Viikonlopun huipputapaamisia: muutamia ystäviä ja sitten tämä työreissullaan oleva pörröinen otus.
Pari päivää maalla teki hyvää. Ja sitten taas hetkeksi kaupunkiin töihin.
.
Mökillä ei tarvitse olla pelkästään niissä 17 vuotta vanhoissa farkuissa ja luokkaretkiteepaidassa. Tämän opin ihanalta Maaritilta, ja yritän muistaa sen välillä itsekin.
Kynnet oli tällä kertaa lakattava samanväriseksi kuin viikatteen varsi. Ei pidä unohtaa yksityiskohtia, nähkääs.
.
Minulla ei ole riittänyt aika eikä tarmo heinäntekoon, vaan vanhat pellot saavat toistaiseksi kasvaa niittykukkia.
Mutta naapurissa nostettiin heinät tällä kertaa seipäille. Kuivuvan heinän tuoksu, merisuolan tuntu sormissa, sääriä pistelevät korret – niissä on jotain niin tuttua ja sympaattista.
.
Punaisen tuvan ympärillä on muutama ikivanha omenapuu, marjapensaita ja aika villiksi heittäytynyttä niittyä.
Kun joskus harvoin otan ruohonleikkurin käyttöön ja teen pihaa avarammaksi, tulee ongelma: miten näitä kauniita kukkia raaskii leikata pois?
Usein nurmikon keskelle onkin pakko jättää jokunen harakankello, ketoneilikka tai ruusuruoho keikaroimaan.
Palasin torpalle taas viikoksi. Koko viikko suloista lomaa suloisessa maalaismaisemassa!
Virtuaalifarmilla riittää myös töitä… onneksi FarmVillen maanviljelysurakkaa voi hoitaa vaikka pihalla auringossa 🙂
Sisällä odottelee se ikuisuusremontti, mutta odottakoot.
Pihan laidalla on pikkuinen vierasmaja. Kunnostan sen seuraavaksi: kattoon valkoista maalia, seinälle raidallinen Sanduddin tapetti.
Mökin ulkoseiniin tulee perinteistä punamultaa ja ikkunanpieliin valkoista, mutta ehkä vasta ensi kesänä. Kaikkea ei ehdi kerralla, eikä tarvitsekaan.
