Pelastakaamme kaikki maailman tavarat

Olkalaukku Pesu

Terveiset pyykkituvasta! Muutaman viikon projektina on ollut musta nahkainen olkalaukku, ja täytyy myöntää että olen vähän ylpeä itsestäni: se on vihdoin taas hengissä ja käyttökunnossa.

Suolarajat

Tiesittekö, että tältä näyttää musta pintanahka sen jälkeen kun se on pesty ja kuivattu?

Suolatahra poistaminen

Nahkalaukku on kanssa niitä esineitä, joiden pinnassa oli paksu kerros savua ja tervan tuntuista likaa. Haju oli sitä luokkaa, että voisi kuvitella tuon kassin polttaneen ketjussa norttia muutaman vuosikymmenen.

Mutta näköjään ei pidä lannistua isommankaan haasteen edessä. Mietin pahinta skenaariota: jos pesu epäonnistuu, laukku menee ehkä roskikseen. Ilman pesemistä sen paikka olisi ollut roskalaatikossa joka tapauksessa. Siispä tuumasta toimeen:

Kenkälankki nahkalaukku

  1. Hankaa koko laukku käsidesillä ja talouspaperilla. Irtoava lika lähtee tälleen näppärästi pois.
  2. Sullo laukku pesuvatiin, lisää pyykinpesujauhetta ja pese.
  3. Ripusta koivun oksalle kuivumaan.
  4. Yritä saada sinisenmusta väri irti käsistä. Kärsi seuraavan viikon ajan hiekkapaperin kuivista käsistä. (Jälkiviisautena: osta seuraavaa kertaa varten kumihanskat)
  5. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Tulkitse saippuajäämiksi.
  6. Pese uudelleen.
  7. Huomaa että laukun pintaan muodostuu valkoista jauhetta. Ja että laukusta on tullut kuiva korppu.
  8. Googlaa.
  9. Opi, että valkoinen onkin nahasta itsestään nousevia mineraaleja, kuin kenkien suolarajat räntäsateessa uittamisen jälkeen.
  10. Osta suolarajojen poistoon tarkoitettua kenkien puhdistusvaahtoa. Käsittele kauttaaltaan vaahdolla ja sienellä.
  11. Osta mustaa kenkälankkia ja käsittele kauttaaltaan. Ja tarvittaessa uudelleen.
  12. Huomaa että laukku ei ole enää kuiva korppu.
  13. Kiillota vanhalla nilkkasukalla (tai fiinimmin jollain säämiskäliinalla)

Nahkalaukku Pieces

Lopputulos: laukku ei ole ihan kuin uusi, mutta hurjan paljon parempi kuin uskalsin toivoa. Ja se on puhdas, hajuton ja täysin käyttökelpoinen.

_B1B8922

Lisäksi kassiin sisältyy nyt enemmän psykologista arvoa kuin koskaan: tykkäsin laukusta ennenkin, mutta nyt olen nähnyt sen eteen vaivaa, tuonut sille vuosia tai vuosikymmeniä lisää käyttöikää, muistan aina missä se on ollut ja mitä muistoja sekin kantaa nyt mukanaan.

Nahkalaukku Puhdistaminen

PS. Operaatio kansallispuvun puhdistus on vielä kesken. Tilannekatsauksena kerrottakoon, että esiliina ja huivi ovat aika hyvät jo nyt, hirmuisen sappisaippua-juuriharja-käsittelyn jälkeen. Ostin vetyperoksidia, kokeilen vielä sillä viimeistellä. Puseroa en jaksanut vielä aloittaa, sillä kuuraaminen on yllättävänkin raskasta hommaa ja käsien kanssa on muutenkin ollut vähän ongelmia kun hartiat (koko Ilona) on niin jumissa. Mutta projekti jatkuu, ja raportoin sitten miten kävi.

Jos se ois helppoo kaikki tekis niin

Tulipalo

Olen melkein kolme kuukautta jynssännyt vaatteita, astioita, kenkiä ja muita tavaroita puhtaaksi savusta, liasta ja tervasta. Alan oppia. Tänä iltana työn alla on niinkin vaatimaton projekti kuin kansallispuku.

Alan oppia myös, mitä kannattaa puhdistaa ja mikä ei lähde puhtaaksi millään. Kansallispuvun valkoinen pellavapusero ja esiliina ovat luultavasti sitä sarjaa. Mutta yritän silti.

Kansallispuku Kokkola

Perusluonteeni on kaiketi karjalaisen ja itähämäläisen geeniperimän tuloksena sitkeä ja jääräpäinen. Jos asian voi korjata, se korjataan. Tai paikataan tai parsitaan tai ainakin saadaan toimimaan. Periksi ei pidä antaa koskaan tai missään, jos vielä voi yrittää.

Niinpä jynssään ja kuuraan ensimmäistä kansallispukua (niitä on kolme vielä odottamassa) Torpan pikkuruisessa vessassa sappisaippualla ja juuriharjalla. Eikä tää työ ihan täysin turhaa ole: puvun otsanauha näyttää pesun jäljiltä nimittäin jo ihan hyvältä! Alku sekin.

Talvi, kaunein vuodenaika

horsma-talvi

Pakkaspäivänä on aika kiva kurkata peiton alta ikkunaan: millaisia ovat puiden oksat? Pitääkö jo ennen aamiaista hypätä huopikkaisiin ja kiirehtiä kameran kanssa ikuistamaan luonnon oma, nopeasti muuttuva taide?

Vaikka kesä on suloinen ja ihana, on tämä talvi sentään jotain ihan muuta. Tällaisina pakkaspäivinä kaikki on niin kaunista, sokerilla tai tomusokerilla huurrettua ja puhdasta. Ollapa joskus vain loputtomasti joutilasta aikaa ja kamera käytettävissä yhtä aikaa!

kaislikko-talvella

Ja koska tosiaan välillä on pakko vain kiirehtiä ulos ja kuvaamaan, ei silloin tule mieleenkään miettiä mitä vaatteita olen päälleni kiskonut. Niinpä kylänraitin ohikulkijat näkevät välillä aamupäivisin aika mielenkiintoisia vaateyhdistelmiä, joiden keskeltä pilkottaa punainen nenä ja pörröisiä hiussuortuvia.

Ehkä tyylikkäintä pukeutumistani edustavat 25 vuotta vanhat satiinipyjaman housut yhdistettynä mummon perintöhuopikkaisiin. Viimeksi sentään oli niiden pyjamahousujen sijasta maltillisemmat harmaat collegehousut ja pinkit kumisaappaat. Jätän kuvat näistä outfit of the day -kokonaisuuksista nyt ihan vain mielikuvan tasolle, koska tuo talvi itsessään on aika paljon kuvauksellisempi juttu.

Talven lempikengät (taas yhdet)

tyttömaiharit

Näin talviskaudella olen saanut jättää kumpparit nurkkaan, ja huopikkaatkin ovat vaihtelevassa säässä jääneet harmillisen vähälle käytölle. On tarvittu jotain näiden kahden kenkämallin välimaastosta, joten ostin Slovakiasta (taas) uudet kengät. Mutta kivat ja hyvät, noin niinkuin perusteluksi ostokselle!

Ennen matkaa ajattelin, että jos reissusta löydän harmaat maiharit, olisi se aika napakymppi. Oheistoiveena kenkien tulisi olla aitoa nahkaa, hetivalmiiksi mukavat jalassa, ja niiden pitää vielä näyttääkin kivalta.

Ja kas – sen jälkeen kun olin kaikki kenkäkaupat Bratislavassa kiertänyt läpi, sellaiset löytyi. Kiitos, itselleni kärsivällisyydestä ja kiertämisestä. Kiitos, Bratislavan kenkäliikkeet joissa on valtavan paljon enemmän valikoimaa kuin Suomessa. Ja kiitos matkalaukkuni, joka kuuliaisesti venyi niin että uudetkin shoppailut mahtuivat paluumatkalla yhteen matkalaukkuun. Vieläpä käsimatkatavaroihin (kiitos vain Finnaririn uuden ”halpa”matkustusluokan, jonka vuoksi piti kuitenkin ostaa kamerajalustalleni erillinen paikka ruumaan ja kaikki muu oli saatava mahtumaan käsimatkatavaroihin).

Mutta niin – uudet kengät. Ovat olleet käytössä siitä lähtien melkein päivittäin. Hyvät on!

Lumihiutale iholla

kelttikorut

Tämä koru on ollut kaulallani pari kuukautta. Se on mielenkiintoista, sillä en muista käyttäneeni kaulakoruja enää vuosiin juuri lainkaan. Myös tämän kohdalla arvelin, että koru tulisi lähinnä juhlakäyttöön. Olin väärässä – riipus onkin ollut käytössä miltei päivittäin.

lumihiutale-kelttikorut

Olen kuullut sanottavan, että ihminen ei valitse korua, vaan koru valitsee kantajansa. Jos väittämässä on mitään perää, niin ainakin korun valinta sujui minulta ihan yhtä hitaasti kuin kaikki muutkin asiat.

Kun lahtelainen perheyritys Kelttikorut otti yhteyttä kysyen, haluaisinko jonkin hopeakorun itselleni, jouduin hauduttelemaan asiaa koko syksyn. Selailin silloin tällöin nettikauppaa, odotin että jokin koruista puhuttelisi erityisesti. En tahtonut vain jotakin random-korua, jolle ei olisi oikeasti käyttöä. Halusin korun joka tuntuu omalta.

hopeakoru-kelttikorut

Ja sitten se löytyi: hopeinen lumihiutale. Siihen tiivistyi yhtäkkiä koko paketti: torppa, talvi ja metsä. Ikkunaruutuun piirtyvät jääkiteet ja kuusen oksille hiljalleen kerrostuva lumi. Torpan Tytön talvikoru.

Kaulakoru / Kelttikorut, saatu blogin kautta

 

Telemark-hame, iätön ja ikuinen

villavaatteet

Alkuvuodesta 1997 Suuri Käsityö -lehti esitteli kaavojen kera Suomen kansalle idean: vaatteita ja neuleita telemark-tyyliin. En tiedä kuinka moni siihen ideaan tarttui, mutta meillä kotona siskoni halusi kuvan mukaisen pitkän villahameen.

Mitäpä äidit eivät tekisi lapsostensa puolesta? Niinpä äitimme kuuliaisesti ompeli, teki itse päällystetyt napit ja kaikki. Ja sitten vielä minulle samanlaisen.

villahame

Siitä on siis jo 20 vuotta. Ja arvatkaas mitä hameille kuuluu? Ne ovat yhä kuin uudet. Minun hameeni tosi vähän ryppyinen, kun olen säilönyt sitä kerettiläisesti, viikattuna vaatekaapin hyllyssä. Mutta uskallan jo nyt arvioida, että hame tulee kestämään oman elinikäni, ja ehkä pari seuraavaa.

telemark-hame

Täyspitkä, kellohelmainen villahame ei ehkä ollut silloin eikä ole nytkään mikään trendin aallonharjalla surffaava must have, mutta se on kaunis ja kauniisti tehty. Nostalginen. Ja lämpöisempi kuin kolmet farkut yhteensä.

ootd: äidin tekemä villahame / H&M:n neuletakki / Ten Pointsin nilkkurit / Merjan tekemät kynsikkäät *)

*) En tiedä Merja luetko blogiani, mutta olen pöllinyt kummipoikasi kynsikkäät ja ne ovat ahkerassa käytössä joten kiitos vaan, hyvät ovat! :)

Villapipo ja huopikkaat

_b1b0377

Jotenkin tykkään tästä talvikaudesta, kun ilma on raikas ja saa pukea paljon vaatetta ylle. Sisä-Suomen pakkanen on muutenkin lempeä tai ainakin miellyttävä, jos pitäisi vertailla Helsingin merelliseen viimaan ja kosteuteen.

_b1b0392

Pukeutumiskysymys, sitähän tämän talvisesonki on ja sitä toistelen aina ystävilleni jotka värjöttelevät liian vähissä tamineissa tyylikkyyden nimissä. :)

_b1b0382

Olen muuten ihan hiljattain oppinut uuden termin: ootd. Ennen puhuttiin blogeissa vain arkisesti päivän asu -kuvista, nyt pitää käyttää tätä fiinimpää käsitettä: outfit of the day. Se piti googlata kun en aluksi ymmärtänyt mistä puhutaan…

_b1b0398

Siispä: ootd / villapipo / paljettineule / farkkuhaalari / kynsikkäät / iäisyyden vanhat huopikkaat / pellavahuivi