Vietän ensimmäistä kertaa ikinä uudenvuodenaattoa yksin, ja vieläpä yksin mökillä. Eihän tämä ole ollenkaan hassumpaa!
Metsän asukkaat saavat puolestani olla rauhassa, raketteja ei siis ole mutta muutaman tähtisadetikun merkkipäivän kunniaksi sytytin. Kelpaa vuoden vaihtua uuteen.
Talvi tuli tänä vuonna aikaisin. Siis se todellinen talvi, jolloin lunta on polveen saakka ja pakkasta enemmän kuin -20.
Se tietää pitkää talven sietämistä myös tälle Torpan tytölle: mökille ei voikaan lähteä noin vain, kevyellä varustuksella pariksi yöksi. Se ensimmäinen pari yötä kun kuitenkin kuluu lämmittämiseen niin, että sen jälkeen torpassa ehkä jo tarkenee asua mukavasti.
Maisema on kuin postikortista, kynttilät loistavat mökin ikkunoilla, tiaiset ja närhet käyvät sopuisasti lintulaudalla ruokailemassa. Mutta käytännössä joululoma on vähän vähemmän maalaisromanttista: polttopuut ovat vähissä, mökin lattialle kerääntyy puiden mukana roskaa ja sahanpurua, kurkku on käheä kylmästä ja sisällä tarkenee toppahousuissa ja uunin ääressä nököttäen.
Ahkeralla lämmittämisellä mökki olisi varmasti jo asuttavassa kunnossa, mutta nyt kun käyn mökillä vain kerran päivässä vähän puuhailemassa, lämpötila ei jaksa nousta yli +15 asteen. Odottelen lauhempia säitä.
.
Sillä välin kun minä olen poissa, mökillä asutaan kyllä. Ja kun viikonloppuna lämmitän mökin mukavaksi olla ja asua, myös seuralaiseni alkavat virkoilla horroksestaan.
Viikko sitten pienet asukkaat jopa suostuivat kiltisti malliksi kameran eteen. Saapa nähdä, vieläkö ne jouluna jaksavat kömpiä ikkunaan aurinkoa etsimään. Tai ehkä voisin hankkia kärpäslätkän.
.
