Browsing Category

Suku

Perinne Pukeutuminen Suku Tulipalo Vaatteita

Jos se ois helppoo kaikki tekis niin

11/05/2017

Tulipalo

Olen melkein kolme kuukautta jynssännyt vaatteita, astioita, kenkiä ja muita tavaroita puhtaaksi savusta, liasta ja tervasta. Alan oppia. Tänä iltana työn alla on niinkin vaatimaton projekti kuin kansallispuku.

Alan oppia myös, mitä kannattaa puhdistaa ja mikä ei lähde puhtaaksi millään. Kansallispuvun valkoinen pellavapusero ja esiliina ovat luultavasti sitä sarjaa. Mutta yritän silti.

Kansallispuku Kokkola

Perusluonteeni on kaiketi karjalaisen ja itähämäläisen geeniperimän tuloksena sitkeä ja jääräpäinen. Jos asian voi korjata, se korjataan. Tai paikataan tai parsitaan tai ainakin saadaan toimimaan. Periksi ei pidä antaa koskaan tai missään, jos vielä voi yrittää.

Niinpä jynssään ja kuuraan ensimmäistä kansallispukua (niitä on kolme vielä odottamassa) Torpan pikkuruisessa vessassa sappisaippualla ja juuriharjalla. Eikä tää työ ihan täysin turhaa ole: puvun otsanauha näyttää pesun jäljiltä nimittäin jo ihan hyvältä! Alku sekin.

Ajatuksia Mökkivieraat Suku

Mökkivieraat, ne ihanan kamalat

15/08/2016

_B1B0229web

Yle julkaisi hiljakkoin katsauksen mökkivieraista ja siitä, miten mökki-ihmiset suhtautuvat pihaan kaartaviin kyläluutiin. Se onkin jännä ilmiö, että ei nykyään kukaan tuppaa toisen luokse yökylään, harvoin edes muuten vaan kylään, ilman ennakkoon ilmoittamista. Mökille sen sijaan pöllähtää aina joku pihaan. Tai sitten tullaan kylään ilman, että tarkalleen tiedän kuinka pitkään vieras aikoo viipyä.

Tavallaan se on aika sympaattista ja nostalgista. Mutta minulla on aina niin hurjasti hommaa ja keskeneräisiä töitä, että pitkät visiitit ja yllätysvierailut saattavat sekoittaa kalenterini pahanpäiväisesti. Sitä paitsi tykkään siististä kodista, ja minua harmittaa jos (kun) arkena torpan siisteys pääsee rempalleen, ja vieraat päätyvät kaaoksen keskelle.

_B1B0163web

Viimeksi iäkäs sukulaispariskunta koputti torpan ovelle, kun olin viettänyt työpäivää läppärin kanssa sängyssä peiton alla, pyjama päällä ja hiukset pesemättä. Vierailu kesti onneksi ihan lyhyen aikaa, mutta lopussa haluttiin ottaa vielä pari valokuvaa perhealbumiin muistoksi. Varmaan tuli tyylikkäitä kuvia.

Kerran yksi naapuri (iäkkäämpi rouva tämäkin) astui suoraan tupaan varoittamatta. Koiran kanssa. Olivat olleet metsäkävelyllä ja rouva halusi nähdä millainen torppa on sisältä. Bonuksena sain kuulla, että tuvan ikkunanpokat ovat melkoisen kauhtuneet. No, niinhän ne ovat.

_B1B0181web

Kerran pari turistia käveli pihaan illalla 21.30; pariskunta oli lähtenyt iltakävelylle läheiseltä maatilamatkailun mökiltä. Se oli ihan ok, vaihdettiin muutama sana kotikylästäni ja tyypit poistuivat tiluksilta. Mutta kun seuraavana päivänä samainen mies ajoi metsätien kautta pihaan moottoripyörällä – samaan aikaan kun olin bikineissä ottamassa aurinkoa – tilanne oli minusta hieman kiusallinen. Mitä jos olisin ollut pihassa ilkosillani vaikka suoraan saunasta tulleena? Niinkin saatan joskus olla, koska ”eihän tänne nyt kukaan koskaan tule”.

_B1B0240web

Toisaalta minusta on kivaa kun ystävät tulevat kylään. Samalla saan itsekin pakollisen tauon ja parhaassa tapauksessa jopa kokonaisen vapaan viikonlopun työasioista. Ja silloin aika usein paistan lettuja. tosin en siksi että vieraat niitä kaipaa, vaan siksi että rakastan lettuja itse!

Olen aina asunut maalla ja viettänyt kesiä tällä perheen (ja nyt minun) omalla torpalla, joten en oikein osaa asettua mökkivieraan asemaan: millaista olisi tulla toisen mökille vieraaksi? Viihtyisinkö siellä tekemättä mitään? Osaisinko tai haluaisinko sopeutua isäntäväen aikatauluihin? Luultavasti en…

Ylen jatkojuttu aiheeseen kannattaa myös vilkaista, se löytyy täältä!

 

Eläimet Kesä Loma Luonto Pihamaa Suku

Telttaretki takapihalla

20/07/2016

_B1B6859

Tällä viikolla on tapahtunut ainakin kaksi merkittävää asiaa: lähdin kesälomamatkalle Sysmään ja ostin ensimmäinen ikioman teltan.

Loma on vain muodollinen termi, käytännössä teen Sysmässä töitä ihan yhtä lailla kuin kotona Torpalla. Lisäksi hoidan siskon maatilalla lehmien iltapuuhat ja huolehdin vuokramökkiasioista, kun itse talolliset lähtivät harvinaiselle (ja lyhyelle) omalle vuosilomalleen eksoottiseen Muumimaailmaan.

_B1B6878-HDR

Mutta kun lomalla ollaan niin pitäähän täällä tehdä vähän lomajuttuja. Kerran olen jo kokeillut riippumatossa makoilua, ja tänään pystytin uuden kupolitelttani takapihalle. Maisema on kohti ylväänä keinahtelevaa viljapeltoa ja naapurin lehmiä, teltan alla on käpyjä ja teltan päällä nuoret västäräkit harjoittelevat syöksylentoja. Puitteet ovat siis sen verran mainiot, että päätin jäädä telttaan yöksi.

_B1B6940

Toki välissä piti lähteä käymään navetalla ja purkaa vähän kuvia tietokoneelle. Teltassa odottaa jo uusi makuupussi sekä varmuuden vuoksi vielä Star Wars -huopa. Se tulee käyttöön joko minulle tai teräväkyntiselle kissalle nimeltä Viiru (alan epäillä, että nimi ei tulekaan turkin harmaista raidoista vaan jäljistä, joita kissa jättää iholleni).

Talon koira Remu otti heti paikkansa teltan edustalla myyränvahtina, ihan kuin se olisi tiennyt että niin kuuluu olla.

Omat kanat ja lampaat ovat vielä pari päivää äitini huollettavana Torpalla. Toinen isoista lampaista oli jo tänään murtautunut laitumelta pihan puolelle, toinen nilkuttaa ja se yksi kana alkoi sittenkin hautoa. Muuten siellä sujuu kuulemma ihan mukavasti.

ItseTein Kaupunki Luovuus Sisustus Suku

Pitsiliinat tauluksi

28/05/2016

_B1B3351

Nämä pitsiliinat ovat sukuni naisten virkkaamia. Joukossa lienee pari matkamuistoa, joita samat naiset ovat maailmalta tuoneet. Yksittäin ne eivät ole olleet minusta kovin kiinnostavia, mutta yhdessä ne tuntuvat herättävän paljon hyviä fiboja. Kuinka paljon naisenergiaa niiden silmukoihin onkaan vuosikymmenien aikana varastoitu?

Kuten sanottu, raahaan maalta kaupunkiin lähes aina jotain pientä ja tärkeää mukanani, jotain millä saan myös Helsingin-kotiini kodikkuutta ja omaa fiilistä. Kuitenkin niin, että en tuo kaupunkiin mitään turhaa ja tarpeetonta pölynkerääjää, vaan asioita mille on jo valmiiksi mietitty paikka ja tehtävä.

Viimeisin maalta tuotu aarre onkin iso nippu vanhoja pitsiliinoja. Niitä pieniä ja pyöreitä, joita oli mummolassa telkkarin päällä ja pienen kahvipöydän keskellä, ja pitsiliinan päällä ehkä kynttilä tai ruukussa kukkiva saintapaulia.

_B1B3325

Liinat on vain silitetty ja kiinnitetty ison, valkoisella kankaalla päällystetyn pahvilevyn päälle. Tausta on ison pahvilaatikon laidasta leikattu; kaupunkikodissa kun tykkään hyödyntää mahdollisimman paljon jämämateriaaleja askarteluihini.

Samasta kierrätyksellisestä syystä piirtelen välillä sisustustauluja pizzalaatikon kylkeen ja nikkaroin huonekaluja kuormalavoista – jotka muuten saivatkin nyt ensiesiintymisensä tässä kuvassa!

pitsiliinat

Taulun lopullinen ripustuspaikka on makuualkovin seinällä.

Käytännön funktio pitseillä on parantaa osaltaan kodin akustiikkaa. Fiilisfunktio on tälläkin kertaa tuoda Torppaa ja Joutsaa lähemmäs minua, myös täällä kaupungissa ollessa.

Vaikka aluksi haaveilin, että taulu koostuisi vain valkoisista pitseistä, lopputulos on kuitenkin paljon parempi näin. Kun hyväksyin mukaan kaikki pitsin eri sävyt, taulu onkin yhtäkkiä kuin tiivistetty värikartta kaikista kodin huonekaluista ja tekstiileistä. Kiitos vain kaikille niille sukuni naisille, joiden kädenjälki on kuin luotu tätä kotiani varten. 🙂