Browsing Category

Omavaraisuus

Omavaraisuus Puutarha

Puoliksi villi piha eli biodiversiteettiä torpan tapaan

05/06/2023

Torpan pihamaasta karkeasti sanoen puolet on villiä ja vapaata. Piha tarjoaa pölyttäjille, linnuille ja hyönteisille tilaa olla ja elää, ja me ihmiset pyrimme olemaan luonnon vieraina, täälläkin. On omenapuita, luumupuita, herukkapensaita ja perennoja, jonkin verran myös kesäkukkia ja kasvimaata, mutta ne kaikki kasvavat rinnakkain villikasvien ja -puiden kanssa. Aika sopuisasti, sanoisin. Joku vähän tarkempi saattaisi ajatella, että vähän on sekavaa ja sotkuista – eihän edes nurmikkoa ole leikattu tasaiseksi kentäksi!

Viljelykasvit olen sijoittanut lavakalusten sisään, jotta pysyy joka järjestys edes niiden osalta.

Tomaatti taimet minikasvihuone Torpan Tyttö

Nurmikkoa tänne ei ole koskaan kylvetty siemenestä, vaan nurmen muodostavat juuri ne voikukat, vuohenputket, pikkukasvit ja apilat, mitä maa meille antaa. Minua ei juuri kannata ruohonleikkurin ohjaksiin, sillä haluaisin väistää jokaisen lemmikin, apilamättään ja leinikin, tai ainakin poimia leikkurin alle jäävät kukat sisälle maljakkoon. Ruohonleikkuuni on hidasta, poukkoilevaa ja lopputulos voi olla melko jännittävän näköinen. Toisaalta jos joku muu ajaa nurmikon, olen luultavasti ihan tyytyväinen siistimpään lopputulokseen ja avarampaan pihaan. Tällä hetkellä pihaa ja pellon laitaa kiemurtaa lisäksi leikkurilla ajettuja polkuja sinne tänne: täytyyhän olla omat polut kompostorille, kasvihuonetyömaalle, metsäpolun alkuun, mönkkäritallille, nuotiopaikalle jne. Polut ovat avuksi myös nelijalkaisille, jotka tykkäävät kulkea nurmikolla, heinikossa hyppimisen sijasta.

Riippumatto Torpan Tyttö

Muutakin monimuotoisuutta täältä löytyy yllin kyllin: vanhojen koivujen kannot on jätetty niille sijoilleen, ja nykymaailmassa niiden olemassaoloa voi mainiosti perustella hyönteishotelleina ja esimerkiksi tikan harrastepisteenä. Yksi kanto on vuosien mittaan aiheuttanut myös päänvaivaa, sillä muurahaiset rakastavat sitä – vähän liikaakin. Puolittain aitan alla oleva kanto on aina ollut muurahaisten suosima pesäpaikka, ja siellä on asunut milloin pieniä, milloin isoja murkkuja. Nyt isojen muurahaisten pesä pääsi kasvamaan aivan liian isoksi, ja se oli pakko poistaa. Pesä ja sen asukkaat halusivat laajentaa edelleen kohti aitan rakenteita, ja se ei oikein käy.

Muurahaispesän hävityskeinot ovat minusta kaikki aika brutaaleja, eri konsteja on tullut vuosien mittaan kokeiltua. Tällä kertaa onnistuimme kaivamaan kantoa pois aika isoja paloja, irtoava aines siirrettiin vihaisina asukkaineen uuteen paikkaan. Huh sitä muurahaishapon tuoksua ilmassa! Nyt parin viikon aikana muurahaiset ovat paiskineet uudessa paikassa hurjasti töitä – ja kas, uusi pesä on ilmiselvästi kasvamassa kivikasan kylkeen, pellon laitaan. En voi kuin ihailla muurahaisten sinnikkyyttä: päivien kuluessa muurahaiset löysivät reitin uuden ja vanhan pesäpisteen välille, ja sinnikkäästi ne raahasivat vanhan pesän raunioista munia uuteen paikkaan useiden päivien ajan.

Muurahaismyrkkyä käytimme vanhan pesän alueelle, tarkoituksena saada mekaanisen poiston jälkeen pesäalue kokonaan tyhjäksi. Erilaiset ”luonnonmukaisemmat” menetelmät olen kokeillut männä vuosina, mutta eipä niistä ole ollut suurta hyötyä. Keskityn siis nyt uuteen pesään ja sen alkuun auttamiseen kykyjeni mukaan: vien päivittäin uudelle pesälle männyn neulasia, oksanpätkiä ja muuta rakennusmateriaalia, joka seuraavaan päivään mennessä on lajiteltu ja käytetty uuden pesän seinärakenteisiin. Toivon kovasti, että uusi pesä onnistuu ja muurahaisten yhdyskunta voisi siellä jatkaa elämää… Jospa oma taksvärkkini olisi edes pieneksi avuksi uurastajille.

Omenankukka ja Lemmikki Torpan Tyttö blogissa

Omavaraisuutta, puutarhan monimuotoisuutta ja luonnonmukaisia lannoitteita löydät lisää omavaraistelijoiden blogeissa nyt kesäkuun alussa! Hyviä vinkkejä kotipuutarhureille ympäri Suomen – käypä lukemassa tästä alta tämän kuukauden blogipostaukset.

Kirjoitukset #suuntanaomavaraisuus -teemalla löydät tältä listalta, eri puolilta Suomea. Kiitos Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi), kun luotsaatte tätä yhteistä blogiprojektia tänäkin vuonna eteenpäin! Tekstit on jaoteltu kasvuvyöhykkeiden mukaan: Torpan Tyttö löytyy esimerkiksi vyöhykkeeltä 3.

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/nokkoslannoitetta-puutarhaan

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraistelijan-kevat-luonnossa

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/kotipuutarhuri-luonnon-apurina.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/06/luonto-hoitaa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/06/luonnon-monimuotoisuus-kotipihalla.html

Päiväpesän elämää http://paivanpesanelamaa.blogspot.com/ (linkki tulee sunnuntaina)

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/06/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/06/tuholaistorjunta.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-kotitarvetilalla

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17192

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/06/unelmana-omavaraisempi-elama.htm

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/luonnon-monimuotoisuuden-vaalinta-ja-siita-hyotyminen-turvalliset-lannoitteet-ja-tuholaistorjunta-suuntana-omavaraisuus

Kasvuvyöhyke 7 

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/06/05/kesakuu-23-kuulumisia-korvesta

Omavaraisuus Puutarha

Toukokiireitä unelmieni tiluksilla

01/05/2023

Huhtikuun loppupuoliskolla se alkoi olla selvää: kevät tulisi pian, ja vauhdilla. Vielä huhtikuun puolivälissä pihalla oli paljon lunta, mutta kinokset sulivat silmissä ja aurinko killotti lähes joka päivä kirkkaalta taivaalta. Pari viikkoa myöhemmin piha oli lumeton, pintakuiva ja lapiointikunnossa. Ja olinko minä ehtinyt valmistautua tähän hetkeen? En tietenkään.

Olin kyllä suunnitellut, että tälle keväälle hankin 2-3 uutta lavankaulusta, ryhdyn heti lumien sulettua valmistelemaan kasvimaan kivijalkaa ja teen ensi töikseni myös uudet kohopenkit valmiiksi. Mutta sitten laittelinkin siinä odotellessa kivijalkaa kuntoon vierasmökistä, raivasin luumupuutarhaa ja tein listaa kaikista muistakin ”tee nämä kiireellisesti ennen kuin heinikko alkaa kasvaa” -töistä, ja siinä jotenkin se kiireellisimpien töiden lista vaan alkoi muokkautua ja muuntua kunkin päivän fiiliksen ja ehtimisen mukaan. Mutta eiköhän ne hommat tule taas jossain kohtaa hoidettua – jos ei tänä keväänä niin ehkä taas seuraavana.

Lavankaulus Torpan Tyttö puutarhassa

Kylvötilanteesta nyt kuitenkin seuraavaa: porkkanat on tosiaan kylvetty jo syksyllä maahan. Punajuuren, ja huvin vuoksi ehkä pari perunaa, laitan suoraan maahan kasvamaan vähän myöhemmin toukokuussa. Kaiken muun pyrin esikasvattamaan sisällä, kasvihuonetta kun ei ole vielä olemassakaan.

Pyrin siihen, että en ahnehtisi yhdelle keväälle liikaa. Tämän kevään uusia juttuja ovat kesäkukkien esikasvatus ikkunalla, ja siemenpussissa odottava (vähän jännittävältä kuulostava) vesimeloni. Tomaattia on jo kolmea lajiketta esikasvatuksessa sisällä, ja kesäkurpitsaa aion esikasvattaa siemenestä parin taimea. Näissä on minulle tällä erää varmasti riittämiin. Kovin mittavaa omavaraisuutta kotitarveviljelystä en odota saavani, vaan pikemminkin oppia aiheesta sekä maltillisia omavaraisuuselämyksiä syksyyn ja talveen. Isompi omavaraisuusaste tulee sitten olemaan myöhemmin tänä vuonna marjojen, villiyrttien ja polttopuun tiimoilta, mikäli vanhat merkit pitävät kutinsa!

Toukokuu tulee olemaan joka tapauksessa aika vauhdikas puutarhaosastolla, niin kuin se aina on. Onnekseni saan tätä kaikkea pientä ja isompaa puuhastelua tehdä unelmieni tiluksilla, täällä rakkaalla torpallani. Paikka jonka ostin omiin nimiini elokuussa 2009, päivää ennen kuin täytin 30 vuotta. Siitä on pian 14 vuotta. Sen jälkeen olen viettänyt osan kesistä täällä mökkiläisenä, odottaen milloin tulee se seuraava viikko tai viikonloppu jonka voin viettää torpan maisemissa. Tuleva kesä taitaa olla aikuisikäni seitsemäs, jonka vietän kokonaan (tai lähes kokonaan) täällä.

Alkuvuosina kiinteistön ostamisen jälkeen aika kului lähinnä tilusten kunnostustöissä ja kesäeläinten kaitsemisessa; nyt yhä enemmän kiinnostus vetää pihaan ja puutarhaan. Sen myötä myös kotitarveviljely ja omavaraistelu on saanut yhä enemmän huomiota. Huomaan, että vuosien mittaan mielenkiinnon kohteet vähän muuttuvat ja kokonaisuuksia maalla asumisesta katselee laajemmin: siinä missä nuorempana torpan omistajana pidin tärkeänä nikkaroida aitaa kesälampaille ja ajaa nurmikon siistiksi, nyt koitan miettiä systemaattisemmin piha-alueen suunnittelua ja toimintojen sijoittelua. Kaikki nivoutuu toisiinsa, ja samalla myös kasvimaan ja kasvihuoneen paikkaa miettii pidemmän tähtäimen projektina. Ehkä tätä on myös minun slow living -elämäni, oppimisen ja kokeilujen kautta kohti kestävämpää ja toivon mukaan myös vähemmän (maapalloa ja itseäkin) kuluttavaa elämää? Jos samalla omavaraisuusaste pikku askelin kasvaa vähän sieltä ja vähän täältä, niin sitten koen onnistuneeni tulostavoitteissani erinomaisesti.

Sinivuokot Torpan Tytön pihassa

Omavaraisuus, kevään kylvöt, kasvihuonehommat ja onnellinen elämä – nyt toukokuussa näitä aiheita puidaan omavarastelijoiden blogeissa. Tästä kannattaa käydä lukemassa kiinnostavia postauksia viherpeukaloilta eri puolilta Suomea! Alla tämän kuun blogipostaukset listattuna.

* Omavaraisuutta ja sen suuntaan otettuja askelia kuljetaan tänäkin vuonna yhdessä monen muun bloggaajan kanssa. Kirjoitukset #suuntanaomavaraisuus -teemalla löydät tältä listalta, eri puolilta Suomea. Kiitos Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi), kun luotsaatte tätä yhteistä blogiprojektia tänäkin vuonna eteenpäin!

Tekstit on jaoteltu kasvuvyöhykkeiden mukaan: Torpan Tyttö löytyy esimerkiksi vyöhykkeeltä 3.

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/onnellinen-omavaraistelija-suuntana-omavaraisuus-toukokuu-2023

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/toukokuu2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/05/suuntanaomavaraisuus-toukokuu-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/05/varakasvihuone.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/mita-muut-ajattelevat-touhuistani.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/05/suorakylvot-kasvimaalle-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-5

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/05/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-5.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/05/omavaraisempaa-elamaa-2023-kuulumisia.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/onni-omavaraisuudessa-ja-suorakylvön-salat

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2023/05/01/toukokiireita-unelmieni-tiluksilla/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17190

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suunatana-omavaraisuus-23-kylvo-ja-onnellisuus/

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/suorakylvoja-ja-onnellisuutta-omavaraisuudesta-suuntana-omavaraisuus/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/05/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/05/01/toukokuu-23-suorakylvot-ja-onni/

Omavaraisuus Puutarha

Esikasvatuksen ongelmia pienessä talossa

06/02/2023
Tomaatin verso Torpan Tyttö

Toissä keväänä halusin olla real deal puutarhuri, ja kasvatin monenlaisia kasveja itse siemenestä torpan ikkunalla. Siinä oli pari ongelmaa: torpalla on vain kolme huonetta, ja vain kuusi ikkunaa. Esikasvatukseen sopivia ikkunoita on kaksi, ja kumpaankaan ei oikeastaan esikasvatusruukkuja mahdu. Toisekseen kissat koulivat taimia vähän liian kovalla tassulla. Miten te muut oikein pärjäätte kissojen ja taimien kanssa tässä elämässä?

Kokeilin kahta ratkaisua: osan taimipurkeista nostin pieniin miniamppeleihin kissojen ulottumattomiin. Ikkuna hohkasi niihin kylmää, ja uskon että juuret jäivät sen vuoksi vähän kituliaiksi. Osa taimista löysi paikan ruokapöydällä olevassa minikokoisessa kasvihuoneessa. Noin 35 cm korkea lasimökki suojasi taimia kissoilta, mutta sen suojassa oli välillä liian kuumaa tai liian kosteaa. Lämpötilaa ja kastelua piti säädellä manuaalisesti pitämällä kattoa osittain auki. Työlästä ja kissat huomioon ottaen vähän epäluotettavaa.

Miniamppeli Kesäkurpitsan taimet Esikasvatus Torpan Tyttö

Viime keväänä sitten päätin, että en esikasvata yhtään mitään. Ostin kesäkurpitsan ja tomaatin taimet valmiina, ja kylvin vähän juureksia suoraan maahan. Syksyllä koira meni tomaattivarkaisiin aina kun silmä vältti. Ne mitä tomaateista jäi itselle, syötiin suoraan ja loput raakileet laitoin kypsymään munakennoihin. Sieltä laitoin viimeiset omat tomaatit piirakkaan joulun ja uudenvuoden väliviikolla.

Toissavuoden huhkiminen esikasvatuksen parissa tuotti samanlaisen sadon kuin viime vuoden pari hassua, valmista taimea. Oppimiskokemuksena molemmat tavat olivat varmasti hyviä. Kumpi mahtaisi olla talousanalyytikon mielestä kannattavampaa? Rahassa mitattuna samat kasvikset olisi luultavasti saanut kaupasta halvemmalla, jos pelkästään rahaa tässä kuviossa miettii…

Omavaraisuus, esikasvatus ja kannattavuus – tässä kuussa asiaa pohditaan monessa omavarastelijan blogissa. Tästä kannattaa käydä lukemassa kiinnostavia postauksia viherpeukaloilta eri puolilta Suomea! Alla tämän kuun blogipostaukset listattuna.

* Omavaraisuutta ja sen suuntaan otettuja askelia kuljetaan tänäkin vuonna yhdessä monen muun bloggaajan kanssa. Kirjoitukset #suuntanaomavaraisuus -teemalla löydät tältä listalta, eri puolilta Suomea. Postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)

Tekstit on jaoteltu kasvuvyöhykkeiden mukaan: Torpan Tyttö löytyy esimerkiksi vyöhykkeeltä 3.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2023/

Apilankukka https://apilankukka.fi/esikasvatus-ja-raha/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/puutarhasuunnitelmia-suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/02/suuntana-omavaraisuus-2-esikasvatukset.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/02/mita-kannattaa-esikasvattaa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/02/suuntana-omavaraisuus-14-esikasvatuksen.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-2/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kannattavuuden-kamala-maailima

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/02/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-2.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/02/omavaraistelun-taloudellinen-aspekti.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17184

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/02/esikasvatukset-mita-kannattaa-kasvattaa.html

Torpan Tyttö https://torpantytto.com/2023/02/06/7722/

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/02/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/02/06/helmikuu-23-esikasvatukset/

Ekologisuus Omavaraisuus

Toiveikas talvimieli!

02/01/2023
Puolukkahillo Kuusenkerkkähillo Torpan Tyttö

Runsaat (ei silti kohtuuttomat) ruokavarastot, oivalliset asusteet ja toiveikas talvimieli – näillä pääsee talven yli ja omavaraisuudessa pitkälle! Ainakin mikäli uskomme Veikko Huovisen Hamstereita, ja miksipä emme uskoisi, sillä se eepos on ollut monen talvivarastojen tekijän perusteos jo 65 vuotta.

Torpalla, eteläisessä Keski-Suomessa, ei kovin ahkerasti ruokapuolella varauduttu nykyiseen talveen. Kasvatettiin vähän porkkanaa (niitä on vielä ainakin pariin kokkailuun), keitettiin vähän punaherukkamehua (mehut juotiin jo pois), tehtiin hilloja (niitä riittää ainakin ensi kesään asti). Viimeisin kokeilu oli mansikka-maitohorsmahillo. Menee jatkoon! Pakastimeen saatiin aika paljon mustikkaa ja lähitilan mansikkaa, siskoni maatilalta naudan jauhelihaa ja vähän mausteyrttejä. Mutta pienikin ruokavarasto on i ha na. Mieltä tyydyttävää on nähdä hillopurkit rivissä, mehupullot kyljestä kiiltävinä, multaiset porkkanat laarissaan. Hamsterit olivat oikeassa, jo vuonna 1957!

Polttopuurintamalla puolestaan on niin paljon omavaraa, että siitä on riittänyt vähän myyntiinkin. Ja silti näillä puilla lämmittää ainakin pari talvea, ja hätätilanteessa vanhaa lautatavaraa riittäisi moneksi vuodeksi lisää… Mutta toki on hyvä tehdä ennakkoon ja valmiiksi.

Ja ne oivalliset asusteet: olen jo muutaman vuoden aikana vaihtanut suuren osan vaatteistani kokovillaan. Keli kuin keli on pukeutumiskysymys, se jos mikä korostuu maalla asuessa. Villavaatteista enemmän toisella kertaa, mutta mainittakoon viimeisin hankintani. Se on kuin hyppäys pumpuliin – Ruskovillan merinovillaiset fleecehousut. Ei ehkä kaikista tyylikkäimmät urbaanipöksyt, mutta muuten täydelliset ja joka keliin sopivat. Sisällä mukavat, napakalla pakkasellakin ulkona riittävät. Näitä en ehkä ota jalastani ennen kuin heinäkuussa.

Kasvivärjätty villalanka Torpan Tyttö

Jos ja kun jossain kohtaa taas vähän neulon, on myös itse värjättyä villalankaa vyyhtitolkulla valmiina odottamassa. Oranssia, vihreää, keltaista, violettia… värjääminen on mainiota puuhaa, vähän työlästä ja hidasta mutta sävyt ovat kauniita ja itse värjätty on tietysti aina mitä parhainta väriä. Kynttilöiden valmistuksessa minusta on tullut jo aika hyvä! Kynttilöissäkin pysytään siis omavaraisena.

Se missä turvaamme täysin ulkopuoliseen apuun, on tien auraus. Torpalla on mönkijä, mutta omaa pikkuista välineistöä vastaan kustannustehokkaampaa taitaa olla teettää useamman sadan metrin mökkitien auraus traktorilla ja sen tehokkailla työkaluilla. Näin on ollut hyvä.

Kirjoitan tätä uudenvuoden aattoiltana, kynttilän valossa. Tulevalle vuodelle en ole tehnyt vielä suunnitelmia, en omavaraisuuden enkä muunkaan osalta. Paitsi mehua haluan keittää enemmän. Ja porkkanaa kylvin syyskylvönä jo valmiiksi vähän enemmän kuin tälle vuodelle. Onhan sitä siinäkin, ensimmäisiä valmisteluja tehtynä!

* Omavaraisuutta ja sen suuntaan otettuja askelia kuljetaan tänäkin vuonna yhdessä monen muun bloggaajan kanssa. Kirjoitukset #suuntanaomavaraisuus -teemalla löydät tältä listalta, eri puolilta Suomea. Näitä postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi)

Tekstit on jaoteltu kasvuvyöhykkeiden mukaan: Torpan Tyttö löytyy esimerkiksi vyöhykkeeltä 3.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-2023-suunnitelmia/

Maijalassa https://www.maijalassa.com/ensimmaisia-askeleita-kohti-omavaraisempaa-elamaa-tavoitteita-vuodelle-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2023/01/meidan-piha-ja-suunnitelmat-2023.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/01/ennatysten-joulukuu.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-1/

Torpan Tyttö https://torpantytto.com/2023/01/02/toiveikas-talvimieli/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-1.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-13-uuden-vuoden.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17173

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/01/suuntana-omavaraisuus-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/omavaraistelijan-vuosikello-ja-ajatuksia-vuuesta-2023

Harmaa torppa  https://www.harmaatorppa.fi/2023/01/lampoa-torppaan.html 

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-23-esittely-ja-suunnitelma/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/01/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/01/02/tammikuu-23-mika-sinut-lammittaa/

exporting Omavaraisuus Puutarha

Miten onnistui omavaraisuus 2019?

04/11/2019

Sienet emalimukissa

Satokausi 2019 – miten meni torpalla? Nyt kun mietin kulunutta kesää, voin sanoa vilpittömästi että täällä on tapahtunut hurjan paljon kaikkea. Viljelyksen osalta ei ehkä niinkään, mutta ehkä muu aktiivisuus sitäkin kompensoi.

Omavaraisuutta keväällä olivat villiyrtit (eli tuttavallisemmin rikkaruohot pihasta) ja vapun tienoilla hauet omasta katiskasta. Sitten omavaraisuuspuolella siirryttiin enemmänkin toiselle linjalle: polttopuuvaraston kasvattamiseen, lisäeristyksen tekemiseen, uunien säntilliseen lämmitykseen, nurkkien tiivistämiseen, salaojan kaivamiseen. Asumismukavuuden parantamiseen talven varalle. Olosuhteiden kohentamiseen ylipäätään niin, että ensi vuonna voisi huolettomammin keskittyä vaikka sitten siihen viljelyyn, marjastukseen ja säilöntään.

Kesän hyötyviljely käsitti lopulta vain muutaman kesäkurpitsan kasvatuslavalla. En tiedä mitä niiden kanssa meni pieleen, mutta niistä saatiin yksi (!!) iso kurpitsa syötäväksi. Syksyn viime hetkillä oltiin saamassa sentään kolme lisää, mutta viimeisenä yönä ennen pakkasia joku metsän eläin kävi ne nyysimässä. Kaikki kolme.

Viime syksynä istuttamani perennat kärsivät hieman kuivuudesta ja lannoituksen puutteesta. Äidin vanhasta kukkapenkistä siirtämäni pionipistokkaat selvisivät nipin napin hengissä juolavehnän seassa, kunnes ne epähuomiossa ajettiin matalaksi siimaleikkurilla. Mitä luulette, mahtavatko nuo perinnepionit enää ensi keväänä nousta maasta ollenkaan..?

Metsän antimetkin jäivät varsin pienelleen. Mustikkaa keräsin koko kesänä muutaman kourallisen, niin että niistä sai paistettua yhden piirakan. Vadelmat ja metsämansikat jäivät metsään, mansikkaa sentään ostettiin torilta pakastukseen. Kantarelleja löysin pari kourallista, myöhemmin puolikkaan lampaankäävän ja nyt marraskuun alussa pari isoa kulhollista suppilovahveroa. Nekin paistetaan tuoreeltaan ruoaksi, silleen tykkään sienistä enemmän kuin säilöttynä.

Mansikkahilloa ehdin keittää, nekin niistä torilta ostetuista, ja Lapin minilomalla ehdin kerätä puolukkaa ja variksenmarjaa puoli kiloa niin, että sain niistä pari pikku purkkia hilloa talven herkutteluun.

Pyhäinpäivänä sentään laitettiin viime hetkillä maahan pari riviä porkkanaa syyskylvönä. En ole aiemmin moista kokeillut, saapa nähdä mitä keväällä maasta nousee vai nouseeko.

Kesän aikana todellakin keskityttiin muihin asioihin kuin viljelyyn ja ruokavarastoihin. Onneksi ruokaa saa kaupasta, niin ei näännytä nälkään..!
Sen sijaan on viikko ja kuukausi toisensa jälkeen siivottu, raivattu, tyhjennetty varastojen romukasoja, huollettu taloa ja sen eristyksiä. Kaikessa taustalla ajatus, että talven jälkeen olisi edellytykset kunnossa palata taas marjastuksen, sienestyksen ja villiyrttien pariin. Aloitella laajemmin hyötykasvien viljelyä. Rakentaa kasvihuone. Kunnostaa maakellari. Tehdä kaikkea sitä, mitä tänä kesänä ei ehditty. Ensi kesää siis odotellessa… Mutta huojentavaa silti, että sitä ennen voi hiljentää vauhtia ja ja viettää talvea rauhassa.

Omavaraisuus blogeissa -teema jatkuu…
Olen ollut mukana omavaraisuus-blogipostausten sarjassa, tosin kesäkiireet veivät mennessään ja muut kirjoittivat kesän kuulumisia siinä missä minä touhusin muita asioita. Mukana oli kuitenkin iso liuta kiinnostavia, innostavia ja minua rutkasti valistuneempia omavaraistelijoita. (Muissa somekanavissa aiheesta löytyy hakusanalla #suuntanaomavaraisuus)

Tässä linkit luettavaksi marraskuun päätös-postaussarjaan:

Tsajut
Jovelan talopäiväkirja
Harmaa torppa
Puutarha hetki
Sarin puutarhat
Palokankaan pientila
Metsäläisten elämää
Sorakukka
Rakkautta ja maanantimia
Caramellia
Kohti laadukkaampaa elämää
Korkeala
Riippumattomammaksi
Vehkosuo
Pienenpieni farmi
Laura eli Javis

Kesä Omavaraisuus Puutarha Villiyrtit

Kesä tulee ja pihahommat etenee

03/06/2019

Tänä keväänä intaannuin puutarhanhoidosta niin, että ostin siemeniä kesäkurpitsan ja punajuuren kasvatusta varten. Kun toukokuu oli jo pitkällä, tyrkkäsin avaamattomat siemenpussit kaappiin odottamaan seuraavaa kevättä ja ostin Hankkijasta valmiit kesäkurpitsan taimet. Enää puuttuu kasvatussäkki, kun totesin että noin vaatimattomalle kasvimaalle ei ehkä tarvita kovin isoa multakasaa.

Mutta hyvä alku, ja hyvä yritys. Ensi keväänä etenen taas pikkuisen pidemmälle hyötykasvitarhurina…

Syksyllä pihaan siirtämistäni ruusupensaista kaikki ovat lähtenet kasvuun, samoin kaikki kolme perinnepionilajiketta.

Nyt sain äidiltä vielä uunituoreen angervopensaan taimen. Lupasin istuttaa sen torpalle, sillä äitini rivitaloasunnon pihalla sitä jo kasvaa entuudestaan. Itseluottamukseni perennojen istuttajana on kohentunut noin 250% kuluneen puolivuotiskauden aikana!

Villiyrttien kanssa mennään sopuisasti satokausikalenteria mukaillen. Vuohenputken paras versokausi meni ohi hujauksessa, mutta ruoanlaiton lisäksi ehdin pikkuisen kerätä myös pakastimeen. Niittämällä tulee toki uusi sato, jos sellaista ehtii tässä muiden kesäkiirujen keskellä enää miettiä…
Maitohorsmaa ehdin paistella pannulla aika monesti (kuten kuvassa), mutta nyt sekin alkaa olla jo kasvanut herkkukauden ohi. Viimeksi salaattiin päätyi lemmikin kukkia ja poimulehteä. Voikukkaa yritän ehtiä keräämään marmeladia varten, jos vain oikeat työt antavat myöten. Nokkonen odottelee myös poimijaansa, joskin viime vuoden nokkosen lehteä löytyy vielä kuivattuna kaapista. Ja syreenit, nekin ovat jo valmiina poimittavaksi..!

Mutta sitten se yksi murheenkryyni: japanintatar. Bambuviidakko oli vuosikymmenien ajan kasvanut melko maltillisesti omalla palstallaan ulkohuussin edustalla, mutta kesälampaani taannoin saivat tatarin jotenkin jännästi leviämään, ja bambua olikin yhtäkkiä tuplasti enemmän. Viime syksynä päätin, että tatar saa lähteä, ja kaunis ajatukseni oli hävittää se lempein luomukeinoin. Se keinohan tuntuukin olevan ihan yhtä tehokas kuin kaikki muurahaisten karkottamiseen kokeilemani luomumetodit eli vaikutus lähellä nollaa… Mutta olen sisukas ja minulla on lapio, joten ihan vielä en luovuta.

Peittelin syksyllä koko tatarpläntin hamppukuitukatteella. Ajattelin tukahduttaa kasvin ikiuneen lempeästi. Mutta pah, parin päivän välein tatar puskee uusia ja yhä tanakampia versoja katepeitteen läpi, ja teloitan niitä sitä mukaan lapiolla poikki. Juurakkoihin en ole vielä koskenut, koska ne ovat sen aika hintavan hampun alla ja haluaisin vielä edes vähän uskoa, että siitä hamppuhankinnasta olisi ollut edes pieni hyöty… Tästä aiheesta lisää toisella kertaa.

Omavaraisuus blogeissa -teema jatkuu…
Olen siis mukana omavaraisuus-blogipostausten sarjassa. Mukana on iso liuta kiinnostavia, innostavia ja minua rutkasti valistuneempia omavaraistelijoita. Muissa somekanavissa aiheesta löytyy hakusanalla #suuntanaomavaraisuus

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Tässä linkit luettavaksi kesäkuun postaussarjaan:

Keittiö Omavaraisuus Villiyrtit

Omavaraisuus: Inventaario pakastimessa

04/03/2019

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omavaraistelun hengessä olen saanut itseni kiinni rysän päältä: ajatellut silloin tällöin, että ehkä semmoinen rehti kunnon arkkupakastin olisi sittenkin mainio kapine.

Kaupunkiasuntooni (eli kirkonkylän kerrostalokaksioon) hankin pari vuotta sitten jääkaappi-pakastin-yhdistelmän, koska tuolloin vielä arvelin että se puolikas pystypakastin riittää hyvin mustikoilleni.

Olin väärässä.

Pakastin natisee ja vinkuu liitoksistaan, kun yritän sulloa täpötäysiin laatikoihin marjarasioita, pussiin jäädytettyä syreenimehua, kuusenkerkkiä, vuohenputkia, hirviseurueelta saatua paistia. Myös marketin muut pakasteet pitäisi vielä saada ahdettua kaappiin niin, että ovi menee kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantai-iltana päätin tehdä mansikkahilloa, sillä laskiaispullani kaipasi sellaista. Sen sijaan, että olisin vaan käynyt kaupasta hakemassa purkin, marssin kauppaan viittä vaille sulkemisaikaa (20.55) ja ostinkin pussin hillosokeria. Illan ratoksi deletoin pakastimesta kilon verran mansikoita ja keittelin niistä pari isoa purkillista hilloa. Ei helppoa tai nopeaa, mutta ainakin on itse tehtyä.

Laskiaispullan välissä hillo toki oli vielä vähän turhan kuumaa ja juoksevaa, kun piti heti saada hillot kattilasta pullan väliin, mutta missio tuli suoritettua. Ja se pieni ylpeys itse tekemisestä tiedättehän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Samalla tein ylimalkaisen inventaarion pakastimen sisältöön. On käynyt ihan sama asia kuin lähes joka vuosi ennenkin: kesällä ja syksyllä pakastetut herkut ovat valtaosin pakastimessa edelleen. Ensin niitä säästellään, sitten unohdetaan, ja sitten onkin jo uusi satokausi.

Nyt yritän tuhota säilömäni herkut ajoissa, jotta saan pakastimeen lisää tilaa (jäätelölle) ja pakastimen valmiustilaan kevään ensimmäisiä vuohenputkia ja kukkaissäilöntäkokeiluja varten!

Välihuomio: Tässä muuten aivan oiva Hesarin kuvareportaasi suomalaisten kotien arkkupakastimista! ”Valokuvaaja Juhani Niiranen kiersi Suomea ja kuvasi noita valkoisia möhkäleitä. Ne ovat kuin peräkammarin poikia, vähän liian isoja kotiin. Eivät mitään komistuksia, mutta ei niitä hävetä tarvitse.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä oli omavaraisuus-juttusarjani osa 2. Seuraava ilmestyy kuukauden päästä, 4.4.2019.

Omavaraisuus-sarjan muut blogit ja maaliskuun postaukset:

Farmer to bee

Urban Farming kaupunkiviljely

Tsajut

Sarin puutarhat

Maalaiskaupungin piha

Laura eli Javis

Ku ite tekee

Metsäläisten elämää

Riippumattomammaksi

Korkeala

Saman otavan alla

Airot ulapalla

Villa Koira

Caramellia

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Luomulaakso

Kohti laadukkaampaa elämää

Rakkautta ja maanantimia

Iso-Orvokkiniitty

Jovelan talopäiväkirja

Mrs Sinn

Pienen pieni Farmi

Harmaa torppa

Hortoilu Omavaraisuus Villiyrtit

Omavaraistelua vuonna 2019

04/02/2019

Syrensaft

Haluaisin joskus taas omia kanoja torpalle. Ja mehiläisiä. Ja kasvihuoneen. Ja sitten viljelisin ja kasvattaisin kaikenlaista hyötykasvia ja syksyn tullen sadonkorjuu täyttäisi maakellarin ja pakastimet.

Tosielämässä viime kesänä kävi niin, että istutin muoviämpäriin neljä kaupasta ostettua perunaa, muistin kastella niitä vähän huonosti ja multakin oli pääosin köyhää höttöä. Voitte arvata millaisen sadonkorjuujuhlan sain viettää kesän päätyttyä (kuva alla…)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta aina on uusi vuosi, ja uusi mahdollisuus olla omavaraisempi kuin aiemmin! Eikä sentään kaikki ole ihan noin surkeasti mennyt – olen todella intona villiyrtteihin, ja keräilykausi torpan tiluksilla alkaakin välittömästi silloin kun maahan alkaa nousta mitä tahansa vihreää. Vuohenputki niistä ehkä suurin suosikkini, ja ehtymätön satotuote koko kesän.

Vuohenputki villiyrtti

Viime kesänä tein myös tuttavuutta villiyrtti-linjalla torpan kukkiviin kasveihin: syreenimehu ja horsmankukkamehu onnistuivat yli odotusten, ja metsän reunalla kasvavaa mesiangervoakin sain kerättyä pari kukintoa (tänä vuonna aion olla ajoissa) varovaista rohdoskokeilua varten.

Metsämarjat (mustikka, metsämansikka, puolukka) ovat joka vuosi keräyslistalla, ja ensi syksylle haaveksin karpalonmetsästysretkestä. Sienissä olen löytänyt omat vahvat suosikkini (kantarelli, lampaankääpä suppilovahvero), ja niitä tulen keräämään tuorekäyttöön alkusyksyllä kyllästymiseen asti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan vielä en ole linjannut, mihin kaikkeen aion tänä vuonna paneutua. Suunnitelmista tarkemmin helmikuun omavaraisuus-postauksessa; tätä aihetta on siis tulossa nyt (vähintään) kerran kuussa!

Sain kutsun osallistua tänä vuonna omavaraisuus-blogipostausten sarjaan, jota voitte seurata vuoden mittaan monessa kiinnostavassa ja innostavassa blogissa. Itse olen näissä omavaraisteluasioissa täysi noob *) mutta muilta saan omallekin torpalle kullanarvoisia vinkkejä.

Uusi postaus putkahtaa jokaiseen blogiin siis kerran kuussa, joka kuukauden eka maanantai. Pysykääpä kuulolla 🙂

Tämä oli omavaraisuus-juttusarjani osa 1 vuonna 2019. 

 

*) Noob eli newbie eli aloittelija – tämä tiedoksi äiti, kun on ollut puhetta kaikenlaisista käsittämättömistä englanninkielisistä käsitteistä nykymediassa

Hortoilu Omavaraisuus Ruoka Villiyrtit

Nokkosta ja mansikkaa purkissa

18/10/2018

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maustehyllyssäni on tänä syksynä suolan, pippurin ja muiden perusjuttujen rinnalla muutama ihan omaa tuotantoa oleva maustepurkki: nokkosta, nokkosensiementä, mansikkaa, tilliä, kruunutilliä, sitruunatimjamia…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitruunatimjami kasvaa torpan kivijalan vieressä omaa tahtiaan. Se ei ole villiyrtti, olen pari oksaa itse siihen sijoilleen istuttanut, mutta aika huoletonta sen viljely on kun ei tarvitse tikkua ristiin sen eteen laittaa. Tilli taisi olla kaupan ruukkutillistä, jonka istutin isompaan purkkiin ja se kasvoi kauniisti terassilla koko kesän.

Kesän mansikoista nappasin talteen kannat, kuivatin ja pistin purkkiin. Talvella niitä voi kuulemma käyttää teen maustamiseen – ja ihana mansikan tuoksu tuosta purkista tuleekin. Kesällä tekemääni syreenimehua pakastin pienen erän jääpalapusseihin, ja siitäkin saa kivan kesän fiiliksen synkän syksyn keskelle. Saunaan kesä tulee kuviaamistani koivunlehdistä, jotka pitäisi vielä joskus joutessaan ommella kuitukankaasta tehtyihin pusseihin. Tai ehkä kahvinsuodatinpussikin voisi laiskalle riittää, jos sen vaan ompelisi reunasta kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nokkosen lehtiä kuivatin myös, ja viime hetkillä keksin kerätä talteen nokkosesta myös kulhollisen siemeniä. Kuivatut lehdet polttavat silleen kivasti herätellen sekä käsiä että suuta, poltinkarvat eivät siis kuivattamisesta kokonaan kuoletu… Siemenet puolestaan eivät maistu miltään, mutta juuri niissä pitäisi olla nokkosen mahtavin annos rautaa ja muita hyviksiä. Siispä siemeniä päätyy nyt aika moneen ruokaan vitamiinien toivossa.

Ja villiyrttitouhuista kiinnostuneille olen suositellut ennenkin: Toivo Rautavaaran ikivanha tietoteos Mihin kasvimme kelpaavat. Se löytynee joka mummolan kirjahyllystä ja divarista, ja siinä on hurjan iso määrä tietoa eri kasvien mahdollisuuksista ruoanlaitossa ja muussakin. Osa ohjeista on ehkä ajan saatossa vanhettunutta, ja kannattaa suodattaa esimerkiksi rohtoyrttineuvot nykytietämyksen kautta. Mutta paljon kiinnostavaa ja hyödyllistä siitä kirjasta kyllä silti löytyy!

Ajatuksia Hortoilu Kesä Omavaraisuus Ruoka

Keräilyn ja kokeilujen kesä

06/08/2018

Metsamansikka

Luulin, että elokuun saapuminen ei vaikuttaisi minuun mitenkään. Olen jo tottunut jatkuvaan paahteeseen ja aurinkoon, ja arvelin että kun muut palaavat töihin ja kouluun, minä jatkan kesäilyä vielä ainakin syyskuulle asti.

Tänään olen istunut sisällä kahdessa villapuserossa ja villasukat jalassa. Aika radikaali säänmuutos yhdessä yössä, ihan kuin luonto haluaisi kertoa että kesä alkaa hei olla jo lopuillaan, ryhtiä sinne sohvalle!

Vietin kesäkuun alussa neljän päivän miniloman, kun kävin Slovakiassa. Se jälkeen on kesä ollut taas yhdenmoista juoksemista. Väliin on mahtunut varmasti laiskojakin päiviä, mutta kokonaisuudesta jää mieleen nopea tahti, ajan jakaminen monen eri paikan välillä ja pienesti huono omatunto siitä, että en ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin kesän aikana tehdä. Mukavaakin on silti ollut, muistaakseni.

Maitohorsma

Vanhempieni iso talo on vielä myynnissä. Minulla on ollut koko ajan tunne, että talo on myyty ennen kuin ensi talvi tulee. Saa nähdä… Myyntiprojekti on kuitenkin aiheuttanut omia kiireitään, kun on esimerkiksi pitänyt tyhjentää taloa. Joka onkin muuten sellainen urakka, että ihan heti ei tule samanlaista vastaan.

Välillä on ollut pieniä hetkiä, jolloin olen paennut kiireitä rantasaunalle. Hypännyt suppilaudalle, katsellut hiljaista maalaismaisemaa ja peilityyntä järveä, käynyt saunassa ja syönyt makkaraa. Välillä olen viettänyt torpalla ihan vaan hidasta aikaa ystävien kanssa. Enimmäkseen kalenteri on kuitenkin täyttynyt kaikenlaisella muulla. Töilläkin tietysti.

Mozzarellasalaatti

Ja vimmaisella keräilyllä, säilömisellä ja ruokakokeiluilla. Tänä kesänä, ekaa kertaa ikinä, olen muun muassa

  • tehnyt syreenimehua
  • ja horsmankukkamehua
  • ja louhisaaren juomaa mustaherukan lehdistä
  • syönyt syreenin kukkia
  • kerännyt mesiangervoa kuivatukseen
  • ja kuusenkerkkää pakastimeen
  • tehnyt kuusenkerkkäsiirappia
  • kuivannut mansikan kantoja talven teehetkiä varten

Louhisaaren juoma

Ja vaikka viime kesä kului pienellä hiljaiselolla, ja torpan remonttiasioiden näkökulmasta tämä kesä myös, niin nyt olen taas virinnyt suunnittelemaan tulevia projekteja. Jospa kesällä 2019 alkaisin muokata torpan puutarhaa!

Kesän päättymisen haistaa myös siitä, että alan muutenkin haaveilla ajasta kesän jälkeen. Haaveilen muun muassa

  • kasvihuoneen rakentamisesta
  • äidin perennojen siirtämisestä torpalle
  • ulkohuussin edustalla villiintyneen tatar-viidakon taltuttamisesta
  • kanoista
  • kissojen ulkoiluhäkistä
  • vierasmökin korjaamisesta (tai uuden rakentamisesta)
  • autokatoksesta
  • aittojen siivoamisesta kesähuoneiksi
  • uuden nuotiopaikan rakentamisesta pihapiiriin
  • matkasta Färsaarille ja Lofooteille

Tuo viimeinen yllätti tänään itsenikin. Ehkä se on tämä elokuu. Villiinnyttää haaveilemaan.