Vietin mökillä ensimmäisen joulun sitten vuoden 1986. Nostalgiaa, modernissa paketissa: nyt käytössä ovat tiskikone, sisäwc, ilmalämpöpumppu ja muut mukavuudet, joista silloin ei osattu oikein edes haaveilla.
WordPress huomio! Torpan Tyttö muuttaa vihdoin tänne, Blogger ei vain ollut minun juttuni.
Pikku hiljaa siirtelen vanhatkin julkaisut tälle puolelle.
Tämän talven suurinta hupia on ollut lintulauta. Aamiaisen ratoksi tosi-tv eli tipujen taukotupa ikkunan alla tarjoaakin jatkuvaa viihdettä. Ja siinä teekupin äärellä istuessa jaksaa aina ihmetellä, miten kauas kaupungissa kerrostalojen keskellä sitä ehtiikin luonnosta erkaantua.
Mielenkiintoa on pitänyt yllä myös lintujen lempiruoat: parin kuukauden aikana olen oppinut enemmän kuin koskaan ennen yhteensä, mitä kaikkea nämä tipit tykkäävät syödä. Rusinat esimerkiksi eivät ole, ennakkotiedoista poiketen, niille kovin houkuttelevia, eikä kauralyhde kelpaa kuin viimeisenä vaihtoehtona.
Hasselpähkinät menevät jos ei mitään muuta ole, mutta talipallot sen sijaan tuntuvat olevan aina vain jokaisen pihalinnun ikiklassikko. Ehkä se on niille kuin makaronilaatikko?
Tänään lounastamassa näkyi ainakin käpytikka, närhi, punatulkkupariskunta, tali- ja hömötiaiset sekä muutama sinitintti. Urpiaiset eivät käyneet tänään. Ehkä huomenna sitten niitäkin.
Torpan toinen kamari on yhdistetty vierashuone ja varasto. Yhdistelmä asettaa tietynlaisia haasteita sisustukselle, etenkin kun vieraita ei ole juuri käynyt ja tavaraa mökille on tullut rahdattua yli oman tarpeen.
Nyt pahin tilanne on toistaiseksi voitettu, ja erinäinen irtorompe kasattu pahvilaatikoihin (ikkunan alla nätissä rivissä). Hankintalistalla jonkinmoinen lipasto, tai kaksi, jotta laatikoista pääsisi seuraavaksi eroon.
Viereinen master bed room, tuttavallisemmin kammari, on väritykseltään valkoinen/harmaa/musta. Tämä pienempi kamari on puolestaan omaksunut väriyhdistelmän valkoinen/ruskea. Värit tuntuivat valitsevan itse itsensä, minä olen seurannut vain perässä.
Mökillä on kai tarpeetonta pysyä täsmällisesti kiinni ajassa? Kellovanhus ei ainakaan toimi, eikä sen tarvitsekaan.
.
Nykyistä remonttia on tehty nyt liki viisi vuotta. Vaikka modernisaatio on tähänkin torppaan iskenyt vesijohtojen ja muiden mukavuuksien myötä, yleisilmeen olen halunnut säilyttää tuttuna. Ei liikaa nykyaikaa; sopivasti uuden ja vanhan sekoitusta.
Huonekaluja mökkiin muuttaa hiljalleen – sitä mukaa kun löydän jotain mikä kokonaisuuteen sopii. 40-luvun nojatuolin vieressä on nyt Ellokselta tilaamani mekanismi-lepotuoli, ja ikkunan edessä jalkalamppu, samasta postimyynnistä hankittu.
Tänä jouluna pystytin tupaan kuitenkin myös pinkin muovikuusen, kokeeksi. Ainakin siinä oli kontrastia, arvokkaan leivinuunin kyljessä.
Tällä mökillä on aina kynttilöitä. Jouluna saapui aito muovihirvi niitä ihmettelemään tuvan pöydälle.
Taustalla pilkottaa myös muovinen, pinkki joulukuusi, yli 80-vuotiaan leivinuunivanhuksen kyljessä.
Kontrasteja tähän jouluun – kenties ensi vuonna joulu näyttää hieman erilaiselta. Ehkä etsin pinkille muovikuuselle hyvän kodin jostain muualta (jos raaskin siitä luopua, vaikkei sille niin käyttöä olekaan).
.
Talvi tuli tänä vuonna aikaisin. Siis se todellinen talvi, jolloin lunta on polveen saakka ja pakkasta enemmän kuin -20.
Se tietää pitkää talven sietämistä myös tälle Torpan tytölle: mökille ei voikaan lähteä noin vain, kevyellä varustuksella pariksi yöksi. Se ensimmäinen pari yötä kun kuitenkin kuluu lämmittämiseen niin, että sen jälkeen torpassa ehkä jo tarkenee asua mukavasti.
Maisema on kuin postikortista, kynttilät loistavat mökin ikkunoilla, tiaiset ja närhet käyvät sopuisasti lintulaudalla ruokailemassa. Mutta käytännössä joululoma on vähän vähemmän maalaisromanttista: polttopuut ovat vähissä, mökin lattialle kerääntyy puiden mukana roskaa ja sahanpurua, kurkku on käheä kylmästä ja sisällä tarkenee toppahousuissa ja uunin ääressä nököttäen.
Ahkeralla lämmittämisellä mökki olisi varmasti jo asuttavassa kunnossa, mutta nyt kun käyn mökillä vain kerran päivässä vähän puuhailemassa, lämpötila ei jaksa nousta yli +15 asteen. Odottelen lauhempia säitä.
.
Joulun kunniaksi, tässä vielä kuva maalatusta lankkulattiasta. Maalausurakka kesti lopulta useamman tunnin, mutta noudatin ystävältä saatuja maalausohjeita ja tein huolellista työtä, kaikessa rauhassa. Lopputulos olikin aika hyvä, jo yhdellä maalikerroksella.
Olin kärsivällinen, annoin Betoluxin kuivua useamman viikon ennen kuin kalusteet nostettiin takaisin tupaan.
Uusi vaaleanharmaa lattiani on kaunis. Sen alta näkyvät iäkkään, elämää nähneen puun kolot, painaumat ja uurteet – ja hyvä niin. Siinä saakin näkyä sukuni eletty elämä.
.
Olin päättänyt maalata tänä kesänä tuvan lattian. Tietenkin jätin urakan kesäloman viimeisiin päiviin, sillä en halunnut pitää koko torppaa sekaisin lomani aikana. Ehtisihän sitä nopeasti tyhjentää tuvan, hioa lattian ja maalata. Huonekalujen siirto kävikin joutuisasti, mutta kaikki muu on ollut ollut aikamoista hiki&kyyneleet-osastoa.
Maalisävyn valinta vei monta päivää (lopulta päädyin Permo Puulattiamaalien sävyyn 0401), hiomisen aloittaminen vei pari päivää ja sen jälkeen onkin ollut vähän kiireempää. Nyt on lauantai, se päivä jolloin lattia pitää viimeistään maalata. Kuva on viime yöltä, jolloin hioin lattiasta vanhan maalipinnan himmeäksi. Ja ehdin nukkumaan klo 04.30 – jonka vuoksi tietysti nukuin pitkälle yli puoleenpäivää. Viisasta.
Tänään olenkin sitten hirmuisella kiireellä pessyt lattiaa maalipesulla, sitten harjan kanssa, sitten huuhteluvedellä. Veikkaan että koko maalipesun olisi voinut skipata, tai ainakin päästä vähemmällä mutta tulipahan nyt tehtyä.
Sitten teippailin maalausrajoja, pursottelin Sikacryl-massaa pahimpiin laudanrakoihin, sitten rapusttelin kynsilläni ne akryylimassan ylitursottelut pois, imuroin kaiken muun välillä varmaan kolmeen kertaan, ja pääsin aamiaiselle klo 16.
Nyt laiskottelua auringossa aamiais-lounas-päivällisellä onkin kulunut jo pari tuntia, eli liian pitkään. Veikkaan, että nyt se alkuun pääsevä itse maalaaminen sillä ihanasti käryävällä Betoluxilla verottaa tätä iltaa vielä pikkutunneille…
Olen kesälomalla – ja tietenkin vietän näitä merkkipäiviä Torpassa. Parhaita ovat kiireettömät aamut, jolloin voi venyttää kaiken hyödyllisen tekemistä vähän myöhemmäksi.
Kuten tuvan lattian maalausta, joka on aloitettava huomenna, viimeistään.
Mutta ensin ainakin tämä brunssi puutarhassa: lettuja, jäätelöä, mansikoita ja metsästä haettuja mustikoita, smoothie ja saksalainen valokuvausjournaali (matkamuisto Coburgista viikon takaa)
.
