Vanha mummonmökki oli ollut todella pitkään tyhjillään, romuvarastona. Mutta kun korjasin sen lattian, maalasin ja tapetoin, mökistä tuli soma ja nätti kuin karkki. Jos valkoista ja harmaata voi karkkiväreiksi väittää. Ennen ja jälkeen -kuvat näkyvät tässä postauksessa, klik.
Harmi vaan, että vierasmökki on edelleen pääsääntöisesti joutokäytössä ja tyhjillään. En tiedä, miksi en itse ole testannut uudistunutta mökkiä aiemmin – uni siellä oli ihmeen sikeää ja rauhallista.
Nukuin kaksi yötä vierasmajan laverisängyssä, eikä palellut yhtään. Mutta olinkin varustautunut: kolme peittoa ja lampaantalja varuiksi. Villasukat ja villapaita. Olen ehkä joskus maininnut olevani vilukissa – en nimittäin myöskään hikoillut noina öinä 🙂
Vaikka metsä alkaa heti vierasmökin selän takaa ja olin varma että mökin ympärillä rapisee ja suhisee ja hiipii otuksia pitkin yötä, en kuullut pihaustakaan ennen aamua. Vasta silloin kuului vaimeaa aamujuttelua naapurirakennuksesta, jossa kanarouvat myös heräilivät uuteen päivään.
Elokuun pimeää iltaa valaisevat paristokäyttöinen valosarja katossa (Tokmannilta) ja pöydällä Sun Jar -purnukka, joka tallettaa aurinkoa purkkiin, juuri sopivasti valaisemaan yöpuulle menoa.
Sängynpäädyt on muuten tehty vanhoista laiturilankuista. Niitä samoja, joista on Helsingin-kotini ruokapöytä tehty. Kauhtunutta ja murustelevaa, mutta niin kaunista puutavaraa; uudemmat ja siistimmät eivät tähän tunnelmaan sopisikaan.
