Varsinaisesti tekeminen tässä valaisimessa oli aika vähäistä. Mutta ainakin oli pitkissä kantimissa ennen kuin lamppu oli valmis ja kiinni seinässä… En edes muista, milloin olin ostanut tuon valaisimen haitarirungon. Ehkä Mokosta, ehkä joskus vuosia, vuosia sitten.
Varjostin on sekin ikivanha, Ikean pöytälampusta ylijäänyt rottinkinen. Johto katkaisimineen on Clas Ohlsonilta, ja maalin sain joskus testiin Sugar Helsinki -pr-toimistosta.
Itse asiassa kaikki tarvikkeet ovat roikkuneet to do -varastoissani niin kauan että en enää varmaksi muista, milloin ne ovat minulle edes päätyneet. Mutta niinpä tästäkin lopulta tuli valmista.
Siis maalia varjostimen pintaan (ja sisäpuolelle myös, jotta valo on puhtaan väristä), johto ruuvarin avulla kiinni valaisimen taustalevyssä olevaan sokeripalaan ja valaisin vierashuoneen seinään. Voilaa!
Vinoon se tietysti meni, niin kuin minulla aina. Mutta se ei onneksi kovin paljon näy, kun haitarikin on usein vähän vinossa…
