot päätyivät kuitenkin suoraan voileivän päälle.

Versoja kasvaa parhaiten tietysti nyt keväällä, mutta pitkin alkukesää pieniä vuohenputkia löytyy kyllä pihamaalta kun vähän viitsii etsiskellä isompien seasta. Siitähän rikkaruohot on myös kiitollisia, että ei tarvitse kuin niittää isommat alas niin jo niitä pieniä versoja pian nousee taas tilalle kerättäväksi :)

Villivihannekset

Viime keväänä ostin itselleni lahjaksi Villiyrtti-keittokirjan, jota en ehkä muistanut vinkata blogissa ollenkaan. Kirjan avulla uskalsin tehdä lisääkin yrttikokeiluja kesän mittaan, kun ilmeni että pihasta melkein mitä vaan uskaltaa syödä. Muun muassa vaahteran kukat olivat kiva tuttavuus.

Villiyrtti keittokirja

Toinen aivan oivallinen kirja on tuo pienempi, retro Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat (ensimmäisen kerran julkaistu jo vuonna 1942, tuo minun niteeni muistaakseni vuodelta 1980).

Ulkoisesti kirja näyttää aikansa eläneeltä, mutta sisältö on kattava ja informatiivinen. Veikkaanpa, että mummolan kirjahyllystä tai divarista ihan pikkurahalla tällainen kirja löytyy!

Vuohenputkipiirakasta lisää tässä postauksessa, ja voikukka-koivunlehti-kokeiluista täällä!

Muurahaiset vastaan Ilona, toisella erätauolla 5-0

Väliaikatilanne on tämä:

  • Valkopippurin kohdalla muurahaiset epäröivät, mutta lopulta kävelevät yli. Koko asunto sen sijaan haisee tunkkaiselle, nyt muistan miksi en pidä valkopippurista.
  • Piparminttuöljy (no sellainen marketin leivonta-aine, kun aitoa en löytänyt) ei tehoa yhtään. Tuloksena vain rasvainen koti ja melkoinen siivoaminen. Myös paljon rasvaisia kissantassunjälkiä pitkin lattioita.
  • Kokeilematta enää sammutettu kalkki (mitä se on? mistä sitä saa?) sekä maissijauho ja talkki. Kahteen jälkimmäiseen en ainakaan enää usko, kaikkien muiden jauhojen kokeilemisen jälkeen.

Jääkö minulle enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin myrkky?

  1. Säälittää ajaa muurahaisyhdyskunta tuhoon
  2. Mahtaako edes onnistua, kun luultavasti koko kerrostalo sijaitsee muurahaisystävällisellä maaperällä ja talon alla saattaa asua aika monta kaveria lisää.

Elämme jännittäviä aikoja.

Muurahaiset ja niiden karkotus

Muurahaiskarkote luomu

Annan muurahaisten valita itse. Ne saavat jatkaa elämäänsä hyvillä mielin omassa jengissä, kunhan päättävät elää jossain muualla kuin minun kodissani.

Touho ja Nappi ovat samaa mieltä. Kissat tuntuvat vähän arkailevan muurahaisia, käyvät välillä varovasti nuuskimassa ja siirtyvät varmuuden vuoksi johonkin korkeammalle turvaan.

_B1B3323

Kaupunkiasunnossa on siis meneillään asemasota, sellainen vielä melko lempeä ja rauhaan pyrkivä.

Keinot alkavat vaan olla vähissä, tuntuu että olen kokeillut kaikkea.

  • Ruokasoodaa
  • Etikkaa
  • Suolaa
  • Kanelia
  • Pippuria
  • Kahvia
  • Siivousta
  • Vettä
  • Tolua (ei toimi ollenkaan, ei kannata edes testata)

Olen myös kantanut muurahaisia lasipurkissa ulos, jotta ne voisivat ymmärtää yskän ja etsiä uuden kodin. Vaikka naapurista.

_B1B3343

Mutta kuusijalkaiset pikkutyypit eivät minusta piittaa, sen enempää kuin kissoistakaan. Tämä yksi tomera ei edes pysähtynyt haistelemaan sille asettamaani sokerihoukutus-ansaa, sillä sen tehtävä näkyy olevan (harvojen) kaatuneiden toverien kantaminen turvaan.

Onko uusia hyviä ideoita? Huomenna joudun muuten muurahaisbaarin hakureissulle. Minusta se on viimeinen keino – luomumenetelmät ja maastakarkotus olisivat minusta huomattavasti mukavampia tapoja.

Pörröiset eläinystävät

Bumblebee mug

Kuinka moni on jo käärimässä sanomalehteä rullalle, kun näkee kevään ensimmäisen kimalaisen raahustamassa mökin lattialla? Äkkiä sanomalehti takaisin lehtikoriin ja kimalainen turvaan, ulos aurinkoon.

Sen lisäksi että kimalainen on söpö ja pörröinen, sillä on juuri nyt siinä lattialla, jäykistyneitä jalkojaan oikoessaan, tärkeä tehtävä joka vaikuttaa myös meihin ihmiseläimiin.

Kimalaisista vain kuningatar talvehtii (muut yhdyskunnasta ovat siis kuolleet jo syksyllä,  kovan kesäduunin jälkeen). Vain kuningatar voi luoda kesäksi uuden yhdyskunnan, joka pölyttää kasvit metsässä, puutarhassa ja pelloilla. Ja jos lätkäiset kimalaisen keväällä kuoliaaksi, menee sen mukana koko tuleva yhdyskunta – ei siis ihan pikku juttu!

HM Home

Savon Sanomien jutussa (jonka SS oli lainannut Helsingin Sanomilta, mutta en viitsi sitä juttua linkittää tähän koska lukemista rajoittaa maksumuuri) on konkretisoiva esimerkki:

”Peltolan mukaan kimalainen on suomalaisten luonnonmarjojen tärkein pölyttäjä. Hänen mukaansa yhden kuningattaren menetys voi tarkoittaa 10–20 kilon menetystä marjasadossa.”

Savon Sanomien koko juttuun viime keväältä pääset tästä linkistä.

Kimalaismuki

H&M Homen ihastuttava kimalaismuki sykähdytti, ja ostin sen muistuttamaan torpasta, kimalaisista itsestään ja ehkä tärkeimmästä – siitä kuinka isäni harrasti mehiläistarhausta vuosia sitten torpan niityillä. Niiden vuosien jälkeen olen tuntenut suurta sympatiaa ja arvostusta tasapuolisesti mehiläisiä ja kimalaisia kohtaan (ja vähän jopa ampiaisiakin, vaikka niiden pölyttämistehtävä ei olekaan niin merkittävä)

Huraa kimalaiset ja huraa mehiläiset! Tärkeää työtä teette. Ja ootte aika söpöjä ja pörröisiä.

Maalarinvalkoinen koti

Makuuhuone

Tässä kirkonkylän kaupunkiasunnossa, jossa olen kuluneen talven viettänyt pitämässä lunta ja pakkasta, melkein kaikki on valkoista.

Viime keväänä tehty remontti oli sikäli helppo, että maalarille annoin tehtäväksi maalata kaikki. Ihan vaan maalarinvalkoisella.

Tuossa yllä olevassa kuvassa on makuuhuone, vähän ennen ja vähän jälkeen remontin. Osaatteko päätellä kumpi on kumpi?

Keittio Lattia

Valkoisen sävyjä on maalikaupassa tarjolla tähtitieteellinen määrä. Torpalle valitsinkin aikanaan vähän eri sävyjä, kunnes totesin että se perus bulkkivalkoinen toimii minulle parhaiten.

Se ei juurikaan riitele muiden sävyjen kanssa. Eikä kulu aikaa sen oikean tietyllä lailla murretun valkean sävyn hakemiseen (joka saattaa sitten kuitenkin mennä pieleen, koska lopulta sävyyn vaikuttaa niin moni: luonnonvalo, sähkövalo, ympäröivät esineet, pinnan tekstuuri, kiiltoaste, vuodenaika…)

Vaaterekki 2 copy

Ja nyt jo ties kuinka monetta vuotta: viihdyn valkoisen ja vaaleanharmaan keskellä hirmuisen hyvin. Väriä kotiin tulee ihan tarpeeksi sitten meistä ihmisistä. Kissoista. Huonekaluista, lehdistä, kirjoista, pikkusälästä joka hiipii valtaamaan kaikki laskutasot kun silmä välttää. Valkea on niillekin hyvä pohja levitä ja lisääntyä.