Kuukausiarkistot:

helmikuu 2016

Eläimet Järvi Luonto Sauna Talvi

Avanto, saukko ja iltauinti

28/02/2016

_B1B9630web

Viime talvena löysin uuden ihastuksen: avantouinnin. En käy avannossa kuin harvakseltaan, silloin kun sopiva tilanne osuu kohdalle (ja niitä osuu aika harvoin, kun en aktiivisesti ole hakeutunut roudasta rospuuttoon -tyyppisesti avantojen äärelle).

Tällä kertaa tilaisuus oli aivan liian hieno hukattavaksi: pääsin viettämään syntymäpäiväjuhlia vuokramökillä. Paikka osoittautui hurmaavaksi: somasti sisustettu pyöröhirsimökki upealla paikalla, joen mutkassa omassa rauhassaan. Lähinaapurina saukkopariskunta, rantasaunan edessä laituri ja veden pinnalla vain kevyt jääkuorrutus. Saunan ikkunasta saattoi ihastella saukkojen seikkailuja jään reunalla.

Minun vuoroni saunoa tuli vasta muiden jälkeen (kun myöhästyin naisten saunavuorosta), mikä ei yhtään haitannut koska on ihanaa nauttia yksin saunan hiljaisuudesta. Otin kainaloon tunnelmallisesti pyyhkeen ja kirveen, ja kävin ensi töikseni hakkaamassa jään auki.

Ensimmäisellä uinnilla huomasin, että kun on ensin tassutellut lumisen polun verran paljain jaloin laiturille, ei avannon vesi tunnu enää miltään. Toisella käynnillä huomasin, että jos jää vielä laiturille seisoskelemaan uinnin jälkeen, voi varpaita lämmitellä välillä siellä avannon vedessä.

Toisella kerralla myös saukko kävi tervehtimässä. Turvallisen etäisyyden päässä se tuuppi nenällään jääkerroksen rikki, työnsi päänsä pinnalle, jäi siihen ihmettelemään ja tuhisemaan. Minä tuhisin takaisin ja ihailin rohkeaa eläintä. Lauantai-illan sininen hetki ei olisi voinut olla täydellisempi.

 

Ajatuksia Kaupunki Torppa Työ

Hitaasti alkanut kevät

23/02/2016

IMG_2929web

Vuosi 2016 on alkanut hitailla kierroksilla. Joulun vietin tuttuun tapaani Torpassa ja muutenkin maalla, ja loppiaisena palasin taas niinsanotusti arkeen, kaupunkiin ja töiden pariin. Paitsi että se tavallinen työarki ei meinannut alkaa ollenkaan.

Nyt on helmikuu lopuillaan, ja alkaa pikku hiljaa tuntua siltä että työkalenterissakin alkaa lukea jotain. Erinäisten luovien alojen yrittäjänä työtahtini on toki muutenkin ailahtelevaa: joskus teen töitä kellon ympäri pari viikkoa, välillä laiskottelen niin että (melkein) hävettää. En ole ihan varma, onko alkuvuoden hiljaiselo ollut töiden vähyyttä, työmäärän järkeistämistä tai normaalia alkuvuoden hiljaista sesonkia… Ja kuinka paljon arkea ovat hidastaneet muut asiat.

_MG_8893web

Luin juuri äsken ystäväni Anna-Marian vanhaa postausta oman itsensä etsimisestä, ja huomasin että jonkinlainen pysähtyminen ja väliaikatilanteen kartoitus on itselläkin tapahtunut loppusyksyn ja alkuvuoden aikana. Olen kelaillut tähänastista elämääni eteen- ja taaksepäin, pohtinut omin päin, puhunut ääneen toisille ja kirjoittanut paperille niin paljon menneitä asioita, että se on väistämättä vaikuttanut myös työtehoon ja yritykseni pyörittämiseen.

Eli kun olen tuijotellut tiiviisti omaan napaani ja pöyhinyt oman historiani nurkkia oikein urakalla, en ole kyennyt keskittymään työasioihin. Moni asia on jäänyt puolitiehen.

_MG_8904web

Juuri nyt, tänään, tuntui kuitenkin siltä, että jokohan olisi aika jatkaa taas eteenpäin ja pistää välillä kansi päälle menneiden asioiden arkkuun. Tai sitten tämän päivän tarmo on vain ohimenevä puuska, ja vielä on pöyhittävää jäljellä tälle keväälle. Saas nähdä, toivon että tämä orastava into ja energia olisi pysyvämpää sorttia. Sillä uusia ideoita, myös Torpan ja sen laittamisen suhteen, alkaa olla mielessä jo ruuhkaksi asti!

Joulu Kamari Sisustus Talvi

Ei kai sen kuusen kanssa vielä kiirettä

18/02/2016

_B1B9274web2

Kun joulukuusi kuivuu pystyyn, siitä syntyy taas uudenlaista taidetta.

Vaikka torpan kuusi on hieman hengettömässä tilassa, en vieläkään vienyt sitä ulos juhannuskokkotarpeiksi. Annan sen nyt ensin ripotella viimeisetkin neulasensa alas, siivoaminen on ainakin helpompaa.

Ja tavallaan minua kiinnostaa nähdä, saisiko kuusen rangasta vielä jonkin sisustuksellisen elementin myöhempää käyttöä varten. Eihän sen kanssa niin kiirettä ole, vasta helmikuu puolivälissään.

_B1B9311web

Olen ollut muutaman viikon kaupungissa. Tai kaupungeissa, sillä kävin olemassa vajaat kolme viikkoa myös Rio De Janeirossa välillä. Niinpä karisevat joulukuuset eivät torpassa haittaa, kun en ole ollut näkemässä.

Mutta nyt on silti aika ihanaa istua taas tuvan pöydän ääressä, katsella hiljalleen hämärtyvää lumimaisemaa ja ihmetellä miten nopeasti puuliesi voikaan teevesikattilan saada kiehumaan. (Puuhellan saaminen toimintakuntoon on minulle vielä niin uusi juttu täällä, että en voi muuta kuin ihastella sen näppäryyttä)