Muurahaiset vastaan Ilona, toisella erätauolla 5-0

Väliaikatilanne on tämä:

  • Valkopippurin kohdalla muurahaiset epäröivät, mutta lopulta kävelevät yli. Koko asunto sen sijaan haisee tunkkaiselle, nyt muistan miksi en pidä valkopippurista.
  • Piparminttuöljy (no sellainen marketin leivonta-aine, kun aitoa en löytänyt) ei tehoa yhtään. Tuloksena vain rasvainen koti ja melkoinen siivoaminen. Myös paljon rasvaisia kissantassunjälkiä pitkin lattioita.
  • Kokeilematta enää sammutettu kalkki (mitä se on? mistä sitä saa?) sekä maissijauho ja talkki. Kahteen jälkimmäiseen en ainakaan enää usko, kaikkien muiden jauhojen kokeilemisen jälkeen.

Jääkö minulle enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin myrkky?

  1. Säälittää ajaa muurahaisyhdyskunta tuhoon
  2. Mahtaako edes onnistua, kun luultavasti koko kerrostalo sijaitsee muurahaisystävällisellä maaperällä ja talon alla saattaa asua aika monta kaveria lisää.

Elämme jännittäviä aikoja.

Muurahaiset ja niiden karkotus

Muurahaiskarkote luomu

Annan muurahaisten valita itse. Ne saavat jatkaa elämäänsä hyvillä mielin omassa jengissä, kunhan päättävät elää jossain muualla kuin minun kodissani.

Touho ja Nappi ovat samaa mieltä. Kissat tuntuvat vähän arkailevan muurahaisia, käyvät välillä varovasti nuuskimassa ja siirtyvät varmuuden vuoksi johonkin korkeammalle turvaan.

_B1B3323

Kaupunkiasunnossa on siis meneillään asemasota, sellainen vielä melko lempeä ja rauhaan pyrkivä.

Keinot alkavat vaan olla vähissä, tuntuu että olen kokeillut kaikkea.

  • Ruokasoodaa
  • Etikkaa
  • Suolaa
  • Kanelia
  • Pippuria
  • Kahvia
  • Siivousta
  • Vettä
  • Tolua (ei toimi ollenkaan, ei kannata edes testata)

Olen myös kantanut muurahaisia lasipurkissa ulos, jotta ne voisivat ymmärtää yskän ja etsiä uuden kodin. Vaikka naapurista.

_B1B3343

Mutta kuusijalkaiset pikkutyypit eivät minusta piittaa, sen enempää kuin kissoistakaan. Tämä yksi tomera ei edes pysähtynyt haistelemaan sille asettamaani sokerihoukutus-ansaa, sillä sen tehtävä näkyy olevan (harvojen) kaatuneiden toverien kantaminen turvaan.

Onko uusia hyviä ideoita? Huomenna joudun muuten muurahaisbaarin hakureissulle. Minusta se on viimeinen keino – luomumenetelmät ja maastakarkotus olisivat minusta huomattavasti mukavampia tapoja.

Pörröiset eläinystävät

Bumblebee mug

Kuinka moni on jo käärimässä sanomalehteä rullalle, kun näkee kevään ensimmäisen kimalaisen raahustamassa mökin lattialla? Äkkiä sanomalehti takaisin lehtikoriin ja kimalainen turvaan, ulos aurinkoon.

Sen lisäksi että kimalainen on söpö ja pörröinen, sillä on juuri nyt siinä lattialla, jäykistyneitä jalkojaan oikoessaan, tärkeä tehtävä joka vaikuttaa myös meihin ihmiseläimiin.

Kimalaisista vain kuningatar talvehtii (muut yhdyskunnasta ovat siis kuolleet jo syksyllä,  kovan kesäduunin jälkeen). Vain kuningatar voi luoda kesäksi uuden yhdyskunnan, joka pölyttää kasvit metsässä, puutarhassa ja pelloilla. Ja jos lätkäiset kimalaisen keväällä kuoliaaksi, menee sen mukana koko tuleva yhdyskunta – ei siis ihan pikku juttu!

HM Home

Savon Sanomien jutussa (jonka SS oli lainannut Helsingin Sanomilta, mutta en viitsi sitä juttua linkittää tähän koska lukemista rajoittaa maksumuuri) on konkretisoiva esimerkki:

”Peltolan mukaan kimalainen on suomalaisten luonnonmarjojen tärkein pölyttäjä. Hänen mukaansa yhden kuningattaren menetys voi tarkoittaa 10–20 kilon menetystä marjasadossa.”

Savon Sanomien koko juttuun viime keväältä pääset tästä linkistä.

Kimalaismuki

H&M Homen ihastuttava kimalaismuki sykähdytti, ja ostin sen muistuttamaan torpasta, kimalaisista itsestään ja ehkä tärkeimmästä – siitä kuinka isäni harrasti mehiläistarhausta vuosia sitten torpan niityillä. Niiden vuosien jälkeen olen tuntenut suurta sympatiaa ja arvostusta tasapuolisesti mehiläisiä ja kimalaisia kohtaan (ja vähän jopa ampiaisiakin, vaikka niiden pölyttämistehtävä ei olekaan niin merkittävä)

Huraa kimalaiset ja huraa mehiläiset! Tärkeää työtä teette. Ja ootte aika söpöjä ja pörröisiä.

Maalarinvalkoinen koti

Makuuhuone

Tässä kirkonkylän kaupunkiasunnossa, jossa olen kuluneen talven viettänyt pitämässä lunta ja pakkasta, melkein kaikki on valkoista.

Viime keväänä tehty remontti oli sikäli helppo, että maalarille annoin tehtäväksi maalata kaikki. Ihan vaan maalarinvalkoisella.

Tuossa yllä olevassa kuvassa on makuuhuone, vähän ennen ja vähän jälkeen remontin. Osaatteko päätellä kumpi on kumpi?

Keittio Lattia

Valkoisen sävyjä on maalikaupassa tarjolla tähtitieteellinen määrä. Torpalle valitsinkin aikanaan vähän eri sävyjä, kunnes totesin että se perus bulkkivalkoinen toimii minulle parhaiten.

Se ei juurikaan riitele muiden sävyjen kanssa. Eikä kulu aikaa sen oikean tietyllä lailla murretun valkean sävyn hakemiseen (joka saattaa sitten kuitenkin mennä pieleen, koska lopulta sävyyn vaikuttaa niin moni: luonnonvalo, sähkövalo, ympäröivät esineet, pinnan tekstuuri, kiiltoaste, vuodenaika…)

Vaaterekki 2 copy

Ja nyt jo ties kuinka monetta vuotta: viihdyn valkoisen ja vaaleanharmaan keskellä hirmuisen hyvin. Väriä kotiin tulee ihan tarpeeksi sitten meistä ihmisistä. Kissoista. Huonekaluista, lehdistä, kirjoista, pikkusälästä joka hiipii valtaamaan kaikki laskutasot kun silmä välttää. Valkea on niillekin hyvä pohja levitä ja lisääntyä.

Kevätvillit

Touho vaanii

Kevät villiinnyttää näköjään kaikki muut paitsi minut. Viime yö meni jo niin jännäksi, että meidän kodissa ei paljon nukuttu.

Kun minä tein kirjoitustöitä pitkälle aamuyöhön työpöydän ääressä, olkkarissa pidettiin perinteistä, rauhallista yövahtia ikkunan äärellä. Ja ihan yhtäkkiä pimeässä olohuoneessa yksi kissa putosi tikkailta, toinen muuttui isoksi lamppuharjaksi, pyörittiin pitkin huonetta, vilkuiltiin välillä minuun ja sitten taas painettiin nenät kiinni ikkunaan.

Kissat vahtii

Terassille oli ilmestynyt jokin suuri, musta möykky. Ja siitä lähti omituinen, vähän huhuileva venyvä ääni. Minä en nähnyt mitään, koska oli pimeää. Piti hakea kännykkä ja sen taskulampun valossa alettiin yhdessä tiirailla lasin läpi tunkeilijaa.

Terassin oven takana istui valtavankokoinen, pitkäkarvainen mustankirjava kissa. Olisi vissiin mielellään tullut sisään, se katseli minua odottavasti oven takana ja me katsoimme häntä. Nappi ja Touho olivat edelleen kuin kaksi lamppuharjaa, yrittivät varmaan olla yhtä isoja kuin tulokas.

Touho vahtii

Ei laskettu sisään, joten aikansa odoteltuaan kissa lähti hiipimään kohti seuraavana naapurin terassia. Meillä valvottiin vielä pitkään. Pieni epäilys on, että saatetaan valvoa vielä monena muunakin yönä.

Wonder Woman

Paasiaismuna

Lapsena säästettiin siskon kanssa kaikenlaista tärkeää ja arvokasta. Kuten pääsiäisen suklaamunien koristeelliset foliopäälliset.

Kerroin tästä siskon lapsille, ja he katsoivat minua ehkä vähän säälivästi. Omituinen täti.

Kinder muna

Muistan myös joskus keränneeni lätkäliiga-karkkien papereita ja yritin saada kaikki liigamerkit kasaan. Tuloksetta, koska Lauantai-pussissa oli aika vähän lätkäkarkkeja ja lauantaikin oli aika harvakseltaan.

Kinder Wonderwoman

Mutta pari viikkoa sitten kävin lomaretkellä Valko-Venäjällä. Ostin Minskistä sikasiistin Wonder Woman -pääsiäismunan. Ehkä sen päällispaperi päätyy vielä muistomappiin, onhan se sen verran hieno ja spessu..!

Aprillimerkkipäiviä

Maalatut munat

Pääsiäinen oli ja meni, melkein huomaamatta. Ja aprillipäiväkin, joka sattuu olemaan oman pienen ja armaan yritykseni 3-vuotispäivä.

Kulunut viikonloppu piti sisällään aika monta sosiaalista kohtaamista, työn ja vapaa-ajan merkeissä. Tärkeimmäksi muistikuvaksi jäi kuitenkin vain iso unen tarve ja Netflixin tuijottaminen iltaisin. Perinteinen kevään väsymys tahtoo näemmä taas ottaa vallan.

Paasiaismunat

Aprillipäivä oli muuten myös Joutsaan paluumuuttoni 1-vuotispäivä! Vuosi sitten aloin olla taas joutsalainen ihan kunnolla. Hirveesti merkkipäiviä kerralla. Millähän näitä kaikkia oikein juhlistaisi..?