Seitsemän vuotta puunaamista, remonttia, maalausta, sisustamista, pihahommia, loputonta uudelleen tekemistä. Ja sitten joskus sellainen hetki, jolloin kaikki on niin kuin kuuluu olla: tähtitaivas, lämmin kesäilta, kynttilälyhdyt koivun oksalla, vierasmajassa kajastava valo. Pihassa rätisevä tuli, viltti, kaikki pienet detaljit kohdallaan. Kaikki täydellistä.
Niitä hetkiä varten kaikki uurastus on tehty. Ja ne hetket innostavat jatkamaan. Ehkä ensi kesänä torpan pihamaalla on taas vähän lisää tunnelmaa ja tunnelmavaloa.
Sain eilen vieraakseni leppoisan autolastillisen kaupunkilaisia. Vaikka en ehtinyt imuroida enkä käydä suihkussa, ne asiat eivät olleetkaan maailmanloppu. Söimme ensi töiksemme ison pinon lettuja ja mansikkahilloa, sen jälkeen menimme tyttöjen kanssa sienimetsään ja sain leikkiä varsinaista eräopasta sienituntemukseni kanssa (jota on ehtinyt kertyä varsin vähän, mutta kantarellit nyt aina tunnistaa).
Illalla saunottiin ja syötiin. Ja aika hyvä lopputulos – neljästä vieraastani sain yhden ihastumaan tekemiini lampaankääpä-nugetteihin!
Mutta mikä päätös illalle: tähtitaivaan alla kuun valossa tunnelmointia, elävän tulen ääressä paahdettuja vaahtokarkkeja. Kitara, musiikki. Ja ne minulle tärkeät kynttilät, lyhdyt ja tunnelmavalot tuikkimassa eri puolilla pihaa. Minä viltin alla villasukissa tähtiä tiiraillen. Siihen oli helppo torkahdella.
2 Kommentit
Kuulostaa kivalta! Valmiista on kiva nauttia, kunnes huomaa taas jonkin olevan korjauksen tarpeessa. Mutta sen ehtii kyllä. 🙂
Juurikin niin – tuo hetki ”onpa juuri nyt kaikki täydellistä” kestää sen 10 minuuttia, ja viimeistään sitten jo muistaa mitkä kaikki muut asiat odottaa valmistumistaan 😀
Mutta eilen onnistuin nauttimaan siitä, että koko kesän tekeillä olleet kynttilälyhty-asiat ja vanha rautapata pihan ”sisustustakkana” olivat viimein valmiina ja paikoillaan. Ja käytössä, niin että on oikein vieraita läsnä ja näkemässä tämänkin ihmeen 🙂