Browsing Category

Tulipalo

Ajatuksia Joutsa Muistot Perhe Tilinpäätös Tulipalo

Kiitos 2017, en tiedä jäänkö kaipaamaan

30/12/2017

Ilona_ulkona030

Olen kiitollinen nyt, kun vuosi 2017 on lopussa. Ristiriitaisin ajatuksin, osaamatta päättää sanoisinko että onneksi tästä vuodesta päästään vihdoin eroon – vai että kiitos kaikesta.

Ilona_ulkona082

Siitä lähtien kun äitini sairastui vakavasti vuosi sitten joulun alla, lähtivät perheessäni asiat vähän sivuluisuun. Äidin lisäksi huolenpitoa tarvitsi myös isä, joten minä jäin lennosta kotiin isän luokse enkä palannutkaan Helsinkiin joulunpyhien jälkeen.

Äiti jäi sairaalaan määrittelemättömäksi ajaksi. Pelkäsimme pahinta mutta kohtalo päättikin muuta: yllättäen isäni menehtyi, samoin kissat, oli tulipalo. Minä seisoin lumihangessa ja mietin miten tässä nyt näin kävi.

Järjestettiin hautajaisia, perunkirjoituksia, vakuutusasioita, äidin kuntoutusta, äidin uutta asuntoa, tulipalossa vahingoittuneita tavaroita, isän virallisia asiakirjoja, ajanvarausten perumisia, äidin papereita, äidin hoitosuunnitelmia, kuntoutusohjelmia, lääkärikäyntejä, valtakirjoja, sukulaisten yhteydenottoja, perhetuttujen yhteydenottoja.

Selittämistä, kertomista, kyselyitä, ihmettelyä, surunvalitteluja, pahoitteluja, lisää kysymyksiä, paljon vanhojen asioiden muistelua yksin ja yhdessä. Kauppareissulla, viesteissä, puhelimessa, baaritiskillä.

Samaan aikaan pyöritin omaa yritystä. Asuin vielä kahdella paikkakunnalla mutta valmistelin muuttoa pois Helsingistä. Podin kaiken muun keskellä omia sydänsurujani ja kriiseilin elämäni merkityksettömyyttä, ihan oman perheen puuttumista, vanhenemista ja muita traumoja,  hain keskusteluapua. Mietin uudestaan ja yhä uudestaan, olisinko voinut tehdä jotain toisin jotta edes tulipalolta olisi vältytty.

Samoihin aikoihin ostin itselleni asunnon, teetin siellä remontin, muutin kahdesti – ensin Helsingistä Torppaan ja sitten taas kirkonkylän uuteen asuntoon, pidin kuukauden lepoloman jossain välissä ja jatkoin taas. Hoidin siskon kanssa äidille kaksi muuttoa asunnosta toiseen. Kannoin hautausmaalle kassikaupalla kynttilöitä. Opin tietämään mihin aikaan iltamyöhällä kirkkomaan valot sammutetaan. Opin myös vuoden aikana niin paljon ikäihmisten lääkkeistä ja niiden annostelusta, säryistä, ruoansulatusvaivoista, yksinäisyydestä ja kuolemanpelosta, että voisin varmaan ruveta hoitoalalle tai vähintäänkin kokemusasiantuntijaksi lehtihaastatteluihin.

Ilona_ulkona072

Tein paljon hääkuvauksia kesän aikana. Loppukesästä aloin olla niin turta toisten onnesta ja omista murheistani, että kun hääsesonki päättyi, ei ollut oikein mitään annettavaa mihinkään tai kenellekään. Vaikka ilo ja kovin isot muistikuvat kesästä jäivät puuttumaan, arki ja kiireet jatkuivat. Rakkaat ystävät maalla ja kaupungissa olivat kullanarvoisia.

Ja lopulta alkoi vuosi olla loppusuoralla. Asiat alkoivat asettua uomiinsa ja myräkkä laantua. Asuminen, työ, vapaa-aika, oma aika, uudet kissat, äidin vointi, tulipalon jälkimainingit, yksityiselämäkin, läheiset, ystävät. Hyvät asiat hiipivät taas lähelle. Joulukuussa makasin sohvalla lukemassa kirjaa ja huomasin ajattelevani, että tällaistako se onkin, kun vähän varovaisesti uskaltaa taas nauttia elämästä; pienistä hetkistä ja hyvistä asioista.

Nyt mietin, että vuonna 2018 voisin nauttia elämästä lisää. Tervetuloa uusi vuosi: tuo minulle rauhaa ja tasamaata, ja jos saa toivoa niin onnellisia asioita lisäksi. Määrällisesti ei ole niin tarkkaa, vaikka jotain kohtuullisen ja ylenpalttisen väliltä.

Ilona_ulkona006

Valokuvat: Jarmo Hämäläinen

 

Kasvit Perhe Tulipalo

Viherkasvit heräsivät kuolleista

19/05/2017

Rahapuu

Kun talossa on riittävän kuuma ja savuinen ilma, ruukkukasvit eivät oikein tykkää. Tulipalon sivuvaikutuksena äitini intohimo, viherkasvit, saivat aika mittavia vaurioita. Kaikki hentomieliset, ohutlehtiset tapaukset kuivuivat kasaan ja nahkealehtisten rivit harvenivat huomattavasti.

Muutaman sitkeän yksilön päätin ottaa erikoissuojeluun. Ehkä ne selviytyvät? Nämä kaksi, rahapuu ja amazoninlilja, saivat värjötellä Torpan eteisessä aikansa, koska haisivat niin pahalle etten voinut ottaa niitä sisälle asumaan.

Ruukkukasvin hoito

Meni puolitoista kuukautta. Lehdet alkoivat yksi kerrallaan pudota pois.

Kuihtunut viherkasvi

Niinpä yhtenä pakkasaamuna nostin tyypit jo ulkoportaille kohti kompostia. Ja samalla huomasin mustuneiden varsien seassa pilkahduksen hentoa vihreää.

Kasvin verso

Siellä ne näkyivät, pienet uudet versot molemmissa! Eihän niitä nyt voi heittää roskikseen, niillähän on pentuja!

Verso

Otin vielä yhden riskin ja leikkasin kaikki nahistuneet oksat ja lehdet saksilla poikki. Ja tältä näyttää muutama viikko myöhemmin! En voi kuin ihailla miten reippaita ovat.

Amazoninlilja

Rahapuu on pikkuisen hitaampi, mutta sitäkin hauskempi on nyt seurata sen uutteraa puskemista kohti aurinkoa.

Rahapuun taimi

Vähän nostan hattua myös ikivanhalle joulukaktukselle, joka jatkoi tyynesti elämäänsä ja aloitti komean kukinnan kaiken lian ja sekasotkun keskellä Suuressa Talossa.

Nämä tyypit saivat aikaan sen, että nyt mietin jo Torpalle uusien sisäkasvien hankkimista. Siis minulle. Hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Kyllä luonto vaan saa yllättäviä asioita aikaan…

 

ItseTein Pukeutuminen Siivous TeeSeItse Tulipalo Vaatteita

Pelastakaamme kaikki maailman tavarat

18/05/2017

Olkalaukku Pesu

Terveiset pyykkituvasta! Muutaman viikon projektina on ollut musta nahkainen olkalaukku, ja täytyy myöntää että olen vähän ylpeä itsestäni: se on vihdoin taas hengissä ja käyttökunnossa.

Suolarajat

Tiesittekö, että tältä näyttää musta pintanahka sen jälkeen kun se on pesty ja kuivattu?

Suolatahra poistaminen

Nahkalaukku on kanssa niitä esineitä, joiden pinnassa oli paksu kerros savua ja tervan tuntuista likaa. Haju oli sitä luokkaa, että voisi kuvitella tuon kassin polttaneen ketjussa norttia muutaman vuosikymmenen.

Mutta näköjään ei pidä lannistua isommankaan haasteen edessä. Mietin pahinta skenaariota: jos pesu epäonnistuu, laukku menee ehkä roskikseen. Ilman pesemistä sen paikka olisi ollut roskalaatikossa joka tapauksessa. Siispä tuumasta toimeen:

Kenkälankki nahkalaukku

  1. Hankaa koko laukku käsidesillä ja talouspaperilla. Irtoava lika lähtee tälleen näppärästi pois.
  2. Sullo laukku pesuvatiin, lisää pyykinpesujauhetta ja pese.
  3. Ripusta koivun oksalle kuivumaan.
  4. Yritä saada sinisenmusta väri irti käsistä. Kärsi seuraavan viikon ajan hiekkapaperin kuivista käsistä. (Jälkiviisautena: osta seuraavaa kertaa varten kumihanskat)
  5. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Tulkitse saippuajäämiksi.
  6. Pese uudelleen.
  7. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Ja että laukusta on tullut kuiva korppu.
  8. Googlaa.
  9. Opi, että valkoinen onkin nahasta itsestään nousevia mineraaleja, kuin kenkien suolarajat räntäsateessa uittamisen jälkeen.
  10. Osta suolarajojen poistoon tarkoitettua kenkien puhdistusvaahtoa. Käsittele kauttaaltaan vaahdolla ja sienellä.
  11. Osta mustaa kenkälankkia ja käsittele kauttaaltaan. Ja tarvittaessa uudelleen.
  12. Huomaa että laukku ei ole enää kuiva korppu.
  13. Kiillota vanhalla nilkkasukalla (tai fiinimmin jollain säämiskäliinalla)

Nahkalaukku Pieces

Lopputulos: laukku ei ole ihan kuin uusi, mutta hurjan paljon parempi kuin uskalsin toivoa. Ja se on puhdas, hajuton ja täysin käyttökelpoinen.

_B1B8922

Lisäksi kassiin sisältyy nyt enemmän psykologista arvoa kuin koskaan: tykkäsin laukusta ennenkin, mutta nyt olen nähnyt sen eteen vaivaa, tuonut sille vuosia tai vuosikymmeniä lisää käyttöikää, muistan aina missä se on ollut ja mitä muistoja sekin kantaa nyt mukanaan.

Nahkalaukku Puhdistaminen

PS. Operaatio kansallispuvun puhdistus on vielä kesken. Tilannekatsauksena kerrottakoon, että esiliina ja huivi ovat aika hyvät jo nyt, hirmuisen sappisaippua-juuriharja-käsittelyn jälkeen. Ostin vetyperoksidia, kokeilen vielä sillä viimeistellä. Puseroa en jaksanut vielä aloittaa, sillä kuuraaminen on yllättävänkin raskasta hommaa ja käsien kanssa on muutenkin ollut vähän ongelmia kun hartiat (koko Ilona) on niin jumissa. Mutta projekti jatkuu, ja raportoin sitten miten kävi.

Perinne Pukeutuminen Suku Tulipalo Vaatteita

Jos se ois helppoo kaikki tekis niin

11/05/2017

Tulipalo

Olen melkein kolme kuukautta jynssännyt vaatteita, astioita, kenkiä ja muita tavaroita puhtaaksi savusta, liasta ja tervasta. Alan oppia. Tänä iltana työn alla on niinkin vaatimaton projekti kuin kansallispuku.

Alan oppia myös, mitä kannattaa puhdistaa ja mikä ei lähde puhtaaksi millään. Kansallispuvun valkoinen pellavapusero ja esiliina ovat luultavasti sitä sarjaa. Mutta yritän silti.

Kansallispuku Kokkola

Perusluonteeni on kaiketi karjalaisen ja itähämäläisen geeniperimän tuloksena sitkeä ja jääräpäinen. Jos asian voi korjata, se korjataan. Tai paikataan tai parsitaan tai ainakin saadaan toimimaan. Periksi ei pidä antaa koskaan tai missään, jos vielä voi yrittää.

Niinpä jynssään ja kuuraan ensimmäistä kansallispukua (niitä on kolme vielä odottamassa) Torpan pikkuruisessa vessassa sappisaippualla ja juuriharjalla. Eikä tää työ ihan täysin turhaa ole: puvun otsanauha näyttää pesun jäljiltä nimittäin jo ihan hyvältä! Alku sekin.

ItseTein Perinne Sisustus TeeSeItse Tulipalo

Räsymatto jumissa

06/04/2017

Rasymatto

Kuinka kauan kestää yhden räsymaton kutominen? Kolmisen vuotta, jos käytetään Torpan Tytön laskukaavaa. Matto olisi vihdoin valmis, mutta nyt minulla on pieni ongelma. Tai haaste, mutta lallallaa ei haittaa koska haasteet on sitä varten että niitä vaan voitetaan..!

Niin se haaste. Matto on yhä kangaspuissa, joissa riittäisi loimilankaa vielä toiseenkin mattoon. Jonka olen jo mielessäni kuvitellut: siitä tulee hieno denimräsymatto omista, vanhoista farkuista. Ja luonnollisesti ne kangaspuut ovat suuren talon yläkerrassa, siellä missä tulipalo jylläsi kellarissa pari kuukautta sitten jne.

Kangaspuut loimi

Kangaspuita ei saa yläkerran savulle haisevasta kulmahuoneesta pois kuin purkamalla. Ja minä en raaskisi purkaa puita enkä loimia vielä, kun olisivat nyt valmiina paikallaan sen kun vaan lähtisi kutoa paiskomaan sitä seuraavaa mattoriesua.

En osaa sitä paitsi purkaa tai koota kangaspuita, saati että osaisin jotain loimia laitella paikoilleen. Tiedän jo nyt, että jos kangaspuut nyt puretaan atomeiksi, siihen kasaan ne myös jäävät, ja minun lupaavan vauhdikkaasti alkanut matonkudonnan ammatillinen urani jää lyhyehköksi.

Hyvä puoli tässä(kin) on, että kangaspuut eivät ainakaan karkaa tuolta nyt mihinkään. Eikä se kolmen vuoden matto, joka on valmis mutta en saa sitä pois puista, kun haluaisin sen toisen maton vielä saada samoille loimille… Niinpä matto, kangaspuut ja minä olemme tilanteen kanssa pattitilanteessa.
Huoh. Miksi pitääkin olla joka asiassa niin jääräpää.

rasymatto

Lähtötilanne kolme vuotta ja kolme päivää sitten.

Ajatuksia Perhe Siivous Tulipalo

Elämä imitoi taidetta

25/02/2017

punamulta-aitta

Jos elämä imitoi taidetta, nyt olen ehkä keskellä elokuvaa. Elokuvassa on pienieleisiä juonenkäänteitä, yllätyksiä ja ilmeetöntä synkkää tragikomiikkaa. Ja loppu jätetään avoimeksi, valo kuitenkin pilkahtelee jossain edessäpäin. Ohjaajana tässä elokuvassa ovat Aki Kaurismäki ja Wes Anderson.

Päähenkilöitä on useampia, ja elokuvaa edetään eri henkilöiden näkökulmista vuorollaan.

jarvi-talvi

Koko kulunut talvi on ollut tapahtumarikas perheeni sisällä. On ollut sairautta, sairaalaa, huolehtimista, uudenlaisia järjestelyjä. Ja kun asiat alkoivat vihdoin asettua ja sujua uudella rutiinilla, suuressa talossa järven rannalla syttyi tulipalo ja kaikki kääntyi taas ylösalaisin.

Kaikki tapahtui niin yllättäen ja takavasemmalta kierrepallona, ettei asiaa voinut (noh, tietenkään) ennakoida.

luminen-metsa

Nyt on kulunut viikko siitä, kun seisoin suuren talon pihassa lumikinoksessa, ja odotin että eriväriset, nopeat pelastusajoneuvot saapuvat. Ja niitä saapui paljon.

Viikkoa myöhemmin alan olla hieman väsynyt. Se, että tulipalo sammutettiin ja talo hiljeni, oli vasta alkua tälle uudelle ajanjaksolle. Järjestämisen ja järjestelyn ajanjakso, se tulee kestämään vielä pitkään.

kaislikko-talvi

Pari päivää sitten jynssäsin puhtaaksi muutaman lautasen, kaksi lusikkaa ja kaksi kirjan kantta. Yritin myös puhdistaa kolmea viherkasvia, mutta niissä lika on tiukassa. Haju on kaikkialla, eikä tahdo väistyä. Mutta minä olen tunnetusti sinnikäs, enkä luovuta tässäkään. Aion kokeilla kaikkea mahdollista – raportoin teillekin miten tämä projekti etenee.

Rakkaat ystäväni Ansku ja Nina kysyivät molemmat nyt viikonloppuna, että miksi ihmeessä. Miksi haluaisin saada pilalle menneitä tavaroita puhtaaksi. En osannut antaa ihan tarkkaa vastausta, nyt vain tuntuu siltä että haluan ainakin yrittää.